Suomen suurin matkablogiyhteisö

Erään perjantain murkinat

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura sekä Talonpoikaiskulttuurisäätiö järjestivät perjantaina huhtikuun 12. päivä ruokapäiväkirjakeräyksen. Keräyksen ideana oli, että mahdollisimman moni suomalainen pitää päivän ajan ruokapäiväkirjaa ja miettii omia valintojaan, kuvaa syömiään ruokia ja lähettää päiväkirjan sitten arkistoitavaksi. Tokihan minäkin halusin kantaa oman korteni kekoon tekemällä oman ruokapäiväkirjani kyseiseltä päivältä. Virallinen versio on lähetetty jo arkisoitavaksi ja blogiversio pääsee valloilleen nyt. Kas tässä on Martinan kaunistelematon ruokapäiväkirja eräältä melkein tavalliselta perjantailta.

Työviikon viimeinen aamu alkaa varhaisella aamulenkillä, jolle kipaisen heti kun olen päässyt sängystä ylös. Juoksulenkin jälkeen kello on kuusi ja nautin lasillisen rasvatonta maitoa palautusjuomaksi. Kaapista löytyisi myös palautusjuomajauhetta maitoon sekoitettavaksi, mutta pelkkä maitokin toimii palauttavana juomana oikein mainiosti, ja sitäpaitsi palautusjuoman sekoittaminen tuntuu näin aikaisin aamulla ihan liian hankalalta.

Laittautuessani juon ison kupillisen teetä, ja juuri ennen töihin lähtöä hörppäisen myös mukillisen vitamiiniporejuomaa. Nielaisen myös joka-aamuiset vitamiinipillerini, joihin kuuluu tällä hetkellä omega3, D-vitamiini, kromi ja hiuksia sekä kynsiä vahvistava luontaistuotevalmiste. Sitten hilppaisen bussilla töihin.

Ihan aikaisin aamulla minulle ei vielä maistu aamiainen, mutta päästessäni töihin alkaa vatsa jo hieman kurnia. Niinpä nautin konetta availlessani aamiaiseksi keitetyn kananmunan sekä kaksi jogurttitäytteistä välipalakeksiä. Palanpainikkeena toimii kupillinen teetä ja kananmunien päälle rouhaisen hieman Chili explosion -maustetta, jonka olen saanut blogin kautta.

Lounasajan (joka on yleensä klo 11 ja 12 välillä) lähestyessä kaivan työpöydän laatikosta puuropussin. Tänään on nimittäin puuropäivä! Puuropäivää vietetään yleensä silloin kun en syystä tai toisesta ole ottanut mukaani eväitä, enkä jaksa tai halua lähteä hakemaan lähellä sijaitsevista lounaspaikoista evästä. Puuropäiviä varten työpöydän laatikoista löytyy myös muun muassa kaakaonibsejä, soijahiutaleita sekä proteiinijauhetta. Kaksi ensimmäistä olen saanut blogini kautta ja tällä kertaa sekoitan puurooni kaikkia kolmea lisätäytettä.

Proteiinijauhe ja soijahiutaleet lisäävät annoksen proteiinipitoisuutta. Yritän pitää huolen siitä, että jokaisella aterialla on riittävästi proteiinia, sillä se pitää nälän pitkään poissa ja lihakset kunnossa. Kaakaonibsejä syön koska niiden on sanottu olevan terveellisiä, ja ovathan ne myös aika hauskan makuisia.

Iltapäivällä kello kahden maissa kaivan taas työpöydän laatikkoa välipalan merkeissä. Yleensä laatikosta löytyy sekä paahdettuja soijapapuja että pähkinöitä, mutta koska siellä on nyt pelkkiä soijapapuja, otan niitä kourallisen pöydälle ja napostelen rapsakoita papuja työnteon ohessa. Lasken myös juoneeni työpäivän aikana yhteensä 3 kuppia teetä sen aamuisen kotona nautitun jättikupin lisäksi.

Kotimatkalla käyn ruokakaupassa hakemassa sapuskaa viikonlopuksi. Tarkoituksenani on kokkailla pariakin eri ruokaa ja kauppakassiin päätyvät lopulta seuraavat tuotteet: Kahta eri salaattia, persiljaa, kurkku, pari sitruunaa, pastaa, leipää, kaprispurkki, salamipötkö, kolmea eri juustoa, maapähkinävoita, tomaattisosetta, maustamatonta jogurttia ja litran purkki maitoa. Suurimman osan tuotteista valitsin hinnan perusteella, mutta tuoretuotteissa katsoin hieman ulkonäköäkin.

Hain myös Teurastamon portin Roslundista edullisen viikonloppupaketin, joka sisältää 4 marmoripihviä, 4 raakamakkaraa ja 200 grammaa paahtopaistia. Koska olin suunnitellut tälle viikonlopulle jo muita ruokia, menee ainakin osa lihoista pakastimeen odottamaan vuoroaan.

Kotiin päästyäni kello lähentelee jo puoli viittä, sillä sisällytin työmatkaani kauppareissun lisäksi myös kävelyä noin tunnin verran. Nälkä alkaa olla jo melkoinen, joten työnnän leivänpaahtimeen pari viipaletta ruisleipää. Toisen leivän päälle tulee tuorejuustoa sekä Roslundin paahtopaistia ja toiseen levitän paksun kerroksen maapähkinävoita. Nam, nämä ovat todelliset herkkuleivät!

Päätän myös juoda perjantain kunniaksi kupillisen kahvia. Koska olen yksin kotona ja tarkoituksenani on juoda vain yksi kupillinen, teen murukahvia suodatinkahvin sijaan. Murukahviin sekoitan teelusikankärjellisen sokeria ja lorautan reippaasti maitoa päälle.

Illalla seitsemän aikaan teen italialaista uunipastaa huomenna työmatkalta kotiin palaavaa Henkkaa varten. Pilkon pastaan reilusti salamia, sillä tiedän Henkan pitävän siitä. Myöskään juuston kanssa ei pihistellä. Resepti on alunperin italialaiselta nettisivustolta, mutta sovellan ohjetta hieman tapani mukaan.

Maistan valmista pastaa pienen annoksen iltapalaksi ja totean sen olevan herkullista. Lautaselle päätyy myös pieni vihersalaatti, sillä huomaan, ettei “puoli kiloa päivässä” -rallatuksen sanoma ole todellakaan täyttynyt kohdallani tänään. Pastan kanssa juon vielä lasillisen maitoa, jotta saan päivän proteiinitarpeen varmasti täyteen.

Tämäpä ei ollutkaan mikään ihan tavallinen perjantai, sillä Maajussin morsian synnytti päivällä suloisen poikalapsen. Vauvauutisten kunniaksi nautin illalla jäätelön, sillä jotain kivaa piti keksiä, mutten viitsinyt korkata skumppaa kun seuraavana aamuna oli ratsastusta, eikä kotona ollut ketään jakamassa kuohujuomaa kanssani. Kismet-jäätelö oli oikein hyvä iloisen päivän juhlistaja ja sitä mutustaessani katselin puhelimeen saapunutta kuvaa pienestä tuhisijasta.

Yleensä perjantaisin tulee syötyä illalla hieman tukevampi ateria, sillä haluan pitää huolen siitä, että seuraavan aamun ratsastustunnilla riittää virtaa. Perjantai-illan ateria on yleensä myös melko hiilihydraattipitoinen samasta syystä. Ilman hiilareita ei jaksa urheilla. Tämänkertainen pasta on siis oikein sopiva illallinen, vaikka normaalina arkipäivänä näin tuhti ateria saattaisi olla hieman liikaa, riippuen toki siitä mitä muuta olen päivän aikana syönyt.

Muuten esimerkkiperjantain murkinat ovat hyvin tyypilliset tämänhetkisessä ruokavaliossani. Etenkin aamupala- ja välipalatottumukseni vaihtelevat kuitenkin kausittain, joten puolen vuoden päästä lista voi olla hyvinkin erinäköinen. Viikonloppuisin tulee syötyä vapaammin minkä vuoksi saatan tarkkailla arkisin hyvinkin tarkkaan mitä suuhuni pistän.

Tärkeintä minulle on se, että saan riittävästi proteiinia. Kaloreiden määrääkin tulee tarkkailtua, samoin kuituja, sillä niitä tulee muuten helposti liian vähän. Hiilihydraatteja en voi ahmia ihan tolkuttomasti ilman turvonnutta ja raskasta oloa, mutta muuten rasva- ja hiilarimäärät saavat elää omaa elämäänsä, kunhan vaan proteiinisuositukset tulevat täyteen ja kalorimäärä pysyy maltillisena.

Ruokavalion ajoittain tiukastakin tarkkailusta huolimatta pidän herkuttelupäiviä, käyn ulkona syömässä, ostan irtokarkkeja leffaevääksi, kokkaan itselleni ja kavereilleni, ja välillä on päästävä myös leipomaan. Ruokablogiharrastus ja loputon kiinnostus ruokaan takaavat sen, että erilaisia ruokakokemuksia tulee paljon eteen, ruokavaliossa on runsaasti vaihtelua ja pysyn kärryillä siitä mitä ruokamaailmassa kulloinkin tapahtuu. Ruoka on erittäin tärkeässä osassa jokapäiväisessä elämässäni ja voisinkin todeta italialaisittain, että elän syödäkseni, en syö elääkseni.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply