Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kokomo, tiki-tiki

Nyt elellään kuulkaa sellaisia aikoja, kun erilaisia juhlia riittää lähestulkoon jokaiselle viikonlopulle ja ylikin. Kaverit täyttävät pyöreitä eikä omiinkaan kolmekymppisiini ole enää hirveän pitkä aika. No okei, reilusti yli vuosi vielä, mutta kuinka nopeasti sekin aika vierähtää.. Nyt alkaa olla jo hyvä hetki aloittaa kolmenkympin kriiseily, niin ei tarvitse sitten enää synttäripäivänä pelästyä naamaan ilmestyneitä ryppyjä.

Laskin että meillä on ollut kahden kuukauden sisään kolmet kolmekymppiset sekä parit muut synttärit vielä siihen päälle. Myös tupareita vietetään tämän tästä kun lähipiiri muuttaa isompiin asuntoihin ja kesät täyttyvät hääjuhlista. Lapsia putkahtelee maailmaan vähän väliä, eivätkä vauvauutiset jaksa enää hetkauttaa niin paljon kuin silloin kun ensimmäiset kaverit kertoivat maha-asukeistaan. Toki aivan lähipiirin perheenlisäysuutiset ovat aina jännittävä juttu, mutta muuten tuntuu jo aivan normaalilta, että joka toinen vanha koulukaveri on nykyään isä tai äiti.

Eräänä viikonloppuna vietettiin taas yksiä kolmekymppisiä iloisissa merkeissä hyvän ruoan ja juoman parissa. Parikymmenhenkinen juhlaseurueemme kokoontui Kokomon takaosaan verhon taakse omaan rauhaan herkuttelemaan tikiravintolan antimilla. Minä kirjanpidon kurssista selviytynyt viikonloppuopiskelija palkitsin itseni urakastani ottamalla heti alkuun ihanan hedelmäisen Kokomo Zombie -drinkin ja pian kilisteltiin myös kuohuviinillä synttärisankarin kunniaksi.

Ja sitten päästiin ruokien kimppuun. Olin käynyt Kokomossa aiemmin lounaalla, joten tiesin suunnilleen minkä tyyppistä ruokaa olisi odotettavissa. Alkuruoka oli kaikille sama, mutta pääruoan olimme saaneet valita etukäteen neljästä eri vaihtoehdosta ja jälkiruoan kahdesta herkusta. Me otimme luonnollisesti Henkan kanssa molemmat jälkiruoat sekä kaksi parhaalta kuulostavaa pääruokaa jaettavaksi puoliksi. Näin pääsimme maistamaan mahdollisimman paljon eri makuja, eikä valinnan vaikeus ollut ihan niin paha kuin jos olisi pitänyt valita vain yksi pääruoka.

Alkuruokalautasella oli ihanaa vuohenjuustoa, pari pientä ribsiä ja katkarapuja tarjoiltuna hauskasti simpukankuoresta. Vuohenjuusto oli yhtä herkullista kuin aina, ribseistä irtosi liha täydellisen helposti ja katkarapuihinkin oli saatu kivasti makua. Kaikki oli siis hyvää, mutta jos jotain pitää kritisoida niin ehkä sitä, että tuntui kuin lautaselle olisi vain kasattu kaikkea ja se kuuluisa punainen lanka loisti poissaolollaan. Vaan ei sen niin väliä ole, tärkeintähän on että maku on hyvä.

Pääruoaksi valitsimme lohta sekä possua. Lohiannoksessa oli inkivääriöljyssä paistettu lohifilee iloisesti vinksahtaneena lautasen reunalle sekä perunakakkua, kasvispaistosta ja tummaa lime-inkiväärikastiketta. Maut toimivat hyvin yhteen, mutta jotenkin tästä jäi sellainen ”ihan perus” -fiilis. Ei mitään moitittavaa todellakaan, mutta ei annos ollut mitenkään erityisen mieleenpainuvakaan. Ihan tavallinen hyvin valmistettu lohiannos siis.

Possuannos sen sijaan onnistui tarjoamaan meille ahaa-elämyksen, sillä revitty porsaankylki maistui hurjan hyvälle naan-leivän kanssa. En olisi itse osannut yhdistää intialaisesta ja nepalilaisesta keittiöstä tuttua leipää porsaankyljen kanssa, mutta hommahan toimi todella hyvin. Tästä pidimme paljon!

Kaverin kana-annos näytti näin hyvältä ja bataattiranskalaiset aiheuttivat pienen annoskateuden pistoksen rinnassa. Jälkiviisaina olisimmekin voineet vaihtaa lohen kana-annokseen, vaikka toisaalta syön kyllä mielelläni terveellistä lohta aina kun sitä on tarjolla. Olen niin laiska valmistamaan lohta kotona, että käytän mielelläni tilaisuuden hyväksi kun kalaa on saatavilla jonkun muun valmistamana.

Toinen jälkiruokamme oli ihanan kuuloinen Passion Pacific, joka sisälsi passion parfaitia, chili-suklaakastiketta sekä paahdettua valkosuklaata. Annos oli kivan raikas, mutta chilinen suklaakastike jyräsi hieman parfaitin hedelmäisen maun yli. Hyvää se oli silti ja helppo lusikoida naamariin tuhdin illallisen päätteeksi.

Toinen jälkiruoka taasen sisälsi ihanan muhevaa suklaakakkua kookosjäätelön ja mansikka-chilikastikkeen kera. Yhdistelmä oli ihana ja etenkin kookosjäätelö vei minut hetkeksi heiluttelemaan kaislahametta palmusaarelle. Ihanaa, missäs mun etelän loma muuten viipyy? Onko joku nähnyt sitä? Tai jos jollakulla sattuisi olemaan pari ylimääräistä, niin tänne saa lähettää. Tahtoo aurinkoon!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply