Suomen suurin matkablogiyhteisö

Haaveissa vainko oot mun

Kaikilla on varmasti erinäisiä pienempiä ja isompia haaveita siitä, millainen olisi oma unelmien koti. Vai etkö muka koskaan ole miettinyt millaisen talon haluaisit jos rahaa ja mahdollisuuksia olisi rajattomasti? Taloprojektia käynnistellessämme piti meidän tarttua omiin haaveisiimme kiinni ja miettiä, mitä kaikkea voimme toteuttaa nyt, ja mitkä haaveet jäävät odottamaan auvoisampia aikoja ja paksumpaa rahapussia. Iloksemme aika moni haave toteutuu tämän talon valmistuessa ja minäpä reippaana tyttösenä muuttopäivää malttamattomana odottaen kirjasin ylös tärkeimmät nyt toteutuvat kotihaaveeni:

– Olen haaveillut niin kauan kuin muistan kirjahyllystä, joka on koko seinän kokoinen. Jo ihan pienenä tyttönä ajattelin, että sellaisen haluan sitten joskus omaan kotiini. Ajattelin tuolloin myös, että minusta tulee isona kirjastontäti. Ehkäpä valtavan kirjakokoelman hamstraaminen juontaa juurensa noista ajoista? Kun en kerran mennyt kirjastoon töihin, teen sellaiseen omaan kotiini. Myös mieltymykseni lukemiseen on varmasti kirjahyllyhaaveideni takana ja ehkä Kaunottaressa ja hirviössä nähty iso kirjastokin sytytti jonkun pikku kipinän pienen Martinan päässä, mutta jälkimmäistä en aio myöntää ääneen..

Ensimmäiseen omaan kotiini haaveideni kirjahylly ei mahtunut, sillä kerrostalokaksion tilat ovat hieman rajalliset, mutta olen pitänyt huolen siitä, että uuteen omakotitaloomme mahtuu haaveilemani kirjahylly. Haavettani puolustaessani jouduimme siirtämään yhtä väliseinää, mutta nyt hyllylleni on tilaa, enkä malta odottaa että pääsen täyttämään sitä kirjoillani. Niitä kirjoja tarvitaan kyllä lisää, sillä haaveeseen kuuluu myös se, että hylly on kattoon asti täynnä kirjoja, ja se ei nykyisillä kirjavarannoillani ihan toteudu.

Mutta onhan tässä koko loppuelämä aikaa kerryttää kirjakokoelmaa, ja siihen asti voin täyttää hyllyäni kirjojen lisäksi kaikella kivalla pikku krääsällä, eli minun kielelläni tärkeillä purkeilla ja purnukoilla, joita ilman ei voi elää. Henkan mielestä ne ovat turhaa krääsää, joten kannan kauniit koriste-esineeni suosiolla omassa huoneessani sijaitsevaan kirjahyllyyn (ja ujutan niitä sieltä pikkuhiljaa myös muualle kotiin, mutta ei kerrota sitä Henkalle). Valkoinen Boknäsin kirjahylly olisi täydellinen, mutta tyytynemme kuitenkin hieman edullisempaan vaihtoehtoon ainakin näin aluksi.

– Kukapa ei olisi joskus haaveillut omassa kodissa nököttävästä poreammeesta? Niinpä. Minunkin listaltani tuo hemmottelupaikkojen kuningatar löytyi aika korkealta. Koska Henkkakin halusi poreammeen ja kylpyhuoneeseen sai suunniteltua ammeelle helposti oman tilan, olimme hetkessä tutkimassa netin syövereissä, millainen poreamme meille tulee. Tätä minä en taida tajuta vieläkään. Meille tulee oikeasti poreamme! Eikä mitään tavallista kylpyammetta, joka olisi toki ihana sekin, vaan ihan oikea pärisevä poreamme, johon mahdumme molemmat samanaikaisesti lillumaan.

En malta odottaa että pääsen kokeilemaan kylpyhetkissäni kaikkia Lushin ihania kylpyjuttuja. Asun varmaan ensimmäisen kuukauden kylpyhuoneessamme ihmettelemässä kylpypallojen rätinää, nuuhkuttelemasssa niiden tuoksua ja helliessä ihoani erilaisissa kylvyissä. Ikkunan takana saisi mielellään pauhata silloin ukkosmyrsky tai sakeaakin sakeampi lumisade. Että sieltä minut sitten löytää kaverit, kun teen katoamistempun muuttopäivän jälkeen..

– Kristallikruunu wc:n kattoon. Tämä edustaa hieman hassumpia haaveita, eikä kristallikruunu oikeastaan ole edes välttämättömyys. Idea on lähinnä siinä, etten halua vessaamme mitään tylsää ja tavallista valaisinta, vaan hieman luksusmeininkiä jollakin näyttävämmällä tapauksella. Kristallikruunu on vain kärjistetty esimerkki tästä, todellisuudessa haluan sinne ehkäpä jonkun hillitymmän kristallikoristeisen plafondin tai jonkun muun valaisimen, josta roikkuu muutama pieni kristallikoriste. Sillä vessassakin saa ja pitää olla luksusta. Terveisin: Vessafriikkinne Martina.

– Haluan myös niin ison terassin, että siihen mahtuu kaverit kans ottamaan kanssani aurinkoa. Iso terassi on tarpeen myös siksi, että olen kyllästynyt jakamaan aurinkoisen parvekkeen sinne eksyneen ampiaisen kanssa, joka luulee minua ihanaksi kukaksi (sellainenhan minä kyllä olenkin, kröhöhöm..). Isolla terassilla mahdolliset ampiaishäiriköt vain sujahtavat ohitseni ja minä saan rauhassa syventyä kirjaan, viinilasilliseen tai Iskelmä-radioon jos on sunnuntai. Sillä sunnuntaisin kuunnellaan aina Iskelmää.

– Mahdollisimman iso ruokapöytä on oltava, jotta voin leikkiä italialaista emäntää kutsumalla kaikki maailman ihmiset pöytämme ääreen herkuttelemaan. Tai jos vaikka edes koko perheen, tai sitten useamman kaverin kerralla. Sillä minä pidän ilallliskutsuista, syömisestä, ruokien suunnittelusta ja niiden valmistamisesta. Ruoan jälkeen voidaan pelata pelejä ja päästää huono huumorimme valloilleen.

– Makuuhuone jossa ei ole mitään muuta kuin sänky. Tai no, yöpöydät on sallittuja, ehkä joku lipasto tai senkki myös, sekä tietenkin taulut tai vastaavat seinille, mutta ei telkkaria, tietokonetta, työpöytää eikä mitään sellaista. Makuuhuoneestamme tulee muutenkin melko riisuttu, sillä pölyallergiani vuoksi emme tuo sinne näillä näkymin myöskään verhoja emmekä mattoa. Ja niin Martinan on helpompi hengittää.

– Sauna, jossa on tähtitaivas. Eli siis sellainen ledeillä toteutettu tähtitaivaan näköinen tunnelmavalaistus katossa (joku kuitenkin luuli minun jättävän saunan katon auki niin että voin ihailla oikeaa tähtitaivasta, sillä saattaisin hyvinkin olla niin tyhmä). Se on ihan ehdoton. Ja jos nyt saan valita, niin ottaisin mieluummin tummasävyisen saunan kuin vaalean sekä hyvät kosteat löylyt. Ja ihania saunatuoksuja sekä muita saunahemmottelyhärpäkoitä. Niin ja saunahetkiinkin haluan myös sen ukkosmyrskyn tai lumimyräkän ikkunan taakse, kiitos.

Näin monta pientä unelmaa toteutuu talon valmistumisen myötä! Aikamoista. Monta unelmaa jäi vielä varastoon odottamaan, mutta niiden aika on sitten myöhemmin. Nyt nautiskelen täysillä näistä nyt toteutuvista ja odotan innolla, että pääsen painamaan ensimmäistä kertaa pääni tyynyyn omakotitalossamme. Uni tuskin tulee silloin silmään, niin iso ja jännä juttu taloon muuttaminen tulee olemaan, mutta kyllä minä vaan odotan ihan hirmuisesti sitä hetkeä kun muuttolaatikot on kannettu taloon (niitä on muuten pakattu jo kymmenisen kappaletta. Miten niin olen malttamaton, innostunut ja hyvissä ajoin toimiva..?). Siitä alkaa ihan uusi elämänvaihe kun tähän astisen elämäni isoin projekti on valmis. Aikamoista.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Aili Inkeli tiistai, lokakuu 16, 2012 at 19:35

    Siis nuo kaikkiko pienet 🙂 haaveesi toteutuvat nyt? Saunan tähtitaivasta myöten? Huikeaa kertakaikkiaan! Täytyy sanoa, että toivelistaa lukiessani olin todella onnellinen puolestasi, ja myös siitä, että olen syntymälahjana saanut sellaisen puutteen luonteeseeni kuin kateus 😀
    Pari nuorta (lue: vähän yli 30 v.) ystäväpariskuntaani on juuri äsken muuttanut uuteen omakotitaloon ja heilläkin se on tietysti ollut elämänsä isoin projekti. Mahottoman mukavaa katsoa utuisia silmiä ja pysyvää hymyä naamalla 🙂 Toivon samaa olotilaa sinulle!

    • Reply Martina keskiviikko, lokakuu 17, 2012 at 11:59

      Kyllä, kaikki nämä pienet kotihaaveeni toteutuvat kunhan talo valmistuu. Jopa se tähtitaivas, joka on tosin helppo toteuttaa tyrkkäämällä ledejä tai kuituvaloja kattoon imitoimaan tähtiä. En taida ymmärtää vieläkään kunnolla koko juttua, ja niinä hetkinä kun ymmärrän edes vähän, on minullakin varmasti samanlaiset utuiset silmät ja pysyvä hymy naamallani kuin ystäväpariskunnillasi. 🙂

  • Reply Aili Inkeli tiistai, lokakuu 16, 2012 at 19:56

    PS. Voi kauhistus, edellisen kommenttini saatta hyvinkin ymmärtää niin, että olen syntymäkade 🙁 Ei ei ei, vaan kateus on ollut minulle täysin tuntematon käsite aina! Toisen onni ei todellakaan ole minulta pois ikinä, päinvastoin.

    • Reply Martina keskiviikko, lokakuu 17, 2012 at 12:06

      On hienoa että on ihmisiä, jotka pystyvät olemaan kadehtimatta muita ja olemaan aidosti onnellisia toisten puolesta. Minäkin pyrin samaan, mutta silti joskus iskee kateuden tunne. Kuittaan sen yleensä toteamalla, että kateuden kohde on onnensa ansainnut ja onhan minulla itsellänikin asiat hyvin. Ja niin voin jatkaa taas hymyillen matkaani. 🙂

    Leave a Reply