Välimeren risteily osa 9 : Viimeinen päivä merellä

Viimeinen kokonainen risteilypäivä vietettiin kokonaan merellä. Aamu alkoi tutusti aamiaisbuffetissa, minkä jälkeen menimme viimeisen kerran aamutriviaan, jossa toivoimme näkevämme tutut kaverit, eli ikkunapöydän voittoisan nelikon, jonka kanssa meillä on ollut hyväntahtoista sanailua koko risteilyn ajan, sekä sen saksalaisen papparaisen, joka on ollut tärkeä vahvistus kolmen hengen joukkueessamme.

Ikkunaporukka oli jo paikalla kun talsimme Schooner Bariin hedelmävesilasit kourassamme, mutta pieni huoli meinasi tulla puseroon kun saksalaista pappaa ei näkynyt eikä kuulunut. Viimeinen aamutrivia ilman pappaa ei tulisi kuuloonkaan! Onneksi juuri ennen visailun alkua pappa tupsahti jostakin paikalle ja istahti viereemme valmiina viimeiseen aamutriviataistoon.

Pappa olikin suorastaan tulessa tänä aamuna. Hän ei malttanut pysyä penkillään vaan kyykistyi viereemme tuon tuosta kuiskimaan vastauksia. Saatoin melkein kuulla kuinka hänen aivonsa raksuttivat vastauksia miettiessään. Ja kun kävimme oikeita vastauksia läpi, hurrasi hän innoissaan oltuaan oikeassa. Kerran hän jopa tuuppasi minua käsivarteen hyvän toverin elkein ja heilautti nyrkissä olevaa kättään ilmassa huutaen samalla JES!! Ihana pappa, minun olisi pitänyt varmaan yhtyä hänen riemuitsemiseensa, mutta olin niin häkeltynyt papparaisen onnesta etten kyennyt kuin hymyilemään hänelle takaisin.

Trivian jälkeen menimme levittämään aurinkorasvaa ihollemme ja vaihtamaan bikinit päälle, sillä tokihan vikana päivänä pitäisi ottaa kaikki irti laivan aurinkokansista. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaikki muutkin olivat päättäneet viettää meripäivän aurinkotuoleissa. Saimmekin kiertää hyvän tovin ennen kuin löysimme hiljaiselta päätykannelta pari vapaata aurinkotuolia. Raahasimme ne aurinkoiseen kohtaan myrtsien kanssamatkustajien tehdessä meille naama mutrussa noin sentin tilaa per henkilö. Ja siihen pieneen rakoonhan me ängimme, vaikka aistimmekin ettemme olleet kovin tervetulleita mammojen ylhäiseen yksinäisyyteen.

Aurinkotuoleilla ihanassa Välimeren lämmössä aika kului mukavasti välillä torkkuen, välillä kirjaa lukien ja välillä nousten ylös katsomaan kun laivamme lipui Sisilian ja Italian mantereen välistä. Etnakin näkyi jotenkuten sumun läpi ja vähän ajan päästä ohitimme upean tuliperäisen Strombolin saaren.

Mykistävän upeaa Strombolia ei kannata missata.

Strombolin saari muodostuu oikeastaan vain tulivuoresta, jonka rinteillä on hieman asutusta siitäkin huolimatta, että Strombolin tulivuori on yksi maailman aktiivisimmista. Jylhä saari on upean näköinen noustessaan horisontista korkeuksiin enkä voinut kuin huokaista ihastuksesta sitä katsellessani. Kaunista, niin kaunista.

Välimeren helteessä hikoiltuamme alkoi nälkä hiipiä vatsaan ja olo oli jopa hieman heikko kun maltoimme vihdoin nousta ylös lounaalle. Tankkasin ihanan raikasta lemonadea parikin mukillista ja viimeistään suolaiset ranskalaiset majoneesin kera saivat auringossa nuutuneen turistin olon piristymään. Jälkkäriksi vielä jogurttijäätelöä niin lounas oli täydellinen.

Lounaan jälkeen päätimme osallistua Italia-aiheiseen triviaan, sillä ajattelimme lempiaiheeni nostavan meidät huonon triviamenestyksen suosta. Ennen triviaa kuuntelimme hetken Italian kielen kurssia, jota piti risteilyemäntämme Simona. Napolista kotoisin oleva Simona piti myös Italia-trivian ja iloksemme pärjäsimme siinä aika hyvin. Toista voittoa meille ei kuitenkaan tullut, mutta olimme silti oikein tyytyväisiä tähän risteilyn viimeiseen triviaan.

Seuraavaksi suuntasimme suihkun kautta viimeiselle illalliselle, jonka aikana taputimme tarjoilijoiden musiikkiesitykselle ja halasimme suomalaiset pöytäkumppanimme ennen ravintolasta poistumista. Lupasin kertoa teille vielä hieman tarkemmin illallisesta pääravintolassamme Coppeliassa, joten tässä tulee:

Illallinen oli siis aina samaan aikaan samassa pöydässä samojen pöytätovereiden kanssa. Halutessaan illallisen voi nauttia myös muissa laivan ravintoloissa oman aikataulun mukaisesti, joten kattauksesta ei tarvitse stressata. Muualtakin saa kyllä erinomaista ruokaa vaikkei aina ehtisikään omaan kattaukseen. Windjammerin buffetista olenkin kertonut jo aiemmin, mutta nyt keskitytään siis kolmekerroksisen pääravintolan antiin, jossa kerrokset on nimetty oopperoiden mukaan. Omamme oli siis Coppelia.

Päivittäin vaihtuvalta ruokalistalta valittiin alkuruoka sekä pääruoka ja myöhemmin vielä jälkiruokakin omalta listaltaan. Listat ilmestyivät jo päivällä ravintolan ulkopuolelle, joten illan menua saattoi käydä tutkimassa etukäteen. Erilaisia vaihtoehtoja oli riittävästi ja valittavissa oli aina myös kevyempiä aterioita, jotka oli merkitty omalla tunnuksellaan.

Ranskalainen sipulikeitto oli ihan ok.

Mmmm, prosciutto e melone…

Hedelmäsalaattia alkuruoaksi. Mikäs siinä.

Tämä oli hyvää.

Caesarsalaatti ei petä koskaan

Alkuruokalistalla oli joka ilta caesarsalaatti sekä katkarapucocktail, joten jos mikään muu ei houkutellut, voi aina ottaa jomman kumman näistä turvallisista klassikoista. Listalla oli toki myös vaihtuvia erikoisuuksia keitoista pasteijatyylisiin ruokiin ja olipa tarjolla myös ainakin suomalaiseen makuun hieman erikoisempiakin alkuruokia. Makeat ja hedelmäiset sapuskat olisivat nimittäin mielestäni kuuluneet jälkiruokalistalle eikä aterian alkuun, mutta toisaalta miksipä en olisi hörppinyt persikkaista nektariinia alkuruoaksi kun se kerran haluttiin minulle siinä kohtaa illallista tarjoilla.

Gnocchiannos oli hyvää, mutta niin täyttävää, että sain syötyä vain noin kolmasosan annoksesta.

Laitoin sitten pääruoista näköjään vain pastakuvat blogiin. No, ei se mitään. Tämä kyseinen yksilö oli ehkäpä koko risteilyn herkullisin pääruoka.

Ah, olihan täällä muutakin pääruokaa kuin pastaa! Lohta oli saatavilla useana iltana ja se oli oikein maukasta.

Pääruoat olivat laadultaan melko vaihtelevia, joten oli aikamoista arpapeliä tuleeko eteen hyvä ruoka vai vähemmän hyvä annos. Tarjolla oli liha-, kala- ja kasvisvaihtoehtojen lisäksi aina myös kokin erikoinen sekä intialainen vaihtoehto. Usein oli myös pastaa ja etenkin ensimmäisenä iltana syömäni kermainen sienipasta oli todella maukasta. Annokset olivat valtavan kokoisia, enkä tainnut kertaakaan jaksaa syödä pääruokalautastani tyhjäksi.

Tässä makeassa kaverissa oli kiva sitrusliköörinen tujaus.

Jäätelöä. Nam.

Suklaafondantissa olisi saanut olla enemmän suklaata.

Suklaakakku oli niiiin hyvää ja niin tuhtia tavaraa, että huhhuh sentään.

Ihana lajitelma pieniä jälkiruokamaistiaisia.

Jälkiruoat olivat melkeinpä illallisen parasta antia. Listalla oli aina jäätelöä sekä sorbettia joista oli saatavilla myös sokeriton versio. Jäätelön lisäksi joka ilta oli tarjolla monta muutakin houkuttelevan kuuloista vaihtoehtoa ja jälkiruoan valitseminen olikin välillä todella hankalaa, kun kaikkea olisi tehnyt mieli maistaa. Omaksi lempparikseni nousivat ainakin Key Lime Pie sekä ihanan suklainen kakkupala, joka oli niin tuhti, ettei sen jälkeen tehnyt hetkeen mieli edes ajatella makeaa.

Alku-, pää- ja jälkiruokien lisäksi meille tarjoiltiin aina erilaisia leipiä voin kera. Perusvalikoima pysyi samana illasta toiseen minkä lisäksi leipäkorista löytyi vaihtuvia erikoisuuksia. Etenkin sinihomejuustoleipä jäi mieleeni. Pöytiin tuotiin lautasannosten lisäksi myös erilaisia naposteluannoksia jaettavaksi kaverin kanssa. Napostelulautanen saattoi sisältää valikoiman maukkaita juustoja, nachoja dippeineen ja kannettiinpa eräänä päivänä pöytäämme myös etanapannut, joissa tosin oli etanoiden sijaan joitakin meren otuksia. Ruoka ei siis todellakaan lopu kesken ja valuinkin joka ilta ravintolasta ulos vatsa aivan täpötäynnä herkkuja.

Viimeisen illallisen jälkeen menimme hieman haikeina maksamaan Maajussin morsiamen laivaostokset. Laivallahan ei käytetä lainkaan rahaa tai maksukortteja vaan kaikki ostot kuitataan SeaPassille, joka toimii myös hyttikorttina. SeaPassia vilautetaan myös aina laivalta poistuttaessa ja sinne saavuttaessa, jotta henkilökunta pysyy kärryillä siitä kuinka monta matkustajaa unohtui maihin.

Omat laivaostokseni veloitettiin risteilyn jälkeen suoraan luottokortiltani, jonka olin näyttänyt henkilökunnalle risteilylle kirjautuessani. Todella kätevää, minun ei siis tarvinnut tehdä mitään muuta kuin maksaa luottokorttilasku sitten kun se tuli kotiin. Käteisellä maksettaessa piti ostokset käydä maksamassa viimeisenä iltana laivan infoon ja voitte arvata, että jono oli melkoinen. Suosittelen siis luottokorttia, vaikka kyllä homma toimi käteiselläkin ihan näppärästi.

Heippa laukut! Toivottavasti näemme vielä.

Illan ohjelmaan kuului vielä laukkujen pakkaaminen ja niiden tyrkkääminen käytävään ennen nukkumaan menoa. Siitä matkalaukut toimitettaisiin satamaan, joten itse ei tarvinnut kuin kantaa käsimatkatavarat ulos laivasta. Matkalaukku odotti terminaalissa merkityllä paikalla noutajaansa ja avustajia löytyi riittävästi mikäli oma laukku ei meinannut löytyä laukkumeren syövereistä. Jos olisimme ostaneet alkoholia maista tai laivalta, olisivat nekin odottaneet laukun vieressä. Alkoholiostokset kun otetaan säilöön laivalle tultaessa, joten omien juomien hörppiminen hytissä ei tällä laivayhtiöllä onnistu.

Välimeren risteilystämme kertovat postaukset vetelevät nyt siis viimeisiään, mutta vielä olisi tiedossa yksi postaus, jossa poistumme laivasta, suuntaamme Rooman lentokentälle ja heittelehdimme Alitalian kiikkerän koneen kyydissä turbulenssin kourissa. Myös ihanasta Amsterdamista on tulossa oma postauksensa. Vietimme siellä muutaman tunnin kotimatkallamme, ja kaupunki onnistui hurmaamaan minut lyhyessä ajassa siitäkin huolimatta, että eksyimme heti ensitöiksemme punaisten lyhtyjen alueelle.

Saatan kirjoitella myöhemmin vielä jonkinlaisen vertailupostauksenkin tämänkertaisesta Royal Caribbeanista sekä Karibian risteilymme laivayhtiönä toimineesta Princess Cruisesista. Voisin vertailla laivayhtiöiden eroja, plussia ja miinuksia sekä höpötellä yleisesti siitä, miten asiat tällaisilla risteilyillä toimii. Moni asia kun hoidetaan samalla hyväksi havaitulla tavalla kaikilla isommilla laivayhtiöillä ja elo risteilyllä helpottuu entisestään kun tietää muutaman pikku tärpin. Vastaan mielelläni myös kysymyksiin mikäli sellaisia tulee mieleen.