Yleinen

Eräät rapujuhlat

Henkka sai eräänä päivänä loistoidean: Pidetään rapujuhlat! Joo, pidetään vaan, mutta missä? Nykyinen kotimme on muuttolaatikoiden valtaama ja keskeneräinen omakotitalommekaan ei ota ruokavieraita vastaan vielä pitkään aikaan. Pidetään ne Vaaralassa kavereiden luona. Jes, sovittu! Ilmoitus asianosaisille (moi, me pidetään teillä rapujuhlat) ja juhlien suunnittelu sai alkaa.

Minä otin vastuulleni jälleen jälkiruokaosaston ja ylläripylläri tein taas kaksi jälkkäriä kun en osannut valita kumman vaihtoehdoista valmistaisin. Niinpä Vaaralaan kannettiin sekä mansikkatiramisua että snickerskakkua. Molempien reseptit ilmestyy blogiin myöhemmin.

Pääosan esittäjiä, eli punaisia rapuystäviä varasimme noin 100 kappaletta seitsemälle ruokailijalle ja se riitti juuri passelisti. Kaikki tuli syötyä ja enempää emme kaivanneet. Taisimme tosin olla normaalia innokkaampia ravunsyöjiä, ohjeissa kun yleensä sanotaan, että 10 rapua/henkilö riittää. Ja olisi se varmaan riittänytkin, mutta 100 rapua (eli ~14/hlö) oli silti parempi.

Ennen rapujen kimppuun käymistä sammutimme pahimman nälän herkullisella lohikeitolla ja ruisleivällä, mikä oli erittäin järkevä veto. Rapujen kanssa näprääminen huutavassa nälässä olisi saanut vain kiukkuiseksi ja ravut olisivat lentäneet suurella todennäköisyydellä seinään, joten alkuruokasi kannattaa valmistaa jotakin illan teemaan sopivaa ja ottaa vasta sitten ravut esiin. Mahassa oleva keitto pehmensi myös snapsien vaikutusta, ja voin vaan kuvitella mikä meininki olisi ollut jos olisimme kumonneet snapsit tyhjään mahaan.

Tosiaan, snapsit kuuluvat asiaan aivan kuten snapsilaulutkin, joita hoilotimme menemään aina kun muistimme. Rapujen kaverina oli myös paahtoleipää, mätitahnaa sekä jokirapusalaattia. Ensimmäiset jokirapusalaatilla päällystetyt leivät teimme kullekin ruokailijalle valmiiksi, syystä että…niin, no koska halusimme tehdä yhdelle kaverille källin jemmaamalla hänen leipäänsä supertulista naga morichia. Reilu peli.

Pilkoimme leipään kuitenkin vain chilin miedompaa kärkiosaa, joten makuelämys ei ollut lainkaan niin tulinen kuin oli tarkoitus, vaan kaverilla oli varmaan kaikista parhaimman makuinen juuri sopivasti chililtä maistuva leipä. Onneksi illan isäntä demonstroi tapansa mukaan miltä näyttää kun ihminen haukkaa naga morichia siitä tulisemmasta kohdasta, ja kohta herra hikoilikin tuskissaan naama punaisena ja tuttu nauru raikasi pitkin olohuonetta. Miten tästä saakin aina yhtä hyvät naurut, vaikka tulisten makujen överit ovatkin kuuluneet lähes kaikkiin täällä vietettyihin iltoihin.

Loppuillasta allekirjoittanut naukkaili vettä enemmän kuin viiniä ja nesteytys toimi mainiosti, sillä heräsin seuraavana aamuna pirteänä ja aloin leipoa heti ensitöikseni sämpylöitä aamiaiseksi. Kyllä niitä snapsejakin voi näköjään nauttia kohtuudella, vaikka viime rapujuhlissa homma meni niin, että oliko se nyt kolmannentoista snapsin aikana kun meni muisti, ja aamulla herättiin kuka mistäkin kohtaa mustelmilla ja ruhjeilla. Ei näin.

Ravut on loppu..

..ja snapsipullokin on melkein tyhjä.

(EDIT: Chililajike korjattu. Väitin tulista ystäväämme ensin habaneroksi, mutta se olikin naga morichia. Auts.)

Kommentit pois päältä artikkelissa Eräät rapujuhlat