Monthly Archives

marraskuu 2012

Lakumuffinssit

Kotileipurit huomio! Nyt sitä saa, nyt sitä saa, nimittäin mustaa elintarvikeväriä. Keltainen keittiö vastaanotti ilahtuneena kyseisestä tuotteesta näytteen, ja pitihän sitä päästä heti testaamaan. Leipaisinkin eräänä iltana kasan lakritsimuffinsseja, joiden kuorrutteeseen lurautin mustaa väriä. Väri on hyvin riittoisaa, joten pienikin loraus riittää tuomaan leivonnaisiin syvän mustan sävyn.

Elintarvikevärillä voisi myös piirtää ja kirjoittaa vaikkapa kakkujen pintaan, ja sitä aionkin kokeilla seuraavaksi. Ties mitä taideteoksia (lue:sotkua) saan vielä aikaiseksi. Nyt tehdään kuitenkin niitä lakritsimuffinsseja seuraavanlaisella reseptillä:

– 4 Kick-patukkaa
– 150 g margariinia
– 1,5 dl sokeria
– 2 kananmunaa
– 3,5 dl vehnäjauhoja
– 2 tl leivinjauhetta
– 3 rkl kaakaojauhetta
– 1,5 dl maitoa

Kuorrute:
– 200 g margariinia
– 100 g maitosuklaata
– 2,5 dl tomusokeria
– loraus mustaa elintarvikeväriä (Dr.Oetker)

– koristeeksi lakuja (BisBis, Minttu ja/tai Sukulaku)

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat ja vatkaa niiden rakenne kunnolla rikki. Lisää sitten vielä kuivat aineet ja maito. Sekoita hyvin. Pilko Kick-patukat pienemmiksi paloiksi ja sekoita ne taikinan joukkoon.

Jaa muffinssitaikina vuokiin ja yritä katsoa, että jokaiseen vuokaan tulee Kick-patukan palasia. Ne mokomat kun liimaantuvat mielellään kiinni toisiinsa ja tunkeutuvat kaikki joukolla yhteen vuokaan. Paista muffinsseja 200-asteisessa uunissa noin vartti ja anna sitten jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.

Kun muffinssit ovat jäähtyneet voit alkaa valmistaa kuorrutetta. Sulata suklaa varovasti ja sekoita siihen huoneenlämpöinen margariini. Sekoita joukkoon tomusokeria niin paljon, että kuorrutteesta tulee paksua tahnamaista mömmöä. Voit halutessasi siivilöidä sokerin kuorruttemassaan, mutta mahdollisista kököistä pääsee eroon myös sekoittamalla massaa kunnolla. Värjää tahna elintarvikevärillä. Noin korkillinen riittää värjäämään koko kuorrutemassan mustaksi.

Levitä kuorrute muffinsseille vaikkapa ihan lusikan avulla, tai pursotinpussia käyttäen. Koristele BisBis-lakuilla, Minttulakuilla tai Sukulakuilla. Tai kaikilla niillä kuten minä, jos et osaa päättää mitä lakua käyttäisit.

Mad Cook

Tein eräänä maanantaina ihan vapaaehtoisesti 11 tunnin työpäivän. Syy moiseen mielenhäiriöön oli se, että työpäivän jälkeen minua odotti palkinto: Madventuresin Rikun ja Tunnan isännöimä Mad Cook -illallinen Teurastamon Kellohallissa. Suuntasin suoraan töistä pop up-ravintolaan, jossa vietimme Henkan kanssa mieleenpainuvan aasialaissävytteisen illan.

Kellohalli oli sisustettu aasialaiseksi toriksi. Hallin laidoilla oli katukeittiöitä sekä baareja ja keskelle hallia oli aseteltu pitkiä pöytiä, joissa istuimme muiden torilaisten kanssa ruokailemassa sulassa sovussa kylki kyljessä.

Teemaan oli panostettu niin huolella, että ravintolassa pystyi helposti leikkimään olevansa ihan oikeasti jollain kaukaisella aasialaisella torilla. Taustalla soi teemaan sopivaa musiikkia, savukone toi tilaan utuista tuntua ja jopa vessat oli sisustettu teeman mukaisesti.

Naisten vessaan oli tuotu aasialaisia lehtiä ja makeisia sekä kaikkea muuta tarpeellista hiuslakkapurkeista lähtien. Kaikki oli ihan viimeisen päälle mietittyä, mikä takasi todella onnistuneen illalliskokemuksen. Tällaisia iltoja saisi olla useamminkin.

Illan aikana matkakuume nosteli hieman päätään, niin todentuntuiseksi kuvitteellinen aasialainen tori oli saatu. Me emme ole matkustaneet vielä kertaakaan Aasian suuntaan, mutta viimeistään tämä ilta herätti mielenkiinnon kauas itään suuntautuvaa matkaa kohtaan. Ehkä me nousemmekin seuraavalla kerralla sellaiseen lentokoneeseen, jonka nokka osoittaa lännen ja etelän sijasta kohti itää.

Kellohallin, tai anteeksi siis aasialaisen torin, sivukäytävällä oli Madventures-aiheinen valokuvanäyttely, jonka kävimme kurkkimassa läpi. Myytävänä oli myös Rikun ja Tunnan Madventures-aiheisia kirjoja, joihin sai omistuskirjoitukset kaupan päälle. Herrat viihtyivät muutenkin mukavasti illallisporukan seassa ja tokihan mekin kävimme kiittämässä heitä upeasta illasta kotiin lähtiessämme. Henkasta nappasin jopa kuvan iloisten poikien kanssa.

Ravintolaan saavuttaessa jokaiselle jaettiin viisi seteliä, joilla ostettiin torin reunoille rakennetuista katukeittiöistä Aasialaisia, Japanilaisia ja Latinalaisamerikkalaisia katuruokia. Kaikki tarjolla olleet sapuskat olivat ihan mielettömän hyviä.


Mangosalaatti


Bunny Chow


Kalaramen


Liharamen

Tulinen mangosalaatti oli etenkin Henkan mieleen kun taas minä ylistin Bunny Chowta, joka oli mausteisella kikherneseoksella täytetty hampurilaismainen leipä. Voiton vei kuitenkin japanilainen Ramen-keitto, jonka liemi oli niin maukasta, etteivät sanat riitä kuvailemaan sitä.


Feijoada


Sticky rice

Myös valtavan kokoisessa padassa muhiva kokonaisesta porsaasta valmistettu brasilialainen lihapata oli maukasta ja jälkiruoaksi tarjoiltu mangon paloja sisältänyt sticky rice maistui ihanalta vietnamilaisen kahvin ja chai-teen kanssa. Viiden ruokalajin illallinen oli juuri sopivan kokoinen taltuttamaan päivän aikana kovaksi yltyneen nälän ja makuyhdistelmät soivat aivan taivaallisen hyvin yhteen.

Juomapuolikin oli mietitty tarkkaan teemaan sopivaksi. Me maistelimme muutamaa eri viiniä, joista Kung Fu Girl oli ehdoton suosikkini. Testasimme myös Jalludrinkit, joista inkiväärin makuinen juoma oli hieman paahdettua kookosta sisältänyttä drinkkiä parempi.

Henkka kantoi pöytäämme myös Jallua, energiajuomaa ja kokista sisältäneen Jalluämpärin, jota minä en tosin uskaltanut kuin maistaa, sillä siihen käytetyn energiajuoman sanottiin olevan todella vahvaa. Ja minä kun en oikein voi juoda tavallisiakaan energiajuomia ilman mielenkiintoisia muljahtelevia ja epätahtisia sydämen tykytyksiä.


Maistuisiko jallushotti?

Niin. Sitten oli vielä ne yllätykset, joita pöytäämme tuotiin kolme kappaletta, sikäli mikäli alkudrinkkinä toimineet jallushotit lasketaan niihin. Illan alkajaisiksi Riku ja Tunna sekä Antto Melasniemi toivottivat nimittäin kaikki tervetulleiksi jallushotteja kilistelemällä. Tunna kutsui aasialaista toria myös unimaailmaksi, jonne saimme paeta hetkeksi kylmää ja marraskuista iltaa. Ja totta tosiaan, Suomi jäi taakse ainakin ajatuksissamme kun istahdimme aasialaisen torin tunnelmaan kilistelemään jallushotilla illan alkaneeksi.

Ensimmäinen yllätysruokalaji oli rapeita sirkkoja sisältänyt lautanen, jollainen kannettiin jokaiseen pöytään jaettavaksi. Rapea sirkka tuntui suussa aivan popcornilta, maistui hieman suolaiselta ja jätti sormet rasvaiseksi. Niitä napostelisi mielellään iltapalaksi jatkossakin.

Toinen yllätys oli härän siitin, joka liekitettiin jallussa ja jaettiin sitten niin ikään jokaiseen pöytäseurueeseen maisteltavaksi. Paisuvaiskudos oli hieman kitkerän makuista ja koostumukseltaankin vähän outo, mutta shampanjan kanssa se maistui yllättävän hyvälle.

Ilta oli kokemuksena ihan mieletön ja todellinen pakomatka hetkeksi pois loskaisesta illasta pimeässä kotimaassamme. Viettäisin maanantai-iltaa mielelläni useamminkin tällaisissa merkeissä. Kiitos Riku, Tunna, Antto ja Kellohallin väki! Tämä oli varmasti paras maanantai pitkään aikaan.

Röppörieska

Klassikkojälkkäreiden tehtailu näemmä jatkuu. Baileys-juustokakun jälkeen on nimittäin vuorossa mokkapalat, joita meidän lapsuudessamme kutsuttiin röppörieskaksi. Aina kun kyläilimme kummitätini ja -setäni luona, olivat he valmistaneet monta palaa röppörieskaa ja niitä sai syödä niin paljon kuin halusi. En muista mikä ennätyksemme oli, mutta sen tiedän, että se oli tosi paljon röppörieskaa pienen lapsen kerralla syömäksi.

Pienellä lapsella tarkoitan tässä tapauksessa veljeäni, joka ennätyksen tehtaili. Minä mietin samalla katkerana, että olisin minäkin voinut syödä yhtä monta palaa, mutta kun minua alkoi oksettaa. Ilman huonoa oloa olisin varmasti syönyt enemmän röppörieskaa kuin veljeni! Ei sitten tullut mieleen, että huono olo johtui juurikin siitä röppörieskan ahmimisesta..

Nykyään kutsun röppörieskaa mokkapaloiksi, sillä kukaan ei muuten ymmärrä mitä tarkoitan. Nimityksiä herkulle on kuulemma muitakin, ja itsekin muistan nyrpistelleeni joskus lapsena nenääni, kun kaveri kertoi heillä olevan jälkkärinä masaliisaa. Minusta se kuulosti niin oudolta, etten halunnut maistaa moista kummajaista. Masaliisa. Siitä tulee vain mieleen tyhmä kuviksen maikkamme Masa sekä Liisa-nimiset vanhat tädit.

Vaan sittenpä näinkin, että kyseessä oli röppörieska ja hotkaisin innoissani monta palaa kurkustani alas ihmetellen samalla, että eikö kukaan ole kertonut näille rassukoille herkun oikeaa nimeä. Se on röppörieska eikä mikään typerä masaliisa! Nyt olen kuitenkin oppinut, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siksi minullakin on niitä peräti kolme plus sukunimi sekä monta lempinimeäkin vielä. Hahhaa.

Joo, mennään siihen reseptiin. Pellillinen mokkapaloja syntyy näin:

– 200 g margariinia
– 3 dl kahvia (vahvaa sellaista)
– 5 dl vehnäjauhoja
– 3 dl sokeria
– 4 rkl kaakaojauhetta
– 3 tl leivinjauhetta
– 2 tl vaniljasokeria
– 3 kananmunaa

Kuorrutus:

– 100 g margariinia
– 1 dl kahvia (edelleen vahvaa sellaista)
– 6 dl tomusokeria
– 3 rkl kaakaojauhetta

Keitä ihan ensin kahvi ja tee siitä vahvaa, sillä muuten kahvi ei maistu valmiissa mokkapaloissa lainkaan. Kippaa sitten 3 dl kahvia kattilaan ja laita sekaan margariini. Lämmitä kiehuvaksi ja anna jäähtyä sen jälkeen hetki jos toinenkin, niin että seos on kädenlämpöistä.

Sekoita kuivat aineet keskenään tarpeeksi isoon kulhoon. Kippaa joukkoon rasvan ja kahvin seos ja viimeiseksi vielä kananmunat. Vatkaa kunnolla niin että kananmunat ovat varmasti rikki ja sekaisin taikinan joukossa. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 200 asteessa vartti. Nuole taikinan jämät kulhosta, sillä se on tooosi hyvää.

Anna mokkapalalevyn jäähtyä ihan kunnolla ennen kuin teet kuorrutuksen. Voit vaikka pakastaa sen paloina ja kuorruttaa sitten kun on juhlan hetki. Kuorrutetta varten lämmitetään ensin kahvi ja margariini kattilassa ja sekoitetaan sitten joukkoon tomusokeri sekä kaakaojauhe. Levitä kuorrute taikinalevyn päälle ja leikkaa sitten sopivan kokoisiksi mokkapaloiksi/röppörieskaksi/masaliisaksi. Koristele halutessasi strösseleillä.

Bataatti-savujuustokeitto

Jos joku ei ole siitä vielä tietoinen, niin kerronpa jälleen kerran, että Pirkka- ja Yhteishyvä-lehtien reseptit kannattaa todellakin lukaista läpi. Niistä löytyy usein kelpo ruokaohjeita ja samat reseptit löytyvät myös netistä, mikäli lehdet on tullut heitettyä pois tai niitä ei ilmesty lainkaan omaan kotiin. Minä bongailen lehdistä usein helppoja, nopeita ja todella maukkaiksi osoittautuneita arkiruokia, joista tämä bataattisosekeitto on jälleen hyvä esimerkki.

2 annosta

– 400 g bataattisosetta
– 2 dl vettä
– 1 sipuli
– 1 valkosipulin kynsi tai valkosipulin ystäville kokonainen yksikyntinen valkosipuli
– öljyä
– 180 g savusulatejuustoa
– tuoretta basilikaa
– suolaa ja pippuria


Oho, siellähän on mukana myös pieni violetti valkosipulinkuoren pala. Miten se sinne eksyi?

Pilko sipulit ja kuullota niitä öljyssä. Lisää bataattisose sekä vesi kattilaan ja anna pulputtaa muutamia minuutteja keittoa välillä sekoitellen. Lisää sitten sulatejuusto ja kiehauta niin, että juusto sulaa kunnolla keiton sekaan. Mausta pilkotulla tuoreella basilikalla sekä suolalla ja pippurilla.

Voiko helpompaa ja nopeampaa olla? Ja silti lopputulos on maukas kuin italialainen jäätelö yöllisillä Rooman kaduilla nautittuna (ai miten niin joku on taas vähän Italia-tunnelmissa). Minä tein keittoa eräänä keskiviikkoiltana Italian kurssin jälkeen kun olin jo kovin väsynyt ja nälkäinen. Keitto valmistui kädenkäänteessä ja sopii todistetusti niihin hetkiin, kun hyvää ruokaa pitää saada nopeasti naaman eteen.

Välimeren risteily, osa 2: Navigator of the Seas

Jäimme viimeksi siihen, että minä ja Maajussin morsian olimme putkahtaneet valtavan risteilyaluksen syövereihin ja paloimme halusta tutustua seuraavan viikon kotiimme. Olimme ottaneet etukäteen selville että 11. kannen Windjammer-nimisessä buffet-ravintolassa tarjoillaan ruokaa koko päivän ajan, joten suuntasimme heti ensitöiksemme sinne täyttämään vatsamme. Ravintolan pöydät notkuivat erilaisia herkkuja, joista pitäisi muka pystyä valitsemaan mitä haluaisi syödä. Mutta kun minä haluan maistaa kaikkea!

Päädyin kuitenkin lopulta rakentamaan itselleni oikein juustoisen ja majoneesisen hampurilaisen ja sain myös ensikosketuksen laivan älyttömän hyviin ja rapeisiin ranskalaisiin, jotka maistuivat todella hyvälle dipattuna majoneesiin. Kyseistä komboa tulikin vedettyä naamariin lähes jokaisena risteilypäivänä, mikä ällistytti hieman itseänikin. Olen aina ihmetellyt miksi jotkut lappavat notkuvista buffet-pöydistä lautaselleen vain kasan ranskalaisia, vaikka tarjolla olisi paljon muutakin, ja nyt olin itse juuri sellainen typerä ranskalaisrohmu. Syytän tapahtuneesta helteessä pehmennyttä päätäni ja hidastunutta aivotoimintaa.

Seuraavina päivinä otinkin jokaisella buffet-lounaalla lautaselleni ison kasan ranskalaisia, jotka söin majoneesin kera. Kaveriksi otin sentään myös oliiveja, lämpimiä kasviksia, salaattia, pizza slicen, mehukkaan hampurilaispihvin tai pienen maistiaisen päivän intialaista ruokaa. Ihan pelkillä ranskalaisilla en sentään elänyt, mutta kyllä niitä tuli silti luvattoman paljon vedettyä. Ja sitten vielä ihmettelen mistä tämä makkara on vyötärölleni ilmestynyt. Tarkemmalla tarkkailulla voisin huomata sen olevan ihan sitä itseään, eli ranskalaisia perunoita ja majoneesia.

Buffetissa oli tarjolla myös erilaisia juomia makuvesistä jääteehen. Oma lempparini oli ihanan raikas lemonade ja valitsinkin valmiiksi täytetyistä mukeista aina sellaisen, jonka pinnalla lilluu mahdollisimman paljon sitruunan hedelmälihaa. Mitä kirpeämpää, sitä parempaa. Myös jälkiruokavalikoima oli kattava ja vaihtui päivittäin. Me tosin tyydyimme usein nappaamaan lounaan päätteeksi vain jogurttijäätelöä joko ravintolasta tai altaalta, sillä kylmä jäätelö raikasti mukavasti helteessä nuutunutta lomalaista.


Jogurttijäätelöpiste. Mansikka-vanilja oli parasta.

Vaikka laivalla oli muuten oikein hymyileväistä ja palvelualtista henkilökuntaa, saattoi Windjammerissa nähdä hieman nyrpeämpääkin tarjoilijan naamaa, mutta se ei haitannut niin kauan kun he kuitenkin hoitivat hommansa. En minäkään jaksaisi aina hymyillä jos olisin laivalla töissä 7 kuukautta putkeen ilman kunnollista vapaa-aikaa ja erossa perheestäni.

Lounaan jälkeen kello oli sen verran, että hyttimme oli valmis, joten kipitimme jännittyneinä katsomaan miltä edullinen sisähyttimme näyttää. Aika hulppealta. Tilaa on vaikka kuinka paljon, sänky on varmaan ainakin kaksi metriä leveä ja hytin yleisilme on siisti ja viihtyisä. Kyllä täällä kelpaa nukkua seuraavat seitsemän yötä.

Kauaa emme hytissä kuitenkaan malttaneet olla, sillä meillä oli vielä lähes koko laiva tutkimatta. Kiertelimmekin pitkin laivan ulko- ja sisätiloja yrittäen samalla hahmottaa missä on mitäkin ja miten löydämme kaikki nämä paikat vielä uudelleenkin. Viidennellä kannella sijaitsee kävelykatu, jonka reunoilla on lukuisia kuppiloita sekä kauppoja. Me testasimme heti kahvilan voisarvet, jotka olivat mielenkiintoisia makeine sokerikuorrutteineen ja suolaisine täytteineen. Niitä ei tullut maistettua enää uudelleen.

Naapuripöydässä istuneiden tätien jälkiruoka-annokset ja tiskillä notkuvat hedelmäkorit kuitenkin vakuuttivat, samoin juomapiste, jossa oli päivittäin tarjolla jääveden lisäksi ainakin jääteetä sekä hedelmäisiä makuvesiä. Myös kuumat juomat olivat hyvin edustettuina kaakaon, kahvin ja teen voimin, ja kaikki nämä juomat kuuluivat risteilyn hintaan. Ylihintaiset vesipaketit ovat siis täysin turhia ja ensi kerralla jätämme Evianit muille, kannamme pulloveden itse maista ja hyödynnämme laivalla monessa eri paikassa tarjolla olevia janojuomia paremmin.

Viihtyisän promenadin lisäksi laivan sisätiloista löytyy värikäs kasino, shampanjabaari ja muutama muukin baari, kolmekerroksinen illallisravintola, luistelurata, iso Metropolis -teatteri, kirjasto, taidenäyttely, internet-huone, kappeli, kuntosali, kauneushoitola, yökerho ja vaikka mitä muuta. Seinillä on paljon taidetta ja me tunnistimmekin oman hyttipäätymme portaiden päädyssä olevista heppatauluista.


Heppatyttöjen kerroksessa on tietenkin heppatauluja.


Kävelykatu


Schooner Barin merihenkinen sisustus.


Casinolla kävijää tervehtivät tällaiset värikkäät kammotukset.


Taidetta


Tämä taideteos kohosi kerrosten läpi korkeuksiin ja oli iltavalaistuksessa oikea katseenvangitsija.


Yksi monista viihtyisistä istuskelupaikoista.

Ulkokansilta löytyy ainakin kaksi allasaluetta, joista toinen on rauhallisempi vain aikuisille tarkoitettu keidas ja toinen isompi allasalue, jossa soitetaan musiikkia, pidetään päivittäisiä tanssikursseja, aamuvenyttelyä, leffatunnarivisaa ja järjestettiinpä eräänä päivänä myös hulvaton Belly Flop -kilpailu, jossa karvaiset italialaisukot hyppivät korokkeelta maha edellä altaaseen ja se joka sai aikaiseksi isoimman plätsähdyksen oli voittaja. Auts, minua sattui mahanahkaan pelkkä kilpailun katsominenkin. Kansilla oli myös monta allasbaaria, pitkät rivit aurinkotuoleja, yläkantta kiertävä juoksurata, urheilukenttä, minigolf-rata ja kiipeilyseinä ihan vain näin muutaman mainitakseni.


Kivan näköistä muuten, mutta kuka haluaa ottaa aurinkoa lasin takana? Ilmeisen moni, se kävi risteilyn aikana selväksi..


Rauhallisemmalle allasalueelle pääsivät vain täysi-ikäiset. Lapset saivat temmeltää isommalla allasalueella.


Istahdetaanpa tähän hetkeksi katsomaan naapurilaivaa.


Mammojen hiukset hulmuaa tuulessa.


Säkkipillin soittaja vartioi minigolf-rataa sekä ilmeisesti rullaluistelijoille tarkoitettua mutkaista kaiteilla rajattua rataa.


Palloilukenttä. Sinkkunaisille tiedoksi, että täällä voi bongata päivisin paidattomia koripallonpelaajia.


Kiipeilyseinä sijaitsee laivan korkeimmalla kohdalla.

Laivan lähtöä piti tietenkin katsoa kannella, minkä jälkeen meillä olikin jo kiire laittautumaan illallista varten. Satamassa meiltä pois otetut matkalaukut oli toimitettu hyvissä ajoin hyttiin, mutta kannattaa ottaa huomioon, että laukut saattavat tulla vasta myöhään illalla. Käsilaukkuun kannattaa siis pakata kaikki mitä ensimmäisenä iltana tarvitsee.

Mutta nyt mennään siis syömään. Illalliskäytäntö Royal Caribbeanilla eroaa melkoisesti Princess Cruisesin käytännöstä, joista jälkimmäisen aluksella seilasimme Henkan kanssa Karibialla noin puolitoista vuotta sitten. Ruby Princessillä saimme mennä syömään mihin ravintolaan tahansa, mihin aikaan tahansa ja aina eri pöytään eri ihmisten kanssa. Useimmiten saimme kahden hengen pöydän. Sen sijaan nyt Navigator of the Seasilla meille oli määritelty etukäteen tietty pöytä ja tietty aika, jolloin söisimme jokaisena iltana. Myös tarjoilijat olivat aina samat kuten myös illallisseura.

Molemmilla laivoilla pääravintoloiden lisäksi illallista saa toki mennä syömään myös maksuttomaan buffet-ravintolaan tai muutamaan hienompaan ravintolaan, joissa otetaan pieni lisämaksu. Myös hyttiin saa tilata ruokaa veloituksetta. Vain keskellä yötä tilattuihin ruokiin tulee pieni lisämaksu ja alkoholijuomat sekä muutama muukin tuote ovat maksullisia. Jos minulla on joskus parvekehytti, tilaan aivan varmasti sinne ensimmäisenä iltana pullon kuohuviiniä ja nautin sen parvekkeella auringonlaskun aikaan.


Sisäänkäynti ravintolaan. Kaikkien ruokapaikkojen ulkopuolella oli desinfiointiständit käsien puhdistamista varten.

Lampsimme siis iltakuudelta Coppelia-ravintolaan, jossa etsimme pöytämme. Kattausajat olivat mielestäni hieman huonot, sillä meidän aikaisempi kattaus kello kuudelta oli hieman liian aikaisin, eikä minulla ollut useinkaan vielä silloin nälkä. Myöhempi kattaus joka alkoi puoli yhdeksältä oli taas liian myöhään, etenkin kun kolmen ruokalajin illalliseen sai helposti kulumaan pari tuntia ja aamulla piti nousta aikaisin maihin.

Olimme ensimmäiset illallistajat kahdeksan hengen pöydässämme ja jännityksellä odotimme minkälaista illallisseuraa saamme. Pöytäseurueemme osoittautui oikein mukavaksi ja se koostui pelkästään suomalaisista, joten keskustelut käytiin helposti äidinkielellä. Minun ja Maajussin morsiamen lisäksi pöydässä oli yksi nuori pariskunta sekä kaksi hieman varttuneempaa pariskuntaa, ja täytyy sanoa, että kotipaikkakunnat ja ammatit läpikäytyämme huomasimme olevamme melko sekalainen seurakunta. Ja mikäs sen antoisampaa!

Tässä seurassa vietimme siis koko risteilyn illalliset, paitsi niinä iltoina kun kävimme syömässä buffetissa. Että terveisiä vaan jos joku pöytäseurueemme jäsenistä eksyy tänne blogiini! Ruokien kuvaaminen paljasti minut nimittäin jossain vaiheessa viikkoa bloggaajaksi, vaikka yritinkin olla ihan hyshys hassusta harrastuksestani. Ja tosiaan, laivalla tarjoillut ruoatkin ilmestyvät tänne jossakin toisessa postauksessa. Tämä alkaa olla jo niin pitkä sepustus, että täytynee alkaa lopetella tätä piakkoin ja jättää jotain myös tuleviin postauksiin.

Illallisen jälkeen pitkä päivä alkoi vaatia veronsa ja painuimmekin pikkuhiljaa pehkuihin. Tokihan tilasimme vielä iltasnackia huonepalvelusta, sillä pitihän sitäkin päästä heti testaamaan, vaikkei illallisen jälkeen ollutkaan varsinaisesti nälkä. Teki vaan mieli napostella jotakin telkkaria katsellessa, ja pian sängyllemme olikin kannettu kaksi hedelmälautasta sekä iso kasa sipulirenkaita. Seuraavan päivän viettäisimme Messinassa Sisiliassa, ja illalla hyttiin jaetusta seuraavan päivän ohjelmasta olimme jo ympyröineet monta kokeilemisen arvoista ohjelmanumeroa.


Hisseihin vaihdettiin päivittäin viikonpäivälaatat, jotta dementoituneimmatkin mummot tietävät missä mennään.


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii pomminvarmasti. Suoraan CruiseDirectiltä varattuna risteily on myös huomattavasti edullisempi kuin matkatoimistolta ostettuna. Varaa risteily, lennot ja majoitukset itse niin säästät selvää rahaa ja unelmasta voi tulla totta!