Suomen suurin matkablogiyhteisö

Miten minä liikun?

Te tiedätte blogiani lukemalla hyvinkin tarkkaan mitä syön, mutta perehdytäänpä vaihteeksi siihen toiseenkin puoleen, eli siihen, miten kulutan kaikki syömäni herkut. Olen tainnut mainita täällä ennenkin, että harrastan melko paljon liikuntaa. Olen suorastaan koukussa treenaamiseen ja alan voida hyvin pian huonosti jos en pääse liikkumaan. Käyn ratsastamassa, lenkkeilen, jumppaan kotona ja sen sellaista.

Harrastamalla säännöllisesti liikuntaa annan itselleni luvan myös herkutella välillä. Arkisin tarkkailen syömisiäni hyvinkin paljon, mutta viikonloppuisin, lomilla ja muissa erityistapauksissa syön ihan miten huvittaa. Liikunnan avulla saan kulutettua herkuista tulevan ylimääräisen energian ja pysyn mitoissani satunnaisia parin kilon heilahteluita lukuunottamatta.

Te varmaan tiedättekin jo, että liikuntaharrastuksista lähimpänä sydäntäni on ratsastus. Hevostelusta olen kirjoittanut tänne niin paljon, etten pureudu aiheeseen nyt sen syvemmälle, vaikka eräs tallikaverini toivoikin lisää ratsastuspostauksia (Terkkuja S:lle, heppajuttuja tulee kyllä jatkossa lisää!). Ratsastus pitää huolen selkäni hyvinvoinnista ja ryhdistä, tasapainosta, kehonhallinnasta, lihaskunnosta, kestävyyskunnosta ja kehon liikkuvuudesta sekä myös henkisestä hyvinvoinnistani. Eli oikeastaan kaikesta.

Huomaan usein ajattelevani, että muut liikuntaharrastukseni tukevat ratsastusharrastusta. Mitä enemmän venyttelen, sitä helpompi minun on olla oikeassa asennossa satulassa, ja mitä enemmän lenkkeilen, sitä vähemmän hengästyn ratsastustunnilla ja voin näin ollen keskittyä paremmin suoritukseeni. Ratsastus on siis ehdottomasti ykköslajini ja kaikki muu toiminta tukee sitä.

Mutta on minulla muitakin syitä liikkua. Toimistotyössä hartiat ovat kovilla ja jumiutuvat helposti jos en liikuta niitä vahvistamalla ja venyttelemällä. Olenkin ottanut tavaksi tehdä vähintään kerran viikossa puolen tunnin hartiajumpan, jossa keskityn hieman lihaskuntoon, mutta sitäkin enemmän liikkuvuuteen ja venyttelyyn. Digiboksille tallentamassani Ylen Jumppa-ohjelmassa tehdään ensin hartioita ja käsivarsia vahvistavia liikkeitä kevyillä painoilla ja heti perään treenattu lihas venytetään. Tämä toimii ainakin minulla todella hyvin ja huomaan kyllä heti nahoissani jos hartiatreeni on jäänyt väliin.

Toinen hyvä keino pitää yläselkä kunnossa on sauvakävely. Joo tiedän, se saattaa tuntua todelliselta mummojumpalta ja vähän nololtakin alkuun, mutta kun sauvojen kanssa kipittää lenkkipoluilla, huomaa pian, että vastaan tulee kaikenikäistä ja -kokoista sauvakävelijää. Eikä mummohiihto tunnukaan yhtäkkiä enää lainkaan urpolta, vaan yllättävän tehokkaalta ja mukavalta tavalta liikkua. Itse pyrin sauvakävelemään vähintään kerran viikossa ja yleensä kipaisen lenkille sunnuntaiaamuna heti herättyäni.

Nyt talvella panostan myös lihaskuntotreeniin enemmän kuin kesällä, jolloin harrastan enemmän aerobista treeniä juoksulenkkien muodossa. Toki teen lihaskuntojumppaa ympäri vuoden ja muuta aerobista treeniä kuin juoksua myös talvella säässä kuin säässä, mutta huomaan painottavani talvella enemmän lihaskuntotreeniä ja kesällä aerobista. Ja niin on hyvä.

Tällä hetkellä minulla on meneillään Ready, Steady, Glow! -blogista nappaamani vatsistreeni. Olen muuttanut Riikan vatsalihastreenistä pari liikettä paremmin kotijumppaan soveltuvaksi, mutta muuten noudatan Riikan ohjeita tarkkaan. Ja voi hyvänen aika miten tehokkaasta treenistä on kyse! Tehtyäni vatsalihastreenin ensimmäisen kerran oli koko korsettini aivan jumissa monta päivää treenin jälkeen, ja tietyissä lihaksissa tuntui vielä viikonkin kuluttua, että hommia on todellakin tehty. Ja minä kun luulin vatsalihasteni olevan suhteellisen hyvässä kunnossa ratsastuksen ansiosta. Aina voi kuitenkin näköjään parantaa.

Tähän niin kuin muihinkin treeneihin kuitenkin tottuu nopeasti, eikä vatsistreeni aiheuta enää yhtä suurta tuskaa kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka olenkin nostanut hieman tehoja. Kun vatsalihastreeniä on tehty riittävästi (veikkaan että kymmenen kertaa on minulle aika hyvä määrä) otan tehotreeniin jonkin muun osa-alueen, esimerkiksi reidet tai käsivarret. Ja jotta ette ymmärtäisi minua väärin, tarkennan vielä, että treenaan toki jatkuvasti koko kroppaa, mutta otan yhden osa-alueen kerrallaan tarkempaan syyniin. Ja juuri nyt se osa-alue on vatsalihakset.

Olen perinyt äidiltäni hieman hullun mielenlaadun, joka kehottaa lenkkeilemään silloinkin, kun ulkona vallitsevat sääolosuhteet tekevät kaikkensa hankaloittaakseen pienen ihmisen ulkoilua. Satoi taivaalta sitten tonneittain lunta, viistosti jäätävää tihkua tai saaveittain vettä, voi minut nähdä silti lenkkipolulla. Ja jotta vaikuttaisin mahdollisimman häiriintyneeltä, on hymyni sitä leveämpi, mitä vaikeammat sääolosuhteet lenkkipolullani vallitsevat.

Sää ei ole mikään tekosyy jättää lenkkiä väliin. Hyvä esimerkki tästä on eräs lauantaiaamu, jolloin sain tallilta viestin, että ratsastustunti on peruttu liian kovan pakkasen vuoksi. Tätä ei ole tapahtunut minun kohdallani koskaan aiemmin, joten aika kylmä siellä vissiin oli. Ja mitä tekee Martina tämän jälkeen? Vetää toppavaatteet päälle ja lähtee lenkille. Ripset ja kasvoja ympäröivät hiuksethan siinä meni huuruun, mutta muuten minulla oli oikein mukavaa sauvoessani pakkasen tyhjentämillä lenkkipoluilla. Ajattelin hiljaa mielessäni, että todennäköisesti äitinikin on parhaillaan lenkillä tai sitten avannossa pulikoimassa. Sellaisia me olemme, vähän hulluja sään karaisemia kakaroita.

Harrastan myös paljon hyötyliikuntaa osittain pakon edestä (hissikammoni pakottaa käyttämään portaita hissin sijaan) ja osittain siksi, että se on kivaa. Kävelen mahdollisuuksien mukaan joka paikkaan ja olen ottanut tavaksi kävellä useamman kerran viikossa työpaikaltani 45 minuuttia keskustaan, jossa pomppaan junaan. Kävellessä työajatukset nollaantuvat kivasti, sisällä istumisen jälkeen ulkoilma tekee hyvää ja kotiin päästessä mieli on levollinen, virkistynyt ja vapaa-aikaan orientoitunut kun työjutut ovat karisseet pääkopasta kävelyreitin varrelle. Ja mikä parasta, päivän liikunnat saattaa olla jo suoritettu siinä vaiheessa kun pääsee kotiin. Vaikka rakastankin liikkumista, näyttää meidänkin sohva välillä todella houkuttelevalta.

Tällä hetkellä odotan jo kovasti kevättä ja sitä että lenkkipolut sulavat juoksukuntoon. Tänä vuonna pääsen varmaan ottamaan ensiaskeleet myös uuden kotimme lähistöltä löytyviltä lenkkipoluilta. Tämä tietää ainakin kivaa vaihtelua lenkkeilyyn, mutta todennäköisesti myös sitä että eksyn muutaman kerran, sillä minulta puuttuu tunnetusti suuntavaisto lähes kokonaan.

Odotan todella paljon myös kesän ratsastuskursseja, sillä tänä vuonna tein sen mistä haaveilin jo viime kesänä, ja varasin yhden estekurssin sijaan kaksi viikon kestävää esteratsastuskurssia. Se tietää yhteensä kymmenen tuntia intensiivistä esteharjoittelua! Ihan parasta, en todellakaan malta odottaa. Varasin kesälle myös yhden istuntakurssin ja viiden tunnin kesäkorttikin kiinnostaa, etenkin kun tarjolla on puolentoistatunnin esteistuntatunti, josta en varmaan selviäisi hengissä kun kerran tunninkin esteistuntaharjoittelu saa minut näkemään viikatemiehen kintereilläni. Mutta kesän ratsastuksista lisää sitten kesällä ja muustakin liikunnasta aina silloin kun minulla on siihen liittyvää asiaa. Nyt lenkkipolulle mars kaikki yhes koos!

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Yaelian torstai, helmikuu 14, 2013 at 13:30

    Ihana liikuntaharrastus.Olen ratsastanut silloin tällöin,mutta viime kerrasta on jo liikaa,mutta viime viikolla kävin juttemassa parin hepan kanssa läheisellä tallilla;D

    • Reply Martina torstai, helmikuu 14, 2013 at 16:22

      Hih, hauska kuulla että muutkin juttelee hevosille. Mua pidetään varmaan ihan pipipäänä meidän tallilla kun höpötän jatkuvasti hevosille ihan typeriä juttuja. Eihän ne eläimet mitään ymmärrä, mutta äänensävyn ne aistii ja osa kuuntelee selvästi mielellään rauhallista puhetta. Joten jatkan höpinöitäni silläkin uhalla, että joku päivä valkotakkiset sedät tulee hakemaan mut mukaansa. 😀

    Leave a Reply