Katuruokaa Amsterdamissa

Amsterdam on katukojujen ja terassipurtavien luvattu kaupunki jo pelkästään suussasulavien hollantilaisten ranskalaisten perunoiden takia, joita kannattaa ehdottomasti napata mukaan ja maistaa, vaikka aikaa ei olisi mihinkään muuhun. Kapungin katujen varrelta löytyvistä kojuista saa myös perinteisiä hodareita sekä niiden hollantilaisia serkkuja sillileipiä. On myös erilaisia pannukakkuja, juustoja ja muuta pientä suolaista, puhumattakaan ihanista stroopwafeleista eli vohvelikekseistä. Mmmm, todellinen herkuttelijan taivas siis.

Minulla oli matkallamme mukana jopa lista eri ruoista, joita halusin Amsterdamissa maistaa. Kaikki kohdat tuli ruksittua, vaikka juustojen löytymisen kanssa meinasikin tulla kiire ja hätä. Kas tässä vinkkejä siitä, mitä Amsterdamin reissulla kannattaa maistaa:

– Ne ranskalaiset. Näistä olen jauhanut jo niin paljon, että luulisi tulleen kaikille selväksi, ettei maan päältä löydy yhtä hyviä ranskalaisia perunoita kuin mitä hollannista löytyy. Okei, belgiasta saa ehkä näitä samoja, joten sekin lasketaan. Ranskalaiskioskeja on pitkin kaupunkia ja lisukkeeksi kannattaa valita majoneesi. Me nautimme oman jättitörppömme Dam-aukiolla ja tuo hetki oli yksi parhaista koko reissulla. Käsittämätöntä miten onnelliseksi yhdet ranskalaiset voi ihmisen tehdä.

– Katukojuista saa myös herring sandwichia eli sillivoileipää, jota kalan ystävien kannattaa ehdottomasti maistaa. Leivän välistä löytyy ihanan tuoretta silliä, sipulia ja suolakurkkua. Ja muuta ei sitten tarvitakaan. Sillä aikaa kun minä herkuttelin sillileivälläni, nappasi Henkka viereisestä kojusta tavallisen hodarin kaikilla mausteilla. Kysyin ihmetellen, että eikö hän muka tykkää sillistä? Sain vastaukseksi epäilevän tuijotuksen kädessäni komeilevaan sillileipään ja sanat ”Tykkään, mutta en sentään ihan noin paljon!”.

– Hollanti on iso juustomaa ja paikallisia juustoja myydään pitkin kaupunkia. Jos haluaa herkutella juustonsa paikan päällä eikä roudata niitä kotiin, saa joistain kuppiloista tilattua juustovalikoiman vaikkapa punaviinilasillisen kaveriksi. Ymmärsin ennen reissua, että juustoja saisi melkein joka paikasta, mutta jouduimme toteamaan, ettei asia ollut ihan niin. Leidsepleinin kuppiloista näytti ainakin saavan tilattua juustolautasen, joten juustonhimoisen kannattaa suunnata ensiksi sinne.

– Kuppiloista saa myös hauskoja rapsakoita palleroita nimeltään bitter ballen. Rapeapintaiset pallot kätkevät sisäänsä hauskan makuista lihaa ja ne kuuluu dipata tiukkaan sinappidippiin. Me tykästyimme näihin kovasti. Suosittelen juomaksi olutta (maista vaikka paikallista Amstelia) ja pientä kärsivällisyyttä palleroiden syömisen kanssa, ne ovat nimittäin sisältä aika kuumia ja hätäinen polttaa helposti suunsa.

– Joka kulmalla mainostetaan myös hollantilaisia pannukakkuja, joista on saatavilla sekä suolaisia että makeita versioita. Me söimme aamupalaksi suolaisen pannukakun juustolla ja pekonilla, ja täytyy myöntää että jäin kaipaamaan tuota lättyä kovasti. Osaisinkohan tehdä vastaavanlaisen itse? Täytyy kokeilla. Makeita pannukakkuja emme tulleet syöneeksi, mutta olen varma että nekin olisivat sulaneet suussa.

– Makeannälkään voi napata myös ihanan stroopwafelin eli karamellitäytteisen vohvelikeksin. Keksi näyttää ehkä hieman tylsältä ja siltä, ettei se voi olla kovin hyvää, mutta odotas vaan kun haukkaat ensimmäisen palan. Ulkonäkö todellakin pettää ja näihin jää pahasti koukkuun. Kahvin kylkeen saa aina jotain pientä makeaa, ja muutamassa paikassa se pieni makea oli miniversio stroopwafelista. Saatoin olla aika iloinen kun Henkka antoi minulle omansa. Martina <3 Stroopwafel.