Monthly Archives

marraskuu 2013

Selänne ja Santorini

Monelle minuun vasta aikuisiällä tutustuneelle voi tulla yllätyksenä se, että olen ollut ihan järjettömän fanaattinen jääkiekkofani. Tampereen Ilves on jostain syystä pääkaupunkiseudulla koko ikänsä asuneen tytön sydäntä lähellä ja tottakai lätkän MM-kisojakin seurattiin teininä erittäin suurella innolla. Askartelin leikekirjoja lempipelaajistani, kuuntelin radiosta kaikki Ilveksen pelit Ilves-lipun alla maaten (kyllä vain, mahduin sinne tuolloin vielä kokonaan), ja cd-soittimesta pärähti soimaan Ilveksen maalilaulu aina kun lempijoukkueeni teki maalin.

Naapurihuoneessa taasen pauhasi ”SaiPa SaiPa, tää on SaiPa, yksi idän ihmeistä..” ja meidän huushollissa odotti paikalliskamppailun kaltainen spektaakkeli niinä iltoina kun Ilves kohtasi SaiPan. Veljelläni Herra Longfieldillä oli päällään SaiPa-paita ja minulla tietenkin Ilveksen paita (jonka olin voittanut Ilveksen faniclubin piirustuskilpailussa), ja välillämme käyty henkinen taistelu oli vähintään yhtä kovaa kuin Hakametsän tai Kisapuiston jäällä käyty kamppailu. Ilves-lippu liehui maalin kunniaksi ja oman joukkueen kannatuslaulut raikasivat. Hävinneen joukkueen kannattaja sai kuulla joukkueensa surkeudesta aina seuraavaan peliin asti. Jääkiekko oli tuolloin elämääkin suurempi asia.

Kun lempipelaajani Vesa Toskala siirtyi pelaamaan Färjestadiin seurasin minä tietenkin Elitserieniä ja tottakai kunnon lätkäfani seurasi joskus myös NHL:n pelejä yötä myöten valvoen, vaikka seuraavana aamuna pitikin nousta kouluun. NHL:n pelejä seuratessani en voinut tietenkään välttyä Teemu Selännettä koskevilta uutisilta ja toki minäkin olin ylpeä Suomi-pojan menestyksestä, vaikka eniten minua kiinnostikin suomalaisten maalivahtien menestys maailmalla. Jostain syystä maalivahdit olivat tuolloin kuuminta hottia, vaikkei heistä näykään maskin ja kaikkien varusteiden takaa yhtään mitään. Mutta ne silmät…

Kun Selänteestä tehtiin leffa, vanha lätkäfani sisälläni nosti päätään ja päätimme mennä Henkan kanssa katsomaan kyseisen dokkarin. Ennen elokuvaa kävimme syömässä Flamingon Santorinissa, jonka sisustus mukailee kreikkalaismaisemia ja ruokalistalta löytyy kaikki maan erikoisuudet.

Me tilasimme lampaankyljyksiä ja karitsan vartaan, eli Arnisia Paidakian ja Souvlaki Politikon. Ruokajuomaksi otimme lasilliset kreikkalaista Nemea V.Q.P.R.D punaviiniä ja se osoittautui oikein pehmeäksi ja mausteiseksi viiniksi. Hyvää, tätä voisi siemailla myös seurustelujuomana. Lampaankyljykset olivat todella hyviä ja varraskin menetteli. Tarjoilija oli superystävällinen ja palvelu ripeää, mutta tunnelma oli väistämättä taattua ostoskeskushälinää, josta en pidä sitten yhtään.

Karitsan varras

Lampaankyljykset

Jälkiruoaksi Henkka nappasi kahvilasta minttusuklaanmakuisen jääkahvin ja yllätykseksi minulle valkosuklaa-kirsikkajäätelön. Oli muuten aika perhanan hyvänmakuinen jäätelö, maistakaa ihmeessä mikäli törmäätte joskus kyseiseen makuun!

Leffaan piti tietenkin ottaa mukaan iso säkki irtokarkkeja ja sitten pääsimme syventymään Teemu Selänteen elämään. Kova jätkähän hän on ja käsittämättömän lahjakas urheilija, sitä ei voi kieltää. Minua vaan häiritsi koko dokumentin ajan ihan suunnattomasti se, että kaikki muut Selänteiden lapset ovat kuin ilmettyjä mini-Teemuja, mutta yksi pojista näyttää aivan Paul Kariyalta. Sirpa hei, mitä ihmettä on oikein tapahtunut?

Papabubble, Amsterdam

Amsterdamin kaduilla haahuillessamme tupsahdimme yhtäkkiä sisään mitä suloisimpaan karkkikauppaan. En oikein tiedä mikä pienessä puljussa kiinnitti huomiomme, ehkä ne oli ne värikkäät karkkipussit kaupan seinällä tai sitten ilmassa leijaileva makea karkin tuoksu imaisi meidät pauloihinsa. Joka tapauksessa löysimme itsemme karkkikaupasta ja sitten se olikin menoa.

Papabubble myy käsintehtyjä kovia hedelmäkarkkeja. Namit valmistetaan asiakkaiden nähden lämpimän tason päällä ja touhun seuraaminen on niin koukuttavaa puuhaa, että tulimme tuijottamaan karkkien askartelua uudestaan seuraavanakin päivänä. Tuolloin mukaan tarttui myös iso rasia Papabubblen karkkeja, jonka kiikutin työkavereille tuliaiseksi. Rasiasta riitti iloa pitkäksi aikaa ja tyhjä purkkikin sai uuden elämän työkaverin luota.

Karkkikaupan väki tarjoilee myös mielellään maistiaisia ja myymälässä saa kuvata mielin määrin niin paljon kuin huvittaa, eikä kukaan tuputa ostamaan mitään jos ei halua. Toisena vierailupäivänä karkkien valmistaminen oli loppusilausta vailla, ja karkit lopulliseen muotoon leikannut työntekijä antoi meille maistiaiset tuoreesta karkkipötköstä. Karkki oli vielä ihan lämmin ja niin herkullinen että meinasin syödä Henkankin namin.

Toisella vierailukerrallamme karkin muotoilu oli vasta aloitettu. Kaksi naista väänsi hauikset tutisten isoja pötköjä muotoonsa ja lopulta tästä raidallisesta pötköstä tulee pieni verigreipin näköinen karkki (mallin voit bongata kuvan vasemmasta alareunasta). Todella työlästä ja tarkkaa hommaa!

Kerrassaan ihastuttavan Papabubblen voi löytää Amsterdamin lisäksi ainakin Barcelonasta ja New Yorkista. Käykää ihmeessä ottamassa pari maistiaista ja valitsemassa tuliaisnamit mukaan jos törmäätte tähän suloiseen karkkikauppaan. Meidät se vakuutti niin täysin, että halusimme tehdä karkkikaupalle ihan oman postauksen, vaikka aluksi ajattelimme ujuttaa sen vain jonkin Amsterdam-postauksen sivulauseeseen.

Werannas

Muuttopäivän lähestyessä mieleni valtaa yhä suurempi sisustusvimma ja olen onnessani kun voin jo alkaa tehdä pikkuhiljaa sisustushankintoja. Olen tilannut jo ainakin yhden valaisimen, pelastanut Henkan äidin poistopinosta pari lautasta blogin kuvauskäyttöön ja kerännyt koneelleni kasan sisustuslinkkejä. Jokaisella raksavierailulla tunnen pakottavaa tarvetta muuttaa, sisustaa ja asua uudessa kodissa nyt heti. Eletään niitä hetkiä kun en ihan oikeasti meinaa jaksaa enää odottaa.

Sisustuskuume sai helpotusta kun seikkailin Werannas.comissa selailemassa toinen toistaan suloisempia sisustustavaroita. Ihastuin putiikkiin ja pienen sähköpostikeskustelun jälkeen sain kotiini ihanan paketin valitsemiani sisustustuotteita sekä muutaman yllätystuotteen.

Werannas on hyvän mielen sisustusliike, jonka arvot ovat enemmän kuin kohdillaan. Werannas arvostaa käsityötä ja luonnonmateriaaleja, pitää kiinni reilun kaupan periaatteista ja tukee naisten asemaa maailmalla. Tällaisen yrityksen kanssa tekee enemmän kuin mielellään blogiyhteistyötä.

Kun paketti saapui kotiin istahdin yläkertaan vieville portaille tutkimaan sen sisältöä. Myös anoppi piti tauon imuroimisesta ja tuli kanssani katsomaan mitä ihanaa paketista paljastuu. Harmaa leipäkori, kauniin lilan sävyiset pellavalautasliinat, sinkkikorit liitutauluetiketillä ja valkoiset tähtikuvioiset lautasliinarenkaat sointuvat kauniisti yhteen ja aloin heti sommitella niistä kattausta.

Nämä ja lukuisat muut suloiset tuotteet löydät osoitteesta Werannas.com. Mikä olisikaan parempi joululahja läheiselle, kuin kaunis sisustustavara, jolla on tarina, ja joka tekee maailmasta taas pikkuisen paremman paikan elää. Jos siis pähkäilet joululahjojen kanssa, käy kurkkaamassa ainakin Werannasin joululahjaideoita ja alenurkkaa!

Tontuille tiedoksi muuten myös, etten minäkään pistä pahakseni, jos joululahjapaketista paljastuu lisää noita pellavalautasliinoja (kaikki värit käy!) ja tähtilautasliinarenkaita. Ihastuin niihin niin kovasti.


Postaus toteutettu yhteistyössä Werannas.comin kanssa.

Intialainen katkarapukorma

Hyvään intialaiseen ruokaan ei tarvitse välttämättä isoa kasaa maustepurkkeja, vaan kaupan maustesekoituksista ja -kastikkeistakin saa loihdittua oikein maukasta intialaista ruokaa. Tähän katkarapukormaan maun toivat valmiskastike nimeltä Korma cooking sauce, pari kaffirlimetin lehteä (Pirkan valikoimasta ainakin löytyy), kurkuma, suola ja ruohosipuli. Ei tarvittu siis kovin monimutkaisia aineksia siihen, että kattilasta tulvi upeat mausteiset tuoksut.

Intialainen katkarapukorma

– 300 g kookosmaitoa
– purkki korma cooking saucea
– 2 kaffirlimetin lehteä
– kurkumaa
– suolaa
– 300 g katkarapuja
– ruohosipulia

Laita kookosmaito, korma cooking sauce sekä kaffirlimetin lehdet kattilaan. Lämmitä kiehuvaksi ja anna muhia pienellä lämmöllä kannen alla noin vartin verran.

Mausta seos sitten kurkumalla, suolalla ja ruohosipulilla. Lisää katkaravut vasta juuri ennen tarjoilua. Nauti jasmiini- tai basmatiriisin sekä mangochutneyn kanssa. Mangochutneytakin saa kaupasta valmiina ja se on oikein kelpo kamaa.

Ei sen tarvitse olla aina niin monimutkaista.

Ravintolavinkkejä Amsterdamiin

Ennen kuin hyökätään kaikkien Amsterdamissa testaamiemme ravintoloiden kimppuun, niin minulla olisi yksi kysymys. Voiko sitäkin kutsua ravintolavinkiksi, jos vinkkaa paikan, johon ei kannata mennä syömään? Ravintola johon ryntäsimme äärimmäisessä nälässä heti kaupunkiin saavuttuamme ei nimittäin vetänyt vertoja myöhemmin reissun aikana testaamillemme ravintoloille, mutta ymppäsin senkin nyt silti tähän listaan. Tiedättepä sitten myös sen mihin ei kannata mennä.

– Globe Kitchen Brasserie

Nieuwendijk 70

Tämä on se ”ei niin hyvä ravintola kuin muut”, jonka ovesta astelimme sisään nälän kurniessa vatsassa niin vaativasti, ettei aikaa ja energiaa ollut tehdä laajempaa ravintolavertailua, vaan päätimme mennä sisään ensimmäiseen ruokapaikkaan joka vastaan tulee. Ja se oli Globe Kitchen Brasserie.

Ravintolan sisustus on ihan söpö, vaikkakin vähän kulahtanut ja se sana sopiikin kuvailemaan koko ravintolaa hyvin. Globe Kirchen Brasseriessa oli kulahtanut pöytä, kulahtaneet koristeet, kulahtanut valmispohjapizza (jonka täytteet olivat kuitenkin erinomaisen tuoreita) ja vähän kulahtanut tarjoilijakin. Viereisessä pöydässä ruokaili kasa brittibilettäjiä ja tv-ruudussa pauhasi musiikkikanava.

Älä siis mene tänne muuta kuin äärimmäisessä nälässä tai jos budjettisi ei riitä hienompaan ruokailuun. Oluttuopin täällä juo kyllä ihan mielellään.

Greetje
Peperstraat 23

Croissanterie Jennifer
Raadhuisstraat 42

Croissanterie Jenniferiinkin tupsahdimme sisään kun aamupalanälkä oli kova ja päätimme mennä ensimmäiseen auki olevaan paikkaan, jossa tarjoillaan aamiaista. Tällä kertaa meillä kävi tuuri, sillä nautimme kahvilassa ihan mielettömän herkullisen aamiaisen, palvelu oli täyden kympin luokkaa ja tunnelma aamiaishetkellä täydellisen ihana.

Minä halusin ehdottomasti maistaa paikallista suolaista pannukakkua juustolla sekä pekonilla ja tykästyinkin kovasti tuohon aamiaislättyyn. Toiseksi aamiaisannokseksi otimme tutun english breakfastin, josta taasen Henkka piti enemmän. Ruokajuomaksi tuorepuristettua appelsiinimehua ja isot kahvit. Eipä voisi paremmin päivää aloittaa.

Kannattaa muuten piipahtaa sisään myöhemminkin päivällä, sillä kahvilan vitriinissä oli herkullisen näköisiä leivonnaisia. Jäätelöäkin oli tarjolla ja kylmäkaapit täynnä virvoitusjuomia, joten janoisenakin tänne voi piipahtaa. Listalla oli myös edullisia keittoja, salaatteja ja muita annoksia, joten miksipä tänne ei voisi tulla myös lounaalle. Ihana paikka, tykkäsimme!

La Madoninna

Rembrandtplein 10

La Madoninnaan tupsahdimme hieman vahingossa kun heiluimme Rembrandtpleinillä ja viinihammasta alkoi kolottaa. Katselimme rivissä olevia ravintoloita ja valkkasimme italialaisen, sillä arvelimme sieltä saatavan hyvää viiniä. Ja oikeassa olimme, lasillinen talon viiniä oli oikein maukasta ja terassi viihtyisä.

Nautiskellessamme viinilasillisistamme katselimme viereisiin pöytiin ja ihastelimme herkullisen näköisiä ruoka-annoksia. Tännehän voisi tulla syömään huomenna lounaan! Ja niin myös teimme, istahdimme heti seuraavana päivänä terassin pöytään ja pian ystävällinen tarjoilija kysyi, haluaisimmeko vaihtaa paikkaa isompaan paremmasssa kohdassa olevaan pöytään, kun sellainen vapautui juuri. Tottahan toki me haluamme, olipa ystävällistä kysyä.

Nälkäiset maailmanmatkaajat ottivat alkuruoaksi talon antipastolautasen ja sen kaveriksi kasan valkosipulileipää. Pääruoaksi otimme pastaa, joista etenkin simppeli juustoa, valkosipulia ja chiliä sisältänyt spaghettiannos vei kielen mennessään. Nam, ihan parasta! Lounas huuhdottiin alas sillä samaisella talon punaviinillä jota maistoimme jo eilen ja jälkkäriksi tilasimme kahvit, jotta saimme pitkitettyä ihanaa terassihetkeä vielä hieman.

In De Waag
Nieuwmarkt 4

The Mexican
Damstraat 10
Damsrtaat 36

The Mexican -ravintoloita löytyy saman kadun varrelta peräti kaksin kappalein. Me astelimme sisään Damstraat 10:ssä sijaitsevaan ravintolaan jälleen kerran kovassa nälässä. Etsiskelimme aamiaispaikkaa ja nähtyämme sanat ”Mexican breakfast” aloimme miettiä mitäköhän meksikolaiset mahtavat syödä aamiaiseksi. Emme tienneet vastausta, joten päätimme mennä katsomaan mitä ravintolan meksikolaisella aamiaislautasella möllöttää.

Saimme eteemme annokset, jotka muistuttivat hieman english breakfastia, mutta jossa osa herkuista oli korvattu meksikolaisilla ruoilla. Oli tortillaa, papuja, jalapenoa, quacamolea ja creme fraichea, mutta oli myös tavallista paistettua kananmunaa ja paahtoleipää. Leipien alla köllöttää tulinen makkara.

Sisustus ravintolassa on hauskan värikäs ja paikkaa voisi suosia aamiaiskahvilan sijaan kaveriporukan aloittelupaikaksi. Vähän meksikolaista snackia eteen ja drinksua pöytään. Taustalla soi eksoottiset rytmit ja yläkerrassa on lisää tilaa, jos alakerta näyttää liian täydeltä.

Van Zuylen
Torensteeg 4-8

Van Zuyelin terassilla nautimme annoksen bitter balleneita ja punaviiniä matalasta jalattomasta lasista. Syy matalalle lasille selvisi kun laskimme viinin pöydälle. Pyöreän kivisillan päälle rakennetun terassin pöydät ovat niin vinossa, että jalallinen lasi kaatuisi syliin alta aikayksikön. Terassin vieressä möllöttää myös hilpeyttä herättänyt Multatuli -patsas.

Ristorante Pizzeria Doria

Damstraat 3

Hotel Dorian yhteydessä sijaitseva Ristorante Pizzeria Doria pelasti juustonhimoisen Martinan raivokohtaukselta, sillä täältä löytyi vihdoin kovasti etsimämme juustotarjotin. Viehättävän ravintolan pöydässä olisi viihtynyt mielellään pidempäänkin, mutta meillä alkoi olla jo kiire lentokentälle, joten vetäisimme nopeasti juustot ja insalata capresen naamaan ennen kotimatkalle rientämistä.

Ravintola onnistui vakuuttamaan maukkaalla viinillään, herkullisilla juustoillaan, ystävällisellä palvelullaan ja kauniilla sisustuksellaan, joten uskallamme suositella tätä näinkin pienen kokemuksen perusteella. Naapuripöytiin kannetut annokset näyttivät myös herkullisilta, ja seuraavalla Amsterdamin reissulla muistan ehdottomasti Dorian jos mieleni tekee hyvää italialaista ruokaa.