Yleinen

Suola – Ravintola Lostarin tiloissa

Vietimme tämän viikon tiistaina lihapullapainotteisen illan Annankatu kutosessa sijaitsevassa Ravintola Suolassa. Entisen Lostarin tiloihin viime keväänä avattu Suola on päivisin ruokaravintola ja muuttuu illalla yökerhoksi. Ravintoloitsija Tio Tikka mylläsi paikan aivan täysin ja remontin jälkeen Annankadulla on nähty kivoja yksityiskohtia sisältävä, houkutteleva ja tunnelmaltaan mukavan rento ravintola.

Kylmänä pakkaspäivänä Suola näytti todella kutsuvalta lämpimältä pesältä kadun varrella. Ja sinnehän me tosiaan astuttiin sisään ja tykästyttiin heti paikan tunnelmaan. Sisustuksessa on juuri sopivasti erilaisia pieniä ja vähän isompiakin yksityiskohtia niin, että katseltavaa riittää, mutta yleisilme ei kuitenkaan ole levoton. Todellinen katseenvangitsija löytyy kupolista, johon on maalattu katutaiteilija Otto Majan upea teos. Myös kupoli itsessään on hauska sisustuselementti ja sen alle me istahdimme ruokatoimittajien ja bloggaajien sekaan maistelemaan Suolan uudistunutta menua.

Alkudrinkkinä toimi Crémant d’Alsace Brut kuohuviini ja ruokien kanssa tarjoiltiin Clüsserath Riesling Feinherb valkoviiniä ja Crasto Superior punaviiniä. Kaikki viinit olivat mieleeni, mutta etenkin valkoviini erottui edukseen ja pyysinkin saada sitä lisää, vaikka normaalisti pidän enemmän punaviinistä etenkin näin talvisin.

Suolan uudistunut menu koostuu tosiaan lihapullista ja tarjolla on myös mukava määrä kasvisvaihtoehtoja. Me maistelimme läpi kaikki listan sliderit ja saimme myös pienen maisteluversion U.S.A -nimisestä herosta. Slidereissa maukkaan focaccia-leivän välissä on yksi lihapulla lisukkeineen kun taas hero on kolmen lihapullan kokoinen isompi focaccia-hampurilainen.

Hieman yllättäen suosikikseni nousi punajuurta, sinihomejuustoa, rucolaa ja pinjansiemeniä sisältävä Beets-slider, jota myös Henkka kehui kovasti. Listaa katsellessamme punajuuriannos kiinnosti Henkkaa vähiten, mutta yllättäen maukkaan vegesliderin maut soivat hyvin yhteen myös lihansyöjämieheni suussa. Lohta sisältävä Tokyo-slider oli myös mieleemme ja tokihan Classic-versio perinteisine lihapullineenkin maistui meille hyvin.

Kasvissyöjille on punajuurisliderin lisäksi myös toinen vaihtoehto, jossa focaccian välissä möllöttää valtavan kokoinen vegepulla, joka on saanut kaverikseen kurpitsapikkelsiä ja papupyrettä. Myös tämä on oikein maukas kaveri. Listaa etukäteen tutkiessani minua kiinnosti eniten Ugly Duckling -niminen slider, jossa on ankanmaksalihapulla, tryffelimajoneesia sekä hillottua punasipulia. Annos ei kuitenkaan yltänyt suosikikseni asti, sillä sen leipäosuus oli hieman turhan murenevaista makuuni. Niin ja koska se punajuurislider nyt vaan oli niin hyvää, ettei sen ohi mennä ihan tuosta vaan.

Revittyä porsaankylkeä, coleslawta ja aiolia sisältävä U.S.A -niminen hero oli meidän molempien makuun, vaikka sen liha olisikin voinut olla vielä hieman kypsempää ja mureampaa. Me nimittäin pidämme ihan reilusti ylikypsästä possusta. Leivän välissä oleva aioli maistui mukavan vahvasti suussa ja tämä annos vei ajatukset nimensä mukaisesti hetkeksi rapakon taakse. Matkakuumetta podettiin hetken päästä vielä uudelleen kun puhuimme pöytäkavereidemme kanssa muun muassa New Yorkista ja sen ravintoloista.

Sivupöydässä istuva pieni bloggaajaporukkamme koostui minun ja Henkan lisäksi Vatsa edellä -blogin poppoosta sekä Caritasta, joka kirjoittaa ehkä yhtä maailman kauneimmista blogeista. Sweet life by Carita -blogia voit käydä ihailemassa täällä ja Vatsa edellä -blogiin voivat klikata etenkin he, jotka kaipaavat New Yorkin ravintolasuosituksia.

Kun sliderit ja hero oli maisteltu läpi, oli vatsa jo todella täynnä. Päätimme kuitenkin ottaa Tion kehotuksesta vielä pienet maistiaiset pääruokia ja hetken päästä eteemme kannettiin tämän näköiset maistelulautaset:

Tosiaan, ähky alkoi kolkutella ovella jo ennen näihin kajoamista, emmekä mitenkään pystyneet ottamaan kuin muutaman suupalan kustakin annoksesta. Tai no, Henkka taisi syödä reippaana poikana kaikki lihapullansa loppuun asti, mutta minä en kyennyt kuin maistamaan niitä. Lähes ähkyisestä olosta huolimatta pääruoat maistuivat hyvälle ja ehdottomaksi suosikiksemme nousi perinteiset jallukastikkeiset lihapullat valkosipuliperunapyreen kanssa.


Maisteluversio Godfatherista

Pääruoistakin löytyy kasvissyöjille parikin versiota. Me maistoimme Hulk-nimistä kaveria, jossa on vegepullien lisäksi savoinkaalia, pinaattia, purjoa, sokerihernettä, paksoikaalia, cashew-pähkinää ja korianterikastiketta, eli aika paljon kivoja makuja. Godfather-niminen pastaa ja tomaattikastiketta sisältävä lihapulla-annos maistuu ihan Italialta ja Patapatan chorizo-papuhöystö on yllättävän hyvä kaveri lihapullan kanssa.


Suu makeaksi

Vaikka pidinkin kovasti etenkin kaikista slidereista enkä keksi muistakaan maistamistani annoksista valittamisen aihetta, oli koko illan paras asia kuitenkin jälkiruoaksi tarjoiltu ihana, ihana, ihana suklaapallo. Ähkystä viis, jälkiruoka menee eri mahaan ja näitä jumalaisia suklaapalloja olisi voinut syödä useammankin. Pallero oli samaan aikaan sekä suusssasulavan pehmeä että rapea, makea ja suolainen ja niin hyvää, että niitä on ihan pakko mennä syömään vielä uudestaankin.

Suolan uudistunut menu on siinä mielessä nerokas, että siitä löytyy vatsan täytettä niin karskille lihansyöjämiehelle kuin pienelle kasvissyöjätylleröllekin. Eri kokoisia annoksia on kaiken kokoiseen nälkään, enkä usko että kukaan joutuu poistumaan ravintolasta nälkäisenä. Jos siis etsit mukavaa istuskelupaikkaa oikeastaan ihan minkälaiselle porukalle tahansa, niin suuntaa ihmeessä Suolaan. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Minun on tosiaan ehkä ihan pakko palata ravintolaan piakkoin syömään ainakin lisää niitä ihania suklaapalloja. Myös hauskan kuuloisia drinkkejä täytyy päästä kokeilemaan ja se ihana riesling jäi myös kummittelemaan mieleeni. Harvoin valkoviini maistuu niin hyvälle keskellä kylmää talvea.

Tiedänpä muuten eräänkin Vaaralassa asuvan miehen, jonka kanssa Henkka voisi ottaa Suolassa tulisuusskaban Blair’sin Bloody Maryilla, joiden tulisuusasteen voi valita viidestä eri chilikastikkeesta. Poikien hikoillessa naamat punaisina chilin polttaessa suuta (tämä alkaa olla jo valitettavan tuttu näky näiden janttereiden kohdalla..) voisin minä maistella Vaaralan herran ihastuttavan vaimon kanssa vähemmän tulisia juomia. Ainakin italialaista Limoncelloa ja hapanta omenaa sisältävä Lacoste-drinkki kiinnitti huomioni drinkkilistaa silmäillessäni.

Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein onnistunut ja tunnelma mukavan rento ja välitön. Punavuoren kuppilatarjonta on ollut meille hieman tuntemattomampi osa-alue, mutta nyt tiedämme ainakin yhden kivan paikan, johon piipahtaa sisään ohikulkumatkalla tai voisihan sinne suunnata ihan suunnitellustikin viettämään iltaa kaveriporukalla.

Kommentit pois päältä artikkelissa Suola – Ravintola Lostarin tiloissa