Suomen suurin matkablogiyhteisö

Joulu 2012

Jouluaattona:

– Katsoimme aamupäivällä telkkarista Ylen uutta joulupukkia ja minä katsoin tottakai myös ihanan Lumiukon, sillä se on kuulunut jouluaattoaamun perinteisiin lapsesta alkaen.

– Lähdimme hyvissä ajoin äidille, missä ihailimme kauniiden koristeiden luomaa joulutunnelmaa ja söimme joulupuuron yhdessä äidin ja pikkuveljeni kanssa. Henkka löysi puurosta mantelin ja sai näin ollen toivoa jotakin.

– Hengailimme koko päivän äidin luona. Pelasimme erän Trivial Pursuitia, minkä jälkeen pojat siirtyivät tietokoneen ääreen ja minä uppouduin sohvan nurkassa kirjaani. Äiti hääräili keittiössä ja kävi välillä juttelemassa kanssani muun muassa hänen lapsuudestaan. Vanhempien lapsuus- ja nuoruusjuttuja on aina niin kiva kuunnella.

Huli, Herra Longfield ja Harmaa karvainen kaveri soittivat ovikelloa tasan kuudelta, minkä jälkeen oli aika kilistellä glögimukeilla ja siirtyä pöytään herkuttelemaan jouluruoilla.

– Minä olin väsännyt meille jälkiruoaksi raikasta mintun makuista Domino-kakkua, jonka ohjeen julkaisen hieman myöhemmin.

– Syömisen jälkeen avasimme lahjapaketteja, joiden uumenista paljastui toinen toistaan ihanampia yllätyksiä.

– Paketeista löytyi myös uusia lautapelejä, ja pitihän yhtä niistä päästä heti pelaamaan.

– Kävimme myös illan aikana koko porukan kesken ulkoiluttamassa Harmaata karvaista kaveria. Ulkona oli täydellinen joulusää. Lumihiutaleita satoi hiljalleen, lumikinokset olivat pehmeitä ja pakkasasteita oli juuri sopivasti.

– Iltalenkin aikana möyrysimme äidin johdolla lumikinoksissa ja laskimme pyllymäkeä. Lumileikit saivat posket punaiseksi ja takaisin äidille kömpi monta lumista hahmoa hölmöilyilleen hihitellen.


Tämä kuva kertoo äidistäni kaiken oleellisen.

Joulupäivänä:

– Söimme aamupalaksi jouluruokia ja paistoimme sen jälkeen eläinkaupasta ostamiamme sirkkoja tuliaisiksi isälleni sekä Henkan vanhemmille. Tästä lisää myöhemmin. Tiedän että palatte halusta saada paistettujen sirkkojen reseptin..


Paistetut sirkat purkissa.

– Ajoimme lumituiskussa Henkan vanhempien luokse missä luin jälleen kerran koukuttavaa Pohjois-Koreasta kertovaa kirjaani (nimeltään Suljettu maa. Suosittelen.) ennen kuin siirryimme jälleen kerran joulupöytään. Tässähän olikin jo ehtinyt tulla nälkä.

– Perinteisten jouluruokien lisäksi popsimme yhdet sirkat suuhumme. Melkein kaikki uskalsivat maistaa ja etenkin Henkan äidin rohkeus yllätti meidät kaikki. Hän kun ei ole suostunut maistamaan edes etanaa ja yhtäkkiä hänellä olikin sirkka suussa. Kehui sitä vieläpä hyvän makuiseksi.

– Herkuttelun jälkeen pelasimme jälleen lautapelejä ja avasimme olohuoneen nurkkaan ilmestyneet joululahjat.

– Pelatessa aika kului kuin siivillä ja yhden aikaan havahduin siihen, että nyt pitää mennä nukkumaan, sillä seuraavana aamuna pitäisi herätä aikaisin, jotta ehdimme ajoissa isäni ja hänen vaimonsa luokse Pohjaan.

– Pään painuessa tyynyyn uni tuli melkein heti ja viileässä huoneessa uni maittoi hyvin. Mitä nyt heräsin pari kertaa yöllä minua viime aikoina ärsyttävästi piinanneeseen yskään, joka on ollut inhottavan sitkeä tapaus. Lähtisi jo pois, yölliset yskäkohtaukset ovat ihan persiistä.

Tapaninpäivänä:

– Heräsin ennen muita ja luin kirjaa hiljaisessa talossa kun muut vielä nukkuivat. Maittavan aamiaisen jälkeen piipahdimme kotona ja lähdimme ajamaan kohti Pohjaa paistetut sirkat käsilaukussani.


Huomaa satunnaiset mustat sirkkakoristeet.


Hernekeittoa, punssia, maitoa ja leipää.


Viimeiset sirkat odottavat syöjiään.

– Pohjassa meitä odotti jälleen iso kasa herkkuruokia. Alkuun oli suolaisia pikkuherkkuja joiden jälkeen herkuttelimme iskän tekemällä maailman parhaalla hernekeitolla. Myös sirkat kuuluivat Tapaninpäivän ruokavalioomme ja rapeat otukset löysivätkin tiensä alkuruokakulhojen koristeiksi. Sieltä napsimme niitä suuhumme ja pian kaikki sirkat olikin jo syöty.


Frasse

– Tapaninpäivän pääosaa esittivät ehdottomasti iskän ja hänen vaimonsa pieni Frasse-kissa sekä kissoja syvästi rakastava Hulin ja Herra Longfieldin koira, joiden ensitapaamista seurasimme suurella mielenkiinnolla. Aluksi Frassea jännitti hieman yli-innokas karvakasa, mutta pikkuhiljaa uteliaisuus voitti ja lopulta kissa ja koira nukkuivat tyytyväisinä vajaan metrin päässä toisistaan. Aika ihania.

– Illan jo pimennyttyä lähdimme ajamaan kohti kotia. Söin iltapalaksi mätikulhon tyhjäksi sekä pari mätikastikkeessa hengailevaa silliä samalla kun Henkka herkutteli kinkulla ja muilla jouluruoilla. Katsoimme myös pari jaksoa Madventuresia ja söimme suklaata, minkä jälkeen olikin aika painua unten maille.

Tänä jouluna tuli ainakin syötyä ja kyläiltyä tosi paljon. Saapi nähdä minkälainen on seuraava joulu, jonka vietämme todennäköisesti uudessa kodissamme. Kenties olemme kerrankin kotona ja kutsumme perheemme viettämään joulua meille? Tai sitten kierrämme perinteisesti paikasta toiseen kuin mitkäkin kiertolaiset. Sen näkee sitten vuoden päästä.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply mekke perjantai, joulukuu 28, 2012 at 19:46

    Löysin blogisi vasta joitakin viikkoja sitten, mutta olen nyt ajoittain lueskellut vanhojakin postauksiasi uusimpien lisäksi. Mikään keittiötyyppi en ole, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että en leivo, paista, paahda, käristä enkä hauduta. Joskus ehkä keitän kattilallisen soppaa 🙂

    Kirjoituksiasi on kuitenkin hauska lukea. Kuvat upeita, matkajutut parhaita, reseptit sivuutan sujuvasti.
    Kirjoitat mukaansatempaavasti, ilman kammottavia kielioppivirheitä. Jos ei edes suomenkielen perusteet ole kirjoittajan hallussa, jätän blogin mieluiten väliin.

    Odottelen postauksiasi vuodenvaihteesta, ja ennenkaikkea Egyptin matkastanne.
    Lämmintä lomaa.

    • Reply Martina sunnuntai, joulukuu 30, 2012 at 13:13

      Kiitos mekke. Kiva kuulla että olet viihtynyt blogini parissa, vaikket koekaan ruokajuttuja omaksesi. Kuten sanoit, onhan täällä muitakin aiheita. 🙂 Mieltäni lämmittää ehkä eniten se, että pidät kirjoitustyylistäni eikä blogini vilise kielioppivirheitä, vaikken jaksakaan aina tarkistaa oikeinkirjoitusta niin tarkasti kuin ehkä pitäisi. Olen alusta pitäen panostanut eniten juuri kirjoitustapaan ja jätän itsekin tönkköä suomenkieltä sisältävät blogit lukematta. Tervetuloa Keltaiseen keittiöön jatkossakin! Olet lämpimästi tervetullut. 🙂

  • Reply Aili Inkeli lauantai, joulukuu 29, 2012 at 01:35

    Voi että on ollut hieno joulu sulla. Hernekeittoakin, vau!
    Ja jos kuva todellakin on äidistäsi ja avoppisi on nielaissut sirkat mukisemati, niin kyllä on sulla suhteet kohillaan 🙂

    • Reply Martina sunnuntai, joulukuu 30, 2012 at 13:14

      Täytyy myöntää että minulla on käynyt kyllä hyvä tuuri appivanhempieni kanssa. Parempia tyyppejä saa hakea. Ja mitä äitiini tulee niin hän on juuri tuollainen hölmö ja ihanalla tavalla hullu tapaus, joka osaa todella nauttia elämästä.

    Leave a Reply