Helsinki,  Kotimaa,  Ravintolat,  Yleinen

Stefan’s Steakhouse, Helsinki

Meillä on tapana juhlia äitiemme syntymäpäiviä yllätysohjelman merkeissä. Yleensä ohjelmassa on ollut syömistä ulkona ja viime vuonna hinasimme anopit ruokailun jälkeen nosturinnokkaan shampanjaa nauttimaan. Se vasta olikin yllätys pienestä korkeanpaikankammosta kärsiville anopeille! Hahaa!

Synttäritreffit on yleensä sovittu kesälle, mutta tänä vuonna juhlimme äitejä vasta syyskuussa. Ohjelma oli tälläkin kertaa yllätys, tosin uskon että äidit osaavat jo aavistaa luvassa olevan ainakin ruokaa. Niin oli myös tällä kertaa, sillä olimme varanneet pöydän Stefan’s Steakhousesta. Ennen sitä kilistelimme lasillisella kuohuvaa kulman takana Vespassa.

Stefan’s Steakhouse on minulle ja Henkalle jo entuudestaan tuttu (edellinen ravintolapostaus on luettavissa täällä), mutta äidit eivät olleet pihviravintolassa vielä vierailleet. Nyt oli siis korkea aika käydä yhdessä Helsingin parhaista pihvipaikoista.

Ravintolan hämyisä tunnelma ja hyväntuulinen tarjoilija toivottivat meidät tervetulleiksi ja olo oli heti alusta alkaen mukava. Palvelu pelasi ja unohdimme saman tien elävämme viikon tylsintä päivää maanantaita. Olen muutenkin sitä mieltä, että maanantaisin pitäisi aina tehdä jotain kivaa. Pieni piristysruiske kahvittelun, ravintolaillallisen tai vaikkapa saunan merkeissä maanantai-iltana saa kestämään tylsän päivän paljon paremmin. Jokamaanantainen illallinen Stefan’s Steakhousessa kuulostaisi sekin oikein mainiolta.

Kun olimme saaneet valittua tarjoilijan avustuksella viinin illallisellemme, alkoi pöytään tulla herkkuja. Söimme viiden ruokalajin maistelumenun, joka oli kauttaaltaan taattua laatua. Pieni notkahdus tuli pääruoan kohdalla, mutta jälkiruoka ja erinomainen punaviini korjasivat vahingon.

Ensin maistelimme rapeaa salaattia pekonin ja stiltonin kera. Kehuimme annosta kilpaa ja totesimme yksinkertaisen yhdistelmän olevan jälleen kerran toimiva. Miksi kikkailla kun pari hyvää raaka-ainetta samalla lautasella saa hymisemään tyytyväisenä. Pekonin, salaatin ja stiltonin yhdistelmää pitää kokeilla kotonakin. Tämä oli erittäin lupaava startti illalliselle!

Seuraavaksi maistelimme kuhaa sadonkorjuuvihannesten ja pernod-kastikkeen kera. Herkullista oli tämäkin. Mikseivät kalaruoat ikinä maistu kotona näin hyvältä? Ehkä kotosallakin pitäisi käyttää rohkeammin voita.

Pääruoaksi saimme naudan ulkofilettä punaviinikastikkeen kera. Ulkofile ei ole sitä kaikista puhtainta lihaa, mutta meidän lautasilla oli silti hieman liikaa rustoa ja läskiä. Lisäksi annokset eivät olleet tasalaatuisia. Siinä missä toisella oli lautasella vain yksi pieni rustoinen suupala, oli toisella puolet lihasta löllöä ja sitkeää purukumia. Ne hyvät kohdat olivat kuitenkin todella herkullisia, joten emme jaksa valittaa asiasta tämän enempää. Myös pääruoan lisukkeet toimivat hyvin.

Ennen varsinaista jälkiruokaa maistelimme sorbettia. Makuvaihtoehtoina oli vadelma, raparperi ja passion, joista passion oli oma suosikkini. Kaikki ne olivat oikein toimivia, tosin pienempikin pallo olisi riittänyt. Pää jäätyi kylmän sorbetin lusikoimisesta (mitäs ahmin niin nopeasti) ja varsinaiselle jälkiruoallekin piti jättää tilaa. Luvassa oli nimittäin herkkujen herkku!

Kas tässä se on, illallisemme loppuhuipennus. Nutellalla maustettu creme brulee. Olen oikeastaan sanaton, kuten oli koko muu pöytäseurueemmekin jälkiruokaa lusikoidessamme. Äitini totesi tämän olevan parasta mitä hän on koskaan maistanut eivätkä muutkaan taitaneet väittää vastaan. Lusikoimme annoksemme tyytyväisinä ja kuikuilimme sitten, jäikö joltakulta bruleeta syömättä. Turha toivo, kaikki lusikoivat kulhonsa tyhjiksi viimeistä suupalaa myöten. Niiin taivaallista herkkua! Tätäkin täytyy kokeilla kotona.

Vatsat täysinä tallustimme tyytyväisinä ravintolasta pois. Ihailimme kotimatkalla superkuuta ja uskon, että kaikki pötkähtivät kotiin päästyään tyytyväisinä mahansa viereen nukkumaan. Stefan’s Steakhouse ei pettänyt tälläkään kertaa ja oli kiva, että äiditkin pääsivät maistamaan ravintolan herkkuja. Mitäs me ensi vuonna keksittäisiin anoppien pään menoksi? Ideoita?

Kommentit pois päältä artikkelissa Stefan’s Steakhouse, Helsinki