Suomen suurin matkablogiyhteisö

Long time no see!

Raksallamme alkaa vihdoin olla enemmän myös sellaisia tehtäviä, joista minä tumpelokin pystyn suoriutumaan, ja olenkin viettänyt yhä enemmän aikaa tulevassa kodissamme leikkimässä raksamiestä. Henkalla ja hänen isällään on asiaankuuluvat varusteet raksamiehen haalareineen, mutta minulla rassukalla on ollut vain pinkit kuulosuojaimet, hanskat kokoa S ja hengityssuojaimet pitämässä pölyn poissa allergisista keuhkoistani. Ei sillä etteivätkö ne olisi hienoja, mutta kun minulla poloisella ei ole ollut lainkaan kunnollisia raksavaatteita, vaan olen heilunut hommissa ties missä verkkarilököttimissä. Päätin tehdä asialle jotakin, joten kävin kaivelemassa hieman vanhoja kätköjäni..

Muistelin nimittäin säilöneeni vanhat opiskelijahaalarini kellarikomeron suojiin ja mikä olisikaan parempi raksavaate kuin vanha kunnon haalari. Sille ei tule enää ikinä muuta käyttöä, joten mahdolliset maalitahrat eivät haittaa. Se on lämmin, suojaa muita vaatteita ja onhan se myös ihan hemmetin ruma aivan niin kuin raksavaatteiden kuuluukin olla.

Pahvilaatikoita tovin tongittuani näin vihdoin laatikon pohjalla jotakin punaista. Ja siellähän haalarini nökötti sulassa sovussa ala-asteelta saadun nokkahuilun ja vanhan Ilveksen pelipaidan kanssa. Samalla hetkellä kun otin haalarin käsiini tulvahti mieleeni oikea opiskelijamuistojen ryöppy. Voi hyvänen aika, ihan kaikkea en edes olisi halunnut muistaa. Alemmassa pahvilaatikossa näytti olevan opiskeluaikaisia valokuviakin, mutta niihin en kyennyt kajoamaan. Olin tarpeeksi nolona jo pelkkää haalaria katsellessani.

En edes muistanut miten paljon eri asioita yksi pieni haalari voi sisältää. Olen ommellut siihen lukuisien haalarimerkkien lisäksi paljetteja, liimannut timanttitarroja ja taiteillut oman nimeni kangasväreillä. Lahkeisiin on kirjoitettu tussilla kommentteja, insidejuttuja ja muistoja. Kaikista en saanut selvää, osa minua hymyilytti kovasti ja olipa seassa myös äidin kirjoittamat terveiset. Vyötäisillä roikkui upeita avainnauhoja ja haalarin taskusta löytyi pino ompelematta jääneitä merkkejä, pari tarraa sekä permanenttitussi.

Saanko esitellä, Martinan opiskelijahaalari:


GooMilla on selvästi vietetty paljon aikaa.


Simpat rivissä.


Lisää Simppoja.


Haalariin on kirjoitettu myös hyttinumerot jokaiselta risteilyltä. Helpompi löytää perille sitten kun tulee nukkumaanmenoaika..


Pikkujouluissakin on näemmä käyty.


Lahkeet ovat jo hieman reissussa rähjääntyneet niin kuin koko muukin haalari.


Näistä muut ovat olleet varmasti kateellisia: Bratz-nauha, Idols-nauha ja Spiderman-nauha. Vähänkö hienoja!

Nyt rakas remuamishaalarini on siis päässyt jälleen tositoimiin, tällä kertaa tosin hieman aikuismaisemmissa merkeissä raksahaalarinani. Opiskelija-aikoja muisteltuani tyydyin vain toteamaan, että ne olivat hyviä aikoja ne, mutta on myös hyvä, että ne ovat jo ohi. Terveisiä kaikille niille, jotka tunsivat haalariasuisen opiskelija-Martinan!


Opiskelija-Martinasta on tullut näin tyylikäs raksanainen. Huomaa myös ainakin sata vuotta vanha Tirskun tallin lippis.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply tatjaana sunnuntai, marraskuu 4, 2012 at 18:46

    Olet kadehdittavan hoikka, kyllä kelpaa pukeutua noihin haalareihin ja ottaa vasara käteen ja naula toiseen. Osutko naulan kantaan vai hyökkääkö Henkka heti apuun?

    • Reply Martina maanantai, marraskuu 5, 2012 at 09:40

      Heh, Henkka kyllä hyökkää usein apuun katsoessaan sähläämistäni. Toistaiseksi olen pitäytynyt lähinnä maalaushommissa, sillä se on tarpeeksi helppoa kaltaiselleni tohelolle. En varmasti osuisi naulan kantaan, vaan vasaroisin sormeni tohjoksi mikäli vaihtaisin maalipensselin vasaraan. Itseasiassa onnistuin telomaan käteni ruhjeille maalatessakin, joten on varmaan parempi etten koske lainkaan vasaraan tai muihin vaarallisiin työkaluihin. 😀

      • Reply Aili Inkeli maanantai, marraskuu 5, 2012 at 18:22

        Upea haalari! Ajattelin juuri, että tuohon kun laitat oikean työkaluvyön ja siihen vasaran ym. härpötintä roikkumaan, niin varsinaisilla työmiehillä ei tuu töistä yhtikäs mitään sinua katsellessa 🙂 Se on niitten peukalon menoa tohjoksi se, ja työtapaturman riski on suuuuuri 😀

        • Reply Martina tiistai, marraskuu 6, 2012 at 10:02

          Haha, voi ei, tuo haalarihan on ihan kauhea! Se lököttää vääristä paikoista, on likainen ja ruma kuin mikä. Mutta voisin minä silti laittaa siihen vasaran roikkumaan, kun en kyseiselle työkalulle muutakaan käyttöä keksi. 😀

    Leave a Reply