Valkosipulikeitto

Selaillessani Kuukausiliitteen keittokirjaa, jäi kirjan ensimmäisiltä sivuilta mieleeni kaksi niin mielenkiintoista reseptiä, että niitä piti päästä heti kokeilemaan. Toinen resepteistä oli pippuriananas ja toinen valkosipulikeitto.

Kokkasin molemmat ruoat jo marraskuussa, mutta koska joulupostaukset ja muut kiireisemmät päivitykset täyttivät blogiaikataulun loppuvuodesta, päätin siirtää valkosipulikeiton (sekä ensi viikolla ilmestyvän pippuriananaksen) suosiolla vuoteen 2014. Ja mikäs sen parempaa, lumenvalkea keitto sopii hyvin tammikuiseen iltaan. Sen kevyt vaahtomaisuus sopii myös alkuvuoden laihdutuskuurilaisille, etenkin jos teet keiton rasvattomaan maitoon. Flunssainenkin voi parannella itseään tätä soppaa lusikoimalla.

Valkosipulin makua pelkääville tiedoksi, ettei keitto ole lainkaan niin ärtsy kuin sen nimi saattaa antaa olettaa. Paahdettu valkosipuli on ihanan lempeää. Se maistuu kyllä reippaasti valkosipulille, mutta pistävä maku on vaihtunut pehmeään paahteisuuteen. Tästä pitävät varmasti sekä valkosipulifanit, että hekin, jotka eivät vetele raakoja valkosipulikynsiä naamariinsa välipalaksi. Kokeile vaikka!

Valkosipulikeitto

– 2 tavallista valkosipulia (tai 4 yksikyntistä)
– 2 rkl öljyä
– 40 g voita
– 2 selleriä
– 2 sipulia
– 1 l maitoa

Tee ensin valkosipulipyree paahtamalla kuorittuja valkosipulinkynsiä (tai pienempiin paloihin pilkottuja yksikyntisiä valkosipuleita) pannulla öljyssä. Varo ettet polta sipuleita. Kun valkosipuli on pehmeää ja hieman ruskettunutta, soseuta kynnet ja voi sauvasekoittimella. Jätä pyree hetkeksi sivuun odottamaan.

Pilko selleri ja sipulit ja kuullota niitä öljyssä kattilan pohjalla. Lisää maito ja hauduta niin kauan, että sipuli ja selleri on pehmeää. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää joukkoon myös valkosipulipyree. Tarjoile sipsien tai krutonkien kanssa. Minä pilkoin koristeeksi myös kevätsipulia. Tai oikeastaan se oli anoppi, joka kaivoi kevätsipulin jääkaapista ajatellen sen tuovan kivaa vihreyttä ruokakuvauksiini. Aika kivasti ajateltu, ja onhan tuo kuva nyt paljon hienompi vihreiden suikeroiden kanssa kuin ilman niitä.