Suomen suurin matkablogiyhteisö

Valkosipulisia juttuja, Kotikaupunki-mukit ja vohvelikeksit

Keltaiseen keittiöön on tullut syksyn aikana paljon kivoja uusia kavereita. Olemme saaneet tuliaisia maailmanmatkaajilta ja toki minä raahasin itsekin Välimeren reissultamme muutaman tuliaisen keltaiseen keittiöön. Lokakuussa kävi vielä niin, että minä menin ja vanhenin vuodella, ja sen johdosta sain läheisiltäni kivoja lahjoja. Olen koonnut tähän postaukseen sekalaisen sakin niin keltaiseen keittiöön tulleita juttuja kuin myös muutaman sieltä lähteneen yllätyslahjan.

Nämä kreikkalaiset mausteet ja pähkinät toi Henkan äiti Kreikan reissultaan. Olemme ehtineet maistaa jo tsatsiki-mausteseosta, joka maistuu namilta jogurttiin sekoitettuna, sekä fetalle tarkoitettua mausteseosta, jota tyrkkäsin tekemäni kreikkalaisen salaatin päälle. Myös pähkinöitä on napsittu kaapista ”ihan vaan pari niin ettei kukaan huomaa”, eli ensimmäinen pussi on jo lähes tyhjä.

Nämä hollantilaiset vohvelikeksit ovat ihan mielettömän koukuttavia herkkuja. Olen maistanut niitä työpaikallani, ja kun näin Amsterdamin kentällä pitkät rivit keksipaketteja oli niitä pakko napata mukaan useampi paketti. Jos siis tällainen keksi osuu joskus tiellesi, niin työnnä se äkkiä suuhusi ennen kuin joku muu ehtii ensin!

Mausteinen oliiviöljy tarttui mukaan Haniasta ja vastoin odotuksia se säilyi ehjänä koko matkan kotiin.

Pirteän väriset ruusut ja makoisat suklaakonvehdit vein äidille tuliaiseksi ja nimipäivälahjaksi. Suklaapussi on ostettu Amsterdamin kentältä, ja minun piti ostaa niitä varmuuden vuoksi kaksi kappaletta. Muuten äidin pussi olisi saattanut tyhjentyä ihan vahingossa ennen kuin olisin päässyt antamaan sen hänelle, joten ostin suosiolla itselleni omat konvehdit. Mikään ei ole parempaa kuin kasa erilaisia suklaakonvehteja.

Nämä ihanat yllätykset sain syntymäpäivälahjaksi Henkan perheeltä. He taitavat tuntea miniäkokelaansa jo melkoisen hyvin, sillä lahjapaketista paljastuneet suklaat ja Body Shopin ihana mangosetti ovat todellakin mieleeni.

Hulilta ja Herra Longfieldilta saamani söpön paketin sisältä löytyi valkosipulifanin unelma. Ensinnäkin paketissa oli ihan sitä itseään, eli kaksi muhkeaa valkosipulia, mutta lahjan juju olikin tuo keraaminen kaveri, jolla voi raastaa esimerkiksi sitä valkosipulia. Astian röpelöistä pohjaa vasten hinkkaamalla valkosipulin saa pieneksi raasteeksi ja myös siitä irtoavat mehut jäävät talteen röpelökuvioiden pohjalle. Kun päälle lorauttaa öljyä, on esimerkiksi bruschettoja varten tarvittava valkosipuliöljy valmis.

Raastimella (voiko noin kaunista astiaa kutsua niin rumalla sanalla kuin raastin?) voi hienontaa myös vaikkapa suklaata, parmesaania tai inkivääriä, ja vekotin on niin hauskan näköinen, että uskon sen pääsevän paraatipaikalle sitten siellä uudessa isossa keittiössämme. Paketissa oli myös valkosipulia käsittelevä lehtijuttu, jonka reseptit saivat veden kielelle ja juomasuosituksetkin tulivat tarpeeseen. Nyt tiedämme mitkä viinit sopivat överivalkosipuliseen ruokavalioomme.

Myös Kotikaupunki-mukini lisääntyivät syntymäpäiväni aikoihin. Nyt niitä on jo kolme kappaletta, ja enää puutttuu vaaleanpunasävytteinen Kortteli-muki ennen kuin koko sarja on täynnä. Kotikaupunki-mukeilla on jo nyt paljon tunnearvoa jo pelkästään sen takia, että olen saanut niistä kaksi äidiltäni ja tuon meriaiheisen rakkaalta pikkuveljeltäni. Ja tokihan minulla pitää olla jotakin muistuttamassa minua Helsingistä (ja oikeasta kotikaupungistani Vantaasta) sitten kun muutan kauas Järvenpäähän. Kotikaupunki-mukeista onkin tullut kuin varkain minulle jo nyt todella tärkeitä.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply