Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lisää jouluisia asioita

Listasin jo aiemmin joulukuussa muutamia jouluisia asioita, jotka ovat ilahduttaneet ja tuoneet joulumieltä pienelle bloggaajalle. Tässä olisi vielä muutama mukava seikka lisää, joiden avulla joulutunnelma on noussut korkeuksiin ja olenkin nyt ihan yhtä innoissani lähestyvästä joulusta kuin pikkutyttönä joulupukkia odottaessani. Nykyään odotan joululta enemmän ruokaa ja ihanaa yhdessäoloa läheisten kanssa, mutta innostus on sama kuin valkopartaa ikkunan takana odottavalla pienellä lettipäällä.

Yksi ihanimmista jouluhetkistä oli kun kävimme kuuntelemassa Aventur-kuoron joulukonserttia, jossa rakas ystäväni Vilukissa lauloi kuin enkeli muiden kuorolaisten seassa. Kaunis kirkossa kuunneltu musiikki on aina ihanan tunnelmallista ja etenkin tällaiset joulukonsertit ovat kovasti mieleeni, sillä niissä ei allekirjoiteta liikaa uskonnollisia asioita, mutta pääsee kuitenkin nauttimaan kirkon rauhoittavasta tunnelmasta. Pieni flunssakaan ei haitannut jouluista musiikkihetkeä lainkaan. Siitä piti osin huolen ystävämme Burana, mutta ilman huuleen heitettyä nappiakin enkelten laulu olisi saanut unohtamaan tukkoisen olon ainakin hetkeksi.

Keltaisessa keittiössä on myös leikitty joulutonttua repimällä kaapeista kaikki vanhat paketoimistavarat sekä hyvissä ajoin ostetut joululahjat aina kun Henkan silmä välttää. Joulupaketit pitää nimittäin saada paketoida rauhassa, vaikka Henkalle tarkoitetut lahjat olisivatkin olleet jo kauan piilossa eikä mitään varsinaista piilotettavaa enää olisikaan. Tänä vuonna käytin tosiaan edellisiltä vuosilta jääneitä paperinjämiä ja kaapista jo löytyneitä lahjanauhoja ja -kasseja, joten tällä kertaa pakettini eivät noudata mitään teemaa, eivätkä ole muutenkaan kovin kummoisia tekeleitä.

Joulukortit jätin tänä vuonna kokonaan kirjoittamatta, sillä kaiken kiireen keskellä siitä olisi koitunut vain turhaa stressiä. Varoittelinkin tuttaviani jo etukäteen siitä, ettei meiltä lähde tänä vuonna yhtäkään joulukorttia. Siitä huolimatta postiluukustamme on kolahdellut ihania mieltä lämmittäviä joulutervehdyksiä, jotka olen kerännyt perinteiden mukaisesti elefanttitaulun kehyksiin. Siinä ne ovat ilahduttaneet meitä joka päivä saapumisestaan lähtien.

En suostu ottamaan stressiä myöskään joulusiivouksesta. Ajattelen aina, että siivoan sitten jos huvittaa. Luotan varmaan alitajuisesti siihen, että siivousvimma iskee joka tapauksessa niin kuin se teki tänäkin vuonna. Pistin siivoustohinoissani kenkäkaapinkin uuteen järjestykseen ja popoja läpikäydessäni tein pienen ballerinainventaarion. Saanko esitellä, Martinan ballerinakokoelma, tai itse asiassa osa siitä, sillä työpaikan kaapissa majailee vielä noin viiden parin ballerinalauma.


Vielä puuttuu ainakin valkoinen ja keltainen ballerinapari sekä joku kiva glitter-paljetti-blinbling -versio näistä matalista lempparikengistäni.

Tärkeä tekijä joulumieltä ajatellen on lumi. Minä hölmö menin toivomaan valkoista joulua enkä valittanut vielä silloinkaan kun alkoi näyttää siltä, että lunta tupruttaa jo pikkaisen liikaakin. Kivakiva, lunta tulee, tänä vuonna ei tule mustaa joulua! Eräänä aamuna töihin tullessani kirosin hetken lumitoivettani kun yritin katsoa ikkunasta ulos ja vastassani oli tämä näky:

On sitten vähän lunta kasaantunut ikkunan eteen. Seuraavana päivänä tilanne oli vielä toivottomampi kun tuo yläreunan pieni lumeton kaistalekin oli peittynyt valkoiseen lumivaippaan. Meillä ei siis ole katseltu päivänvaloa muutamaan päivään. Työpäivän jälkeen on ollut yllätys millainen säätila ulkona vallitsee, kun asiaa ei ole voinut tarkistaa normaalisti ikkunasta katsomalla. Että tuli sitten sitä lunta. Mitäs toivoin, saamani piti. Enkä minä oikeasti edes valita vaikka joudunkin työskentelemään hetken ilman päivänvaloa. Ihanaahan se on kun on valkoinen maa.

Ihanin joulutunnelma löytyy tietenkin tallilta. Vuokraheppatallin nurkkaan on ilmestynyt tonttu ja hangessa kipittävä lumiturpainen suomenhevonen on jouluinen näky parhaimmillaan. Ja hei, kukapa ei sulaisi hymyyn kun tallin oven avatessa vajaa kymmenen silmäparia kääntyy katsomaan ja hirnuu tai hörähtelee tervehdykseksi. Myös tallin omistajan pieni tytär oli hellyyttävä näky istuessaan hymy korvissa ison hevosen selässä, äitinsä tiukassa valvonnassa tottakai. Tallin joulu. Se pitää päästä kokemaan joka vuosi.

Kohta se on täällä. Tunnelmallinen, lämmin, rauhaisa ja riemukas joulu.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply