Helmiä lautasella

Saimme arvosteltavaksi kirjan nimeltä Mäti – Helmiä lautasella, ja kuten arvata saattaa, oli kirjan aihe erittäin mieluinen kaltaiselleni mätifanille, enkä malttanut odottaa että meille luvattu arvostelukappale kolahtaa postiluukusta. Saatuani 240-sivuisen kirjan käteeni ahmin sen lähes yhtä suurella antaumuksella kuin annoksen mätiä, ja tuossa tuokiossa koko kirja oli luettu kannesta kanteen.

Noin puolessa välissä lukukokemusta piti kipaista kauppaan hakemaan purkillinen kirjolohenmätiä ja jatkaa sitten taas lukemista. Heti kun viimeinen sivu oli käännetty, ryntäsin keittiöön kokeilemaan ensimmäistä mätireseptiä, joka on yksi monesta ideasta, joita otin kirjan sivuilta talteen. Tämän kirjan prosessointi jatkuu mätikokeilujen merkeissä vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin ja tiedän palaavani tyylikkään opuksen sivuille yhä uudestaan.

Joudun hieman nolona toteamaan, että vaikka pidänkin itseäni suurena mädin ystävänä, en ole tutustunut tuohon merten kultanakin tunnettuun herkkuun koskaan niin tarkasti kuin olisi ehkä pitänyt. Olen kyllä tiennyt mistä mäti tulee ja osannut nimetä usean kalalajin, joista saatava mäti on suurta herkkua. Myös knoppitiedot kaviaarista olivat hallussa jo ennen kirjaan tutustumistakin. Mutta siinäpä se sitten olikin, minun suppea mätitietouteni.

Olen myös nauttinut mätini lähes tulkoon aina smetanan ja sipulin kanssa. Joskus alla on ollut blini, joskus leipää ja joskus ei mitään. Muutaman kerran olen törmännyt mätiin jonkun hienon ravintola-annoksen koristeena, mutta se miten monipuolinen kaveri mäti on, tuli minulle aika isona yllätyksenä.

Tiesittekö, että mätiä voi muun muassa paistaa, uppopaistaa ja savustaa? Sitä myydään myös muun muassa kuivattuna ja se kuuluu moneen muuhunkin ruokakulttuuriin kuin meidän hyvin tuntemiimme suomalaiseen ja ruotsalaiseen ruokakulttuuriin. Ja tiesittekö sitä, että kaviaari oli aikoinaan rahvaan ruokaa? Samalla kun ylimystö herkutteli sammen lihalla, jätettiin köyhille kurjimuksille sammen mäti, eli nykyisin kaviaarina tuntemamme yksi maailman arvokkaimmista ruoista.

Runsaan ja monipuolisen mätitietouden lisäksi kirja sisältää ilahduttavan määrän reseptejä, joita minun on ihan pakko päästä pian kokeilemaan. Tai no, yhtä olen jo innostuksissani kokeillut hyvällä menestyksellä. Siitä ja muista kirjan innoittamista mätikokeiluistani lisää myöhemmin.

Visuaalisesti kirja on tyylikäs. Mustat kannet kätkevät sisäänsä sopivassa suhteessa tekstiä ja kuvia. Kuvat ovat tyylikkään yksinkertaisia ja sopivat tunnelmaltaan täydellisesti lukukokemukseen. Tuhti tietopaketti on kirjoitettu ja jaoteltu pienempiin kokonaisuuksiin niin nerokkaasti, että kirjaa on helppo lukea ja aina tekee mieli kurkistaa vielä seuraavalle sivulle. Tyylikkään kirjan kehtaa todellakin kääräistä lahjapaperiin ja ojentaa ihmiselle, jonka tietää arvostavan tällaisia kirjahyllyn helmiä.

Kirjan luettuani voin väittää tietäväni kaiken tietämisen arvoisen tuosta lemppari ruoka-aineestani. Kaltaiselleni mätifanille kirja oli tottakai aivan nappiosuma, mutta uskon sen kiinnostavan myös muita isompia ja pienempiä kulinaristeja, kalastuksesta kiinnostuneita sekä kaikkia heitä, joille mäti on merkinnyt vain hassuja palleroita smetanan ja sipulin kera joulupöydässä tai ruotsinlaivan buffetissa. Voin kertoa, että se on paljon paljon enemmän.

Mikäli mielenkiinto yhtään heräsi, niin kurkkaa ihmeessä kirjan kansien väliin. Yllätyt varmasti. Minulle kirja antoi enemmän inspiraatiota ja ahaa-elämyksiä kuin mikään muu kirja pitkään aikaan.