Suomen suurin matkablogiyhteisö

Muuttoa odotellessa..

Odotan lähes yhtä paljon kuin uudessa tilavassa kodissa asumista myös sinne muuttamista, eli sitä ihanaa muuttopäivää/-viikonloppua, joka häämöttää jossain tulevaisuudessa. Joo-o, luit aivan oikein, odotan muuttopäivää ihan hulluna, sillä minusta muuttaminen on kivaa.

Katsotaan olenko samaa mieltä vielä sadannen muuttolaatikon roudaamisen jälkeenkin, tai sitten kun millekään tavaralle ei ole vielä muodostunut omaa paikkaansa ja kaikki on hukassa. Ei, kyllä minä uskon silloinkin pitäväni muuttamisesta. Taidan olla vähän omituinen.

Jotain omituisuudestani ja vimmatusta muuttohimostani kertoo se, että pakkasin ensimmäiset muuttolaatikot jo niin kauan aikaa sitten, etten edes muista milloin se tarkalleen ottaen oli. Joskus silloin kuitenkin kun tontiltamme kaadettiin vasta puita, eikä siellä ollut yhtäkään lautaa, betonia, paalua tai rautaa pystyssä. Ja jo silloin rakentamisurakan alkumetreillä Martina pakkasi tavaroita muuttolaatikkoon. Ei hyvää päivää.

Olen tässä matkan varrella pakkaillut aina vain lisää muuttolaatikoita, sillä minusta on ihanaa tunkea pois näkyvistä kaikkea sellaista, mitä ei juuri nyt tarvitse. Sitten joskus muuttolaatikoita purkaessa on kiva löytää tavaroita, joita ei välttämättä enää edes muistanut omistavansa. Myös roskikseen on lentänyt huima kasa turhaa tavaraa ja kirppiskasakin on kasvanut roimasti. Ihanaa kun saa käydä läpi kaikki tavarat, heittää huonot menemään ja pakata uuteen ihanaan kotiin vain kaikki tarpeellinen.

Muuttolaatikoita olen roudannut vähän kerrallaan häkkivarastoon ja myös olohuoneen nurkassa ja eteisessä möllöttää pari laatikkoa. Olohuoneessa odottaa myös kasa töistä roudaamiani isoja pahvilaatikoita, jotka pääsevät tositoimiin sitten kun käyn häkkivaraston aarteet läpi. Minun piti tehdä se jo alkuvuoden lomaviikollani, mutta flunssa pilasi suunnitelmat ja häkkivarastossa möyryäminen siirtyi myöhemmäksi. Onneksi silläkään ei ole oikeasti vielä mikään kiire.

Jotta ette pitäisi minua ihan hulluna, niin on muutossa myös asioita, joista en niin hirveästi pidä. Vanhan kodin siivoaminen on yksi niistä, sillä kukapa jaksaisi enää panostaa vanhaan kotiin, kun uusi ihana koti odottaa laittamistaan? Tokihan me kuitenkin kuuraamme vanhan kämpän siistiksi, sillä muistan vielä hyvin kun aikoinaan samaiseen asuntoon muuttaessani arvostin kovasti sitä, miten puhtaaksi edelliset asukkaat olivat kodin jättäneet. Siistiin kotiin on uuden asukkaan kivempi muuttaa ja vanhan kämpän siivoaminen käy hyvästä hyötyliikunnasta, mutta rehellisyyden nimissä kerrottakoon, etten nauti siitä ihan yhtä paljon kuin muusta muuttamisesta.

Sen sijaan muuttolaatikoiden kantaminen on kivaa, sikäli mikäli niiden paino pysyy kohtuullisena (ja tähänhän voin ihan itse vaikuttaa laatikoita pakatessani) ja jos selkäni pysyy kunnossa. Edellisen muuton aikaan alaselkäni oli niin rikki, etten pystynyt kantamaan ainakaan painavimpia laatikoita ja huonekaluja. Tuntui kuulkaa todella urpolta katsella vierestä, kun perheeni rehki painavien tavaroiden kanssa, samalla kun omissa käsissäni oli jokin vaivainen pöytälamppu tai orkidea. Seuraavassa muutossa aion olla elämäni kunnossa ja kantaa reippaasti niin monta laatikkoa kuin ehdin!

Parasta muutossa on muuttopizza. No ei vaan (vaikka on pizzataukokin kyllä kiva), oikeasti ehdottomasti lempparein asia muutossa on se, kun niitä muuttolaatikoita saa vihdoin alkaa purkaa ja asetella tavaroita omille paikoilleen. Odotan jo ihan älyttömän paljon sitä kun tavarat löytävät omille paikoilleen ja muuttolaatikkovuori pienenee pienenemistään.

Eniten odotan sitä, että pääsen asettelemaan kirjat kirjahyllyyn, astiat keittiönkaappeihin ja mariskoolit vitriiniin. Ah, siitä tulee niin ihanaa! En oikeasti malttaisi odottaa enää millään ihanaa lajittelu-urakkaani ja olenkin jo suunnitellut moneen otteeseen mihin järjestykseen laitan kirjani, mihin kaappiin mikäkin astia menee ja miten asettelen Mariskoolini vitriineihin. Mmm, iih-ha-naaa!

Sanoinko jo, että taidan olla vähän omituinen?

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. maanantai, helmikuu 25, 2013 at 09:14

    Meillä (lue: mulla) on ihan sama rumpa alkanut jo monta kuukautta sitten. 🙂 Työpaikalla porukka tuo mulle pahvilaatikoita, että pääsen pakkailemaan tavaroita muuttoa varten. Tosin nyt ei oo pahvilaatikon pahvilaatikkoa jäljellä, täytyy alkaa taas metsästää niitä jostain.

    • Reply Martina maanantai, helmikuu 25, 2013 at 11:08

      Sä taidat olla tässä(kin) asiassa ihan yhtä sekopää kuin minäkin. 🙂 Jos me vaan tiedettäis tarkka muuttopäivä tai edes kuukausi (tai vuosi?) niin olisin voinut pakkailla jo kausitavaraakin laatikoihin. Meinasin jo viime talven jälkeen pakata talvikamat muuttolaatikoihin, mutten onneksi tehnyt sitä, sillä niinhän siinä kävi että tämäkin talvi meni vielä vanhassa kämpässä.

    Leave a Reply