Suomen suurin matkablogiyhteisö

Hemmottelu jatkuu

Minua on kohdeltu tällä viikolla kuin prinsessaa. Kaikki alkoi sunnuntaiyönä kun tulin kotiin tyttöjen lomareissulta ja Henkka oli tehnyt herkullisia ruisleipiä iltapalaksi. Hän halusi ehdottomasti tehdä viikon ulkomailla hengailleelle tyttöystävälleen jotakin ruisleivästä ja päätyi lopulta kokoamaan ruispalojen päälle kaikkia minun herkkujani, eli lohta, mätimajoneesisilliä sekä keitettyjä kananmunia. Täytyykö minun kertoa erikseen, että leivät maistuivat tosi hyvälle?

Henkka oli sivellyt ruispaloille ensin margariinia ja asetellut pohjalle muutaman salaatinlehden ennen kalojen latomista leipien päälle. Koko komeuden hän oli kruunannut vielä tillillä ja olipa ihana mieheni jaksanut kaivaa keittiön yläkaapista esiin hienomman tarjoiluastiankin herkkuleiville.

Seuraavana päivänä vietin viimeistä lomapäivää, pesin pyykkiä, tein blogihommia ja leivoin työkavereille mokkapaloja. Töistä kotiin saapuvalla Henkalla oli taas illan ruoka jo suunniteltuna ja Mustapekan muovikasseista löytyi herkullisen valkosipulisen härkäpadan ainekset sekä vuohenjuustoperunoita. Tarapaca -punaviinin jäähdytimme parvekkeella ruoan valmistumista odotellessamme ja ehdimmepä käydä ennen illallista saunassakin.

Seuraavana aamuna heräsin synttäripäivääni ja ensimmäiseen loman jälkeiseen työpäivään ristiriitaisin tuntein. Toisaalta arkeen on kiva palata ja synttäripäivä on aina astetta parempi päivä, mutta kun väsyttäisi kovasti eivätkä aivot ole vielä heränneet loman jäljiltä tarpeeksi pystyäkseen suoriutumaan työtehtävistä. Onneksi aamu alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Henkka kokkaili minulle aivan ihanan synttäriaamiaisen, joka sisälsi taas kaikkea sitä mistä pidän eniten.

Ehdoton kohokohta olivat Henkan uunissa valmistamat pekonimunamuffinssit, jotka hän valmisti vuoraamalla muffinssivuoan ensin pekonilla ja rikkomalla kananmunan siihen keskelle. Sitten kaverit menivät uuniin kypsymään ja valmiiden palleroiden päälle ripoteltiin mitäs muutakaan kuin Chili Explosionia. Nam! Aamiaislautaselta löytyi myös ikiherkkuani maapähkinävoileipää sekä pensasmustikoita ja mukissa oli omenamehua, josta Henkka niin ikään tietää minun pitävän.

Illalla herkuttelimme samanlaisilla ruisleivillä kuin sunnuntaina kotiin palattuani ja jälkkäriksi mutustimme työkaverilta saamiani karkkeja. Oli muuten hyviä. Taisimme hörpätä lasilliset punaviiniäkin synttärin kunniaksi ja pöydällä koreili työkavereilta saamani kaunis kukkakimppu. Ihana rauhallinen syntymäpäivän ilta ja aikaisin nukkumaan päivän työrasituksia pois.

Hemmottelu jatkui seuraavana päivänä kun tulin Italian kurssilta kotiin vatsa kurnien. Ja ah mitä ihanuutta: Haistoin heti ovelta suloisia valkosipulisia ruoan tuoksuja. Henkkahan se siellä hääräili keittiössä ja kertoi saunankin olevan päällä. Ehtisimme käydä löylyissä juuri sopivasti ennen kuin hickory-öljyllä ja valkosipulilla maustettu porsas feta-oliivisalaatin kanssa olisi valmis. Ja taas me otimme ruoan kanssa lasilliset punaviiniä. Välimerelliset ruokajuomatavat taisivat tarttua, vaikka nautiskelinkin hyvin hillitysti viiniä ja muuta alkoholia reissumme aikana.

Ja minä kun luulin että pudotus arkeen olisi kova Välimeren risteilyllä palveltavana olemisen jälkeen. Kaikkea vielä, minullahan on paljon paremmat oltavat kotona! Kohta olen ihan pilalle hemmoteltu kakara. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken?

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Sanni perjantai, lokakuu 5, 2012 at 09:50

    No onneksi olkoon! Ihanaa, että joku saa hemmotteluja osakseen, ihan katteeks käyp! Vaan olen onnellinen sun puolesta. Ja pidä kiinni siitä Henkasta!

    • Reply Martina perjantai, lokakuu 5, 2012 at 13:18

      Valitettavasti tämä lienee vain väliaikainen hemmottelujakso, mutta todellakin aion pitää kiinni Henkasta. Täytynee jossain välissä vuorostaan hemmotella häntä. 🙂

    Leave a Reply