Suomen suurin matkablogiyhteisö

Dr Pepperiä, chiliä ja suklaata

Hitsi, nyt kun kirjoitin tuon otsikon tajusin, että tuohan voisi olla varsin toimiva yhdistelmä. Siis Dr Pepper, chili ja suklaa. Minun piti tulla kirjoittamaan muutamasta sekalaisesta jutusta, joihin tämäkin kolmikko lukeutuu tällä kertaa siis erikseen nautittuna, mutta nyt en saa rauhaa ajatuksesta yhdistää lempparikolajuomani, chili ja suklaa keskenään. Pää suorastaan sauhuaa kun aivonystyrät siellä kehittelevät reseptiä.

No, jätetään aivot työstämään ideaa ja katsotaan mitä minun piti tulla alunperin kertomaan. Luonnoksiin on nimittäin jäänyt jälleen kerran roikkumaan sekalainen seurakunta ruokakuvia, jotka eivät riitä kokonaiseen postaukseen, mutta joita en halua ihan kokonaan hylätäkään. Keräsin siis seurakunnan yhteen kuin suviseuroihin konsanaan, ja tässäpä olisi pläjäys pieniä kivoja juttuja:

Tämä Diet Dr Pepper -kasa matkasi luoksemme veljeni Herra Longfieldin matkalaukussa rapakon takaa, eikä herra suostunut ottamaan edes maksua tölkkien raahaamisesta, sillä ne eivät kuulemma maksa Jenkeissä juuri mitään. Mutta pitäähän vaivanpalkkaa saada, joten jos ei rahallinen korvaus kelpaa, niin kyllä minä vielä jonkun korvauksen keksin. Itseasiassa taisin juuri saada hyvän idean. Tämähän nyt on varsinainen älynväläysten päivä. Iltaan mennessä olen varmaan keksinyt lääkkeen kaikkiin maailman tauteihin, saanut aikaiseksi maailmanrauhan ja keksinyt rikkoutumattomat sukkahousut.

Dr Peppereiden matka Martinan luokse sai alkunsa jostakin keskustelusta, jossa harmittelin sitä, että Suomesta saa vain sokeriversiota Dr Pepperistä. Pienen tapahtumaketjun päätteeksi minulle ojennettiin muovikassillinen Diet Dr Pepperiä ja se oli onnenpäivä se! Löysin muuten netin syövereistä ohjeen omatekoiseen light Dr Pepperiin, ja sitä voi käydä kurkkimassa täältä.

Chiliä maistelimme eräänä iltana Cantina Westissä, jossa on parhaillaan menossa Chiliviikot. Listalta löytyy niin mietoja kuin muutama tulisempikin chiliateria, joten jokaiselle löytyy varmasti jotakin, ja ei-niin-tulisen ruoan ystävänkään ei tarvitse pelästyä Chiliviikkojen kuuman polttavaa nimeä. Chiliä on käytetty vain mausteena, eikä niin että se peittäisi alleen muut maut tai että ruokailijan tarvitsisi hikoilla tuskissaan annoksensa edessä.


Chili-Bbq Steak


Green Steak

Tosi tulisen ruoan ystäville löytyy kuitenkin tujujakin makuja, ja meidän yhdeksi lemppariksi noussut naudanlihamakkara nagimori-sinapin kanssa on yksi niistä. Chiliviikkoja vietetään aina juhannukseen asti, joten vielä ehdit maistaa herkullisen mehevää Habanero Burgeria iki-ihanien bataattiranskalaisten kanssa, hauskaa wasabivaahdolla maustettua pihviä, rapeita filotaikinarullia, suklaa-chilimuffinssia ja muita Chiliviikkojen herkkuja.

Suklaata olen saanut kotiinkuljetuksella työmatkailevan Henkan toimesta. Herra on tuonut minulle tuliaiseksi muun muassa ylläolevat herkut ja aina suklaatuliaiset on otettu vastaan yhtä suurella riemulla. Yksi ikilemppareistani on appelsiinin ja suklaan yhdistelmä, joten tuo suklaalevy oli enemmän kuin nappivalinta. Ehkäpä vielä hauskempi suklaaylläri oli kuitenkin tuo sydänrasia, sillä sen lisäksi että sen sisältämät suklaat olivat tosi maukkaita, olivat ne myös hauskan näköisiä kimaltavassa punaisessa kuorrutteessaan. Joo-o, luit oikein: Suklaan pinnassa oli pientä glitteristä kimalletta, joka oli tottakai syötäväksi tarkoitettua, mutta raaskiiko tuollaisia kaunokaisia edes syödä? Voin kertoa että raaskii kunhan niitä on ihastellut tarpeeksi. Rasia onkin ollut jo pitkään tyhjillään..

Luulin jo etten saa tänä vuonna vietyä äidilleni perinteistä kevään ensimmäistä leskenlehteä, mutta lopulta kun olin jo luopunut toivosta, löysin kasan keltaisia kevätkukkia lenkkipolkuni varrelta. Olen vienyt pikkutytöstä asti joka kevät äipälle ensimmäisen näkemäni leskenlehden, mutta tänä vuonna kaikki leskenlehdet tuntuivat olevan moottoritiellä (tai siis siellä keskellä kaistojen välissä, enkä uskalla juosta sinne. Enää.) tai muuten vaan tavoittamattomissa. Ehdinkin jo kertoa äidille, että leskenlehteä ei vaan löydy vaikka kuinka yritän, kunnes nämä kaverit pompsahtivat tielleni. Ja niin sai äiti perinteiset leskenlehtensä, tänä vuonna jopa kaksin kappalein.

Tämän lounasboksin nappasin mukaani karkkihyllystä ja annoin Henkalle, sillä täytyyhän minun pitää huoli siitä, että raksalla raatavalla miehelläni on joka päivä eväät mukana. Tällä lounaspussilla on hyvä aloittaa.

Juoksulenkistä tuli vielä mieleeni eräs ihan mielettömän hyvä kapistus kaikille lenkkeilijöille: Kaverin nimi on Spibelt ja vaikka se näyttääkin pieneltä ja mitättömältä, mahtuu sen taskuun isompikin puhelin, avaimet ja muuta mitä lenkillä tarvitsee. Ja mikä parasta: Se ei hölsky yhtään! Ei vaikka mukana olisi tosiaan painava puhelin ja muuta. Vyö saa tavarat ikään kuin liimautumaan kiinni kehoon ja ensimmäisellä lenkillä pelästyin jo koko vyön tippuneen, kunnes tajusin että se todella on niin huomaamaton, että sen unohtaa ihan kokonaan. Ja mikäs sen parempaa. Vyö ei kiristä, ei purista, ei hölsky, ei häiritse millään lailla vaikka kuinka hyppisit ja pomppisit menemään, siinä on näppärä säätömekanismi ja sitä saa monessa eri värissä. Suosittelen erittäin lämpimästi. Minä tilasin oman Spibeltini eBaysta, mutta käsittääkseni vöitä saa ihan täältä Suomestakin jos ulkomailta tilaaminen jännittää.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply