Helsinki,  Ravintolat,  Yleinen

Zetor

Anoppien nosturin nokkaan hinaamisen lisäksi juhannusaaton päiväohjelmaamme kuului myös lounas Helsingin keskustassa. Avoimena olevan ravintolan löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan helppo homma, ja huolellisen googlettamisen jälkeenkin löysin vain pari ravintolaa, jotka ovat auki juhannusaattona.

Valitsimme niistä Zetorin. Olimme samaisessa traktoriravintolassa myös vuosi sitten juhannuksena äidin kanssa, ja ravintolan Suomi-teema tuntui sopivan hyvin juhannukseen. Zetorista on saanut aina hyvää ruokaa ja tunnelma siellä on hauska. Zetoriin siis!

Minä ja Henkan äiti tilasimme poronkäristystä perunarieskalla, Henkka otti ison traktorimiehen pihvin ja äippä valitsi listalta villisikamakkaraa. Ruoka oli jälleen kerran hyvää, aika tuhtia ja erittäin maukasta. Annos oli niin iso etten jaksanut sitä kokonaan, joten nälkäisenä täältä ei tarvitse poistua.

Herkuttelun jälkeen katsoin kelloa ja totesin, että meidän pitäisi tappaa vielä vähän aikaa ennen juhannuksen yllätysnumeroa. Päätimme tilata kahvit ja jotenkin se sopi täydellisesti juhannuksen Suomi-tunnelmaan. Kyllähän me nyt vielä kahvit juodaan. Santsikupinkin olisi saanut pyydettäessä.

Mummolassakin kokoonnuttiin aina yhdessä kahvipöydän ääreen, vaikka olisi kuinka ollut sadonkorjuuaika tai muuten vaan kiire. Kaikki istuivat yhdessä pöydän ääressä, juotiin sumppia ja syötiin pullaa tai vaniljajäätelöä mansikoilla. Kahvihetken jälkeen kukin palasi töihinsä. Kuka navettaan, kuka peltotöihin, mummo käsitöiden pariin ja joku sai tehtäväkseen lämmittää pihasaunan.

Me muksut ryntäsimme takaisin pihan leikkeihin. Keräsimme marjoja samaan aikaan jalkojamme pusikossa vaanivien kyykäärmeiden pelossa tömistäen. Saatoimme myös mennä aittaan kiusaamaan enoa, syömään vanhentuneita lääkkeitä (niin ei olisi saanut tehdä), lyömään toisiamme tai sitten suuntasimme navettaan ratsastamaan lehmillä.

Jos postia ei oltu vielä haettu, saatoimme hoitaa sen yhdessä pienen vasikan kanssa, jonka otimme narun päähän kuin koiran ja viipotimme kauas isomman tien varteen postilaatikolle vasikkaa ulkoiluttaen. Jos vastaan tuli auto tai traktori, menimme vasikan kanssa metsään, jotta auto mahtuu ohitse. Matkalla saatoimme tuhota pari muurahaispesää ja kaivaa pesän sisuksista löytyvät munat ulos. Kauheita kakaroita.

Kaikki nämä hauskat muistot mummolan maatilalta tuli mieleen Zetorissa ruokaillessa. Täällä on vähän samanlainen tunnelma, vaikka onhan ravintola kuitenkin ihan eri asia kuin mummon mökki syvällä Savon sydämessä.

Kun juhannuskahvit oli juotu, lähdimme valumaan kohti Lasipalatsin aukiota ja Dinner in the Skyta. Matkalla saatoimme jammailla äidin kanssa hetken Zetorin tanssilattialla ja ratsastaa puuhevosilla. Sukuvika kun ruuvi puuttuu päästä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Zetor