Suomen suurin matkablogiyhteisö

Istuntakurssi

Kahden esteratsastuskurssin sekä viiden tunnin kesäkortin lisäksi otin tälle kesälle myös istuntakurssin, joten heppailu ei todellakaan loppunut kevätkauden päättyessä toukokuun lopulla. Päinvastoin, nyt minulla on niin paljon ratsastustunteja, etten ehdi tiettyinä viikkoina juuri muuta tehdäkään. Ensimmäisestä estekurssista kirjoittelinkin jo peräti kolme postausta, mutta neljä päivää kestäneen istuntakurssin yritän mahduttaa vain yhteen postaukseen.

Istuntahan tarkoittaa sitä missä asennossa ratsastaja istuu hevosen selässä, missä hänen painopisteensä on ja vaikkapa sitä mitä kohtaa hän puristaa tai ei purista jaloillaan. Jo pienikin muutos asennossa saattaa vaikuttaa hevoseen rajustikin, ja taitava ratsastaja pystyy ratsastamaan herkkää hevosta pelkällä istunnallaan. Homma on siis parhaimmillaan todella pienestä kiinni ja maailman parhaimmallakin ratsastajalla on jatkuvasti jotakin hienosäädettävää. Ratsastaja ei ole koskaan täysin valmis.

Kirjoitin Ratsastajan ryhti -postauksessa omista istuntaongelmistani. Ulospäin sojottavia varpaitani korjattiin osoittamaan eteenpäin vaikka kuinka kauan, ja yhä tiukan paikan tullen huomaan varpaideni kääntyvän liikaa ulos. Notkoselkääni on korjattu toden teolla ainakin viime syksystä alkaen, ja se projekti on edelleen kesken.

Tiedän miten saan korjattua asennon ja tiedostan kyllä notkossa olevan selkäni, mutta sen korjaaminen ei olekaan ihan niin helppoa. On niin paljon muutakin mihin pitää keskittyä, ja kun saan selän oikeaan asentoon, ei ole kovinkaan tavatonta, että joko käsien tai jalkojen asento vinksahtaa. Keskittyminen ei riitä kaikkeen varsinkin jos samalla pitää tehdä vaativia tehtäviä tai tapahtuu jotakin odottamatonta.

Istuntatunnit ovat siitä hyviä, että niillä saa keskittyä pelkästään istuntaan. Hevosen ei tarvitse välttämättä kulkea oikeassa muodossa tai tehdä mitään keskittymistä vaativia kuvioita, vaan välillä pelkkä eteenpäin jolkottelu riittää, samalla kun ratsastajan tehtävänä on keskittää kaikki ajatukset asentoonsa. Ratsastuksenopettajani sanoi kerran, että ilman istuntaa ei oikeastaan ole koko ratsastusta, joten erittäin tärkeästä asiasta on kyse. Siksi odotin tätäkin kurssia innolla.


Pieni Martina ihan ensimmäisellä ratsastustunnillaan joskus 90-luvulla. Istunta näyttäisi olevan tässä kuvassa melkeinpä parempi kuin nykyään, ja myös tyyli on hallussa sekä minulla, Midi-hepalla että taluttajallamme.

Ensimmäiselle tunnille sain kevään aikana tutuksi tulleen Nikke-hepan, jolla oli tällä kertaa ihan mahdoton halipula ja vietinkin pitkät hetket hepan syliini painamaa päätä silitellen kun odotimme tunnille lähtöä. Aika liikkis. Nikke oli hyvä ratsu istuntatunnille, sillä se pitää itse vauhtia yllä ja pollella on ihan mukavat askeleetkin, kunhan vaan vauhti pysyy hillittynä. Nikke on nimittäin se jarruton polle, jonka olen maininnut täälläkin useamman kerran, ja välillä touhu menee sellaiseksi kaahaamiseksi, että yritän vain pomppia menossa mukana ja toivon että ne jarrut löytyvät lopulta jostakin.

Ensimmäisen tunnin aiheena oli lantion ja alaselän asento. Keskityimme vain ja ainoastaan tähän yhteen kohtaan kehossamme, ja vaikka se saattaa kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, niin sitä se ei kuitenkaan ole. Istuinluiden tulisi pysyä suoraan alaspäin ja ne painetaan legopalikan lailla kiinni satulaan. Samalla pitää keskittyä painamaan kylkikaaria ikään kuin vatsan sisään, niin että vatsa menee ruttuun, helmasyntini notkoselkä suoristuu ja keskivartalon sekä lantion lihakset pääsevät hommiin.

Lantion tulee joustaa ylöspäin, ei eteen, vaikka edestakainen liike tuntuukin luonnollisemmalta. Ja sitten vaan kaikissa askellajeissa sama homma. Paketti tiukaksi ja jousto pelkästään lantioon. Ei ollut helppoa, mutta sitäkin opettavaisempaa. Mietin vielä loppukäynneissäkin lantion ylöspäin joustamista ja seuraavana päivänä vatsalihaksissa tuntui, että jotain on tehty toisin kuin ennen. Se lienee hyvä asia.

Opettajamme kertoo usein myös mielenkiintoista teoriatietoa hevosista ja ratsastuksesta. Missään muussa maassa ei kuulemma ole suhteessa yhtä paljon naisratsastajia kuin Suomessa. Ulkomailla miehetkin ratsastavat, mutta Suomessa kaksilahkeiset keskittyvät ajamaan rallia ja ovat siinä siksi niin hyviä (tämä oli Henkan lisäys).

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen lantio muuttuu niin, että kehonhallinta pitää opetella siltä osin käytännössä alusta alkaen ihan uusiksi. Eli jos tässä tulee joskus putkautettua lapsia maailmaan, niin istuntatunnit tulevat sen jälkeen entistä tarpeellisemmiksi. Yleisimpiä vaivoja ratsastajilla ovat erilaiset nivelvaivat sekä välilevyn pullistuma, joten oikea asento ja sen myötä oikeanlainen liike satulassa ovat todella tärkeitä asioita. Emmehän halua rikkoa itseämme.

Toisella tunnilla aiheena oli jalkojen asento ja ratsunani oli jälleen ihana Nikke. Sain juuri haettua pollen talliin kun hirvittävän raju sadekuuro yllätti meidät ja siellä me sitten ihmeteltiin molemmat ulkona mylläävää vedenpaisumusta samalla kun harjailin heppaa puhtaaksi. Sadekuuro laantui sopivasti niin ettemme kastuneet matkalla maneesiin, joten kerrankin sadekuuro osasi ajoittaa itsensä oikein.

Tosiaan, tänään mietimme jalkojemme oikeaa asentoa ja yritimme samalla miettiä eilisen oppeja, jottei lantio notkahtaisi väärään asentoon. Jos lantio on väärässä asennossa, ei jalkojakaan saa pidettyä oikein. Asentopalapelissämme on siis nyt jo kaksi osaa, ja huomenna otamme peliin kolmannen palan, joka on ylävartalomme. Myös hepat vaihtunevat, mikä on tavallaan harmi, sillä Nikke on ollut oikein kiva istuntatunnin ratsu.

Torstain tunnille sain niin ikään tutun kaverin, eli hassun pilkullisen Poksu-ponin. Sen lisäksi että yritimme pitää yläselän suorana, lapaluut oikeassa asennossa ja pään vartalon jatkeena (miksi se työntyykin aina liian eteen?) mietimme yhä edellisten päivien asioita. Minulle tuntuu olevan ihan ylivoimaisen vaikeaa pitää jalat oikeassa asennossa, eikä se lantiokaan kyllä jousta oikein. Vaikeaa, näitä asioita voisi harjoitella ikuisesti.

Poksu malttoi liikkua rentona ja tarpeeksi rauhallisesti eteenpäin, joten ponin selässä oli nyt ihan mukava istua. Toisinaan kun Poksu jännittyy ja alkaa kipittää lyhyttä ja pompottavaa poniraviaan, on kyydissä melko töyssyiset tunnelmat, mutta onneksi tänään meillä molemmilla oli rento päivä. Toivottavasti on huomennakin, sillä todennäköisesti jatkan vielä viimeisenkin tunnin Poksulla. Täytynee pitää taas pieni rauhoittava rapsutteluhetki ennen tuntia niin saan ponin ja itseni rentoutumaan.

Viimeisen tunnin aiheena oli kädet ja siinä(kin) minulla on hurjasti korjattavaa. Työnnän helposti kädet suoraksi eteen ja alas, vaikka kyynärpään pitäisi olla lähellä kylkeä sopivasti koukussa niin, että kädet ovat nyrkin mitan verran hevosen sään (sä’än? säkän? miten ihmeessä säkä taipuu?) yläpuolella ja myös nyrkin mitan verran sään edessä. Minusta niitä olisi paljon mukavampi roikottaa jossain siellä hevosen kaulaa vasten.

Heponani oli odotetusti jälleen Poksu ja poni malttoi olla tänäänkin mukavan rauhallinen, vaikka peukaloiden alle poikittain laittamani raippa aiheuttikin ensin hieman jännitystä. Ei se minustakaan luontevalta tuntunut, mutta auttoi kieltämättä hahmottamaan käsien asentoa ja liikettä hyvin. Hyvä harjoitus siis tämäkin.

Kurssin viimeisellä tunnilla ainakin allekirjoittaneella tuntui olevan vähän turnausväsymystä havaittavissa, sillä keskittyminen pääsi välillä herpaantumaan ja asentopalapelini palat olivat aivan hujan hajan. Etenkin jalkojen kanssa tuntui olevan edelleen eniten ongelmia, joten tiedänpähän nyt mihin keskityn jatkossa tavallisillakin tunneilla.

Istuntakurssi oli hurjan opettavainen ja antoi paljon ajattelemisen aihetta jatkoa varten. Opin tuntemaan omaa kehoani taas paremmin ja sain hyviä mielikuvaharjoituksia asennon korjaamiseksi. Tästä on hyvä jatkaa.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Nipsu sunnuntai, kesäkuu 30, 2013 at 12:33

    Kiitos tästä muistutuksesta 🙂 Tekis hyvää itsellekin käydä tuollaisella intensiivisellä kurssilla. Olen huomannut oman istunnan parantuneen tässä vuoden ratsastelun aikana, mutta hurjasti olisi opittavaa. Monta asiaa, joihin pitäisi pystyä yhtäaikaa keskittymään…

    • Reply Martina sunnuntai, kesäkuu 30, 2013 at 13:06

      Mä olen käynyt nyt joka kesä istuntakurssilla ja aina sieltä saa monta ahaa-elämystä ja uusia oppeja. Tärkein opeista lienee se, että huomaa kuinka väärin on istunut. Sitä kun on vaikea nähdä itse. Ja tosiaan, miten ihmeessä kaikkeen pitäisi pystyä keskittymään samaan aikaan..? Olin eilen tavallisella koulutunnilla ja opettaja sai korjailla asentoani monta kertaa. Ihan kuin en olisi istuntakurssilla käynytkään. On tämä ratsastus vaan kummallinen laji..

    Leave a Reply