Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ratsastajan ryhti

Mielikuva ratsastajista on usein suoraselkäinen, hyväryhtinen ja joidenkin ilkeämielisten mukaan myös leveäpehvainen ja länkisäärinen. Leveäpehvaisuutta ja länkisäärisyyttä en allekirjoita, vaikka itseltäni edellämainittu löytyykin (I got it from my mama!), mutta siitä olen samaa mieltä, että ratsastajilla on lähes poikkeuksetta hyvä ryhti.

Kuten varmaan tiedättekin, on ratsastajan tarkoitus istua hevosen selässä selkä suorana hyvässä ryhdissä. Miettikääpä vaikka kuinka ylväinä silinteripäiset kouluratsastajat istuvat upeiden ratsujensa selässä. Samaan kaikkien muidenkin ratsastajien tulisi pyrkiä. Pitäisi istua jäntevänä mutta rentona mihinkään suuntaan kenottamatta, ja pitää hyvä asento kaikissa tilanteissa, vaikka tapahtuisi mitä. Voin kertoa että se on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta siihen kuitenkin pyritään.

Ratsastus parantaa ryhtiä useallakin tapaa. Oikeaa asentoa hakiessa oma kehonhallinta paranee ja ryhtilihakset vahvistuvat. Kun istuu hevosen selässä tunnin putkeen miettien aktiivisesti selän oikeaa asentoa, alkaa hyvä ryhti pikkuhiljaa löytyä myös muualla arjessa. Staattinen pito ja hevosen askeleen mukana joustaminen vahvistavat tehokkaasti korsettilihaksia, ja usein muodokkaammiltakin ratsastajilta löytyy vyötärö, vaikka muualla olisikin hieman enemmän täytettä.

Sen lisäksi, että oikean asennon aktiivinen harjoittelu ja ryhtilihasten vahvistuminen edesauttaa ratsastajan hyvää ryhtiä, on ammattitaitoinen ratsastuksenopettaja tärkeässä roolissa pienienkin asentovirheiden löytämisessä ja korjaamisessa. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta, ja vaikka ryhtini todennäköisesti on nyt ratsastusta pitkän tauon jälkeen jatkettuani parempi kuin koskaan, olen tuntenut itseni myös paljon vinoselkäisemmäksi kuin ennen. Tästä saan kiittää ratsastuksenopettajiani, jotka ovat löytäneet asentovirheeni, selittäneet ne minulle niin että ymmärrän ja auttaneet niiden korjaamisessa.

Ensimmäiseksi sain kuulla, että oikealla hartiallani on tapana nousta etenkin tietyissä tilanteissa korkeammalle kuin vasen hartia, ja levossakin hartialinjani saattaa olla hieman vino. Katsottuani itseäni peilistä ja valokuvista, sekä pyydettyäni myös Henkkaa tarkistamaan tilanteen, totesimme että oikea hartiani todella on hieman vasenta ylempänä. Ero oli niin pieni, ettei sitä juuri huomannut, mutta vinous oli kuitenkin olemassa.


Tässä käteni ovat ihan oudosti, mikä korostanee vinoa hartialinjaa, mutta kyllä vaan se oikea hartia tököttää korkeammalla kuin vasen.

Oletin oikean hartian kohoamisen johtuvan siitä, että olen kantanut käsilaukkua vuosikausia pelkästään oikealla olkapäälläni. Päätin yrittää korjata asian siirtämällä käsilaukun välillä myös vasemmalle olalle. Voi luoja että se tuntui oudolta! Laukku ei meinannut millään pysyä paikallaan. Opin kuitenkin pikkuhiljaa kantamaan laukkua myös vasemmalla olalla, ja nyt parin vuoden harjoittelun jälkeen se sujuu jo melko hyvin. Tavaroita laukusta kaivaessani minun täytyy kuitenkin yhä siirtää laukku oikealle olalle, sillä vasemmalta se ei vaan onnistu.

Olen myös vahvistanut ylävartalon lihaksia, tehnyt liikkuvuusharjoituksia ja venytellyt yläkroppaa. Olen myös keskittynyt painamaan oikeaa hartiaa aktiivisesti alaspäin niissä tilanteissa, kun se on ennen noussut korvan korkeudelle. Nyt hartian nousemisesta ei ole enää aikoihin huomautettu, joten asia lienee melko hyvin korjattu. Tärkeintä on, että tiedostan ongelman ja pyrin korjaamaan sen aina kun toinen olkapää alkaa elää omaa elämäänsä.

Tällä hetkellä korjaamme ratsastustunnilla alaselkäni notkoa. Luulin aiemmin istuvani aivan suorassa hevosen selässä ja olevani muutenkin kaikkea muuta kuin notkoselkäinen, mutta niin vain muutamakin ratsastuksenopettaja on huomauttanut selkääni tulevasta pienestä notkosta ja toden totta, asiaa tarkasteltuani huomasin, ettei se selkä nyt niin suora olekaan. Virhe on taaskin hyvin pieni, eikä haittaa normaalia elämää mitenkään, mutta tokihan minä haluan tämänkin epäkohdan korjata. Henkkakin vahvisti asiasta keskusteltuamme, että itseasiassa kyllähän tuohon selkään tulee pieni notko muuallakin kuin hevosen selässä ollessani. No hitto.


Tälläkin kaverilla on asennossa hieman korjattavaa.

Lihasmuisti on siitä hassu juttu, että istuessani pienessä notkossa luulen oikeasti olevani aivan suora. Kun ratsastuksenopettaja auttaa minua korjaamaan selän oikeasti suoraksi, tuntuu minusta kuin olisin yhtä kyyryssä kuin Notre Damen kellonsoittaja. Niin se lihasmuistin pentele huijaa minua. Olenkin naurahtanut pariinkin otteeseen katsoessani itseäni maneesin seinällä olevasta peilistä. Vaikka luulen olevani korjatussa asennossa kyyryselkäinen hirviö, näkyy peilistä hyväryhtinen ratsastaja, jonka alaselkä on aivan suora. Uskomatonta miten huonosti oman asentonsa voi tuntea!

Pikkuhiljaa toisto toiston jälkeen ja varmaan ainakin sadannen ”Martina, notko pois!” kehotuksen jälkeen lihasmuisti oppii uuden kyyryltä tuntuvan asennon tarkoittavan oikeasti suoraa ryhtiä, ja sen jälkeen oikea asento tuleekin jo melkein itsestään. Sitä odotellessa harjoittelen selän suoristamista lukuisien ratsastustunnilta saatujen mielikuvaharjoitusten avulla niin hevosen selässä ollessani kuin myös lenkkeillessäni, bussipysäkillä seistessäni, töissä satulatuolilla istuessani ja aina kun vain muistan keskittyä alaselkäni asentoon.

Ajattelen muun muassa vetäväni napaa kohti selkärankaa, istuvani kuvitteellisen häntäni päälle ja pyrin pitämään alavatsassa saman tunteen kun puhaltaisin ilmapalloa. Saatan myös kääntää nenäni kohti napaa niin pitkälle kuin se menee ja nostaa sitten katseeni pitäen selän yhä samassa asennossa. Ajattelen myös vatsaani ryppyä, sitä että joku vetää rintalastaa alaspäin tai että painan selkääni taaksepäin. Kyllä se siitä vielä korjaantuu. Jännityksellä odotan mitä kohtaa aletaan notkoselän suoristuttua korjaamaan. Sillä korjattavaahan riittää aina, ratsastaja ei ole ikinä valmis vaan aina voi tehdä edes muutaman millin korjauksia parempaan suuntaan. Siksikin laji on todella kiehtova.

Ja ajatelkaapa, ilman ratsastusharrastusta en olisi todellakaan huomannut näitä asentovirheitäni ja könöttäisin yhä menemään notkoselkäisenä oikea hartia korvassa. Ajan myötä pienetkin virheet alkavat varmasti tuntua kropassa, joten saan todella kiittää ratsastuksenopettajiani siitä, että he huomaavat pienetkin asentovirheet ja auttavat korjaamaan ne. Samalla saan tärkeää fyysistä treeniä ryhtilihaksilleni ja toimistotyötä tekevän selkä kiittää! Kyllä se ratsastus vaan on edelleen tosi hyvä harrastus. Ja edelleenkin jaksan paasata siitä kyllästymiseen asti.

Huomenna jatketaan kuitenkin taas ruoalla, tai oikeastaan juomalla, jos nyt ihan tarkkoja ollaan.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Aili Inkeli perjantai, huhtikuu 12, 2013 at 16:15

    Minäkin kaipaisin tuommosta ”motkotusta” ryhdin korjaamiseksi! Mutta ratsastamaan en sen takia kuitenkaan ala 🙂 Monilla meistä on hartialinjan epätasapainon lisäksi jalatkin eri pituiset. Itselläni on oikea olka alempana kuin vasen (kun se laukku on aina vasemmalla!) ja sitten taas vasen kinttu on n. sentin pitempi kuin oikea. Alaselässä on siis vastaava vinoutuma selkärangassa. Varsinainen muotopuoli!! Toistaiseksi ei ole ollut suurempaa riesaa näistä, mutta olen vihdoin ottanut asiakseni muistutella itseäni työpäivän aikana. Hirmusen hyvä konsti ryhdin pitämiseen on muuten korkokengät, sopii mulle 🙂

    On muuten herkullisia nuo viimeisimmät sapuskat, vietnamilainen broisku päätyy lautaselleni ilman muuta!

    • Reply Martina lauantai, huhtikuu 13, 2013 at 13:06

      Mullakin on varmaan ainakin ollut alaselässä vinoutuma vinon hartialinjan takia. Muistan kun aina sama puoli alaselästä vihoitteli tasaisin väliajoin, mutta nyt kipua ei ole pitkään aikaan tuntunut kun olen alkanut korjata vinoa hartialinjaa. Uskon että näillä kahdella seikalla on yhteys toisiinsa.

      Korkokengät on hyvä ryhdin ylläpitäjä, mutta itse olen nykyään tosi laiska korkkareiden käyttäjä. Ennen kipitin joka paikkaan koroilla, mutta nykyään mukavuus vie voiton, varsinkin kun minulla on tapana kävellä päivittäin pitkiäkin matkoja aina kun se on mahdollista. Silloin jalassa pitää olla hyvät kävelykengät.

      Vietnamilainen broisku oli hyvää. Suosittelen myös thaimaalaista salaattia, sillä se oli vielä parempaa! 🙂

    Leave a Reply