Helsinki,  Rakkaudesta Helsinkiin,  Yleinen

Rakkaudesta Helsinkiin: Lauttasaari

Lauttasaari sisältää pienehköstä koostaan huolimatta monta toisistaan tavattoman paljon poikkeavaa aluetta. On vanhojen 50-luvun kerrostalojen ja puistojen vehreä puoli, paljon uudempaa rakennuskantaa ja hulppeitakin merenranta-asuntoja sisältävä uudempi puoli. On venesatamaa ja teollisuusaluetta, rantakallioita, uimarantoja ja pienten mökkien kansoittama ulkoilualue saaren eteläkärjessä. On niin paljon erilaisia alueita, ettet voi sanoa tietäväsi millainen Lauttasaari on, jos olet vieraillut vain yhdessä kohtaa saarta. Minulle Lauttasaari oli melko tuntematon alue aina sinne suuntautuneeseen turistikierrokseen asti, josta kerron än-yy-tee-NYT.

Länsiväylän varressa aivan Lauttasaaren pohjoisosissa sijaitsee Krimin sodassa Lauttasaarta puolustaneen ja siellä kaatuneen Josef Backin hauta. Vaikka sodalle nimensä antanut Krimin niemimaa sijaitsee kaukana täältä, ulottui Oolannin sotanakin tunnettu sota myös Suomemme rannoille Helsinkiin ja Lauttasaareen. ”Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa hurraa hurraa…”

Josef Backin tykinkuulalla koristettu hauta on hieman vaikeampi löytää jos sen sijaintia ei tiedä, sillä sinne täytyy mennä Taivaanvuohentien ja Pohjoiskaaren risteyksessä olevan puiston läpi Länsiväylän meluaidassa olevasta ovesta, ja siitä vielä parikymmentä metriä vasemmalle pitkin moottoritien reunaa. Aikamoinen paikka sankarisotilaan haudalla. Lepää rauhassa, vaikka vieressä jyliseekin moottoritien meluisa liikenne.

Ihanan nimisen Taivaanvuohentien sekä Gyldenintien välissä sijaitsee kolme rivitaloa ja kaksi kerrostaloa, jotka tunnetaan Ekonomitaloina. Vuonna 1952 valmistuneet talot ovat kauppakorkeakoulusta valmistuneiden silloisten nuorten ekonomien rakennuttamia, ja he osallistuivat itse vain lähinnä talojen sisätilojen sisustamiseen. Ulkopuolesta vastasivat Ahti ja Esko Korhonen, jotka saivat aikaan erinomaisesti 1950-luvun asuintaloarkkitehtuuria kuvastavat rakennukset. Aika söpöjä ne ovatkin möllöttäessään siinä villiviiniköynnösten valtaamina. Minusta ne henkivät brittiläisten rakennusten tunnelmaa, vaikken olekaan aivan varma minkälaisissa tönöissä britit asustavat.

Lauttasaaren yleisilmettä hallitseva vesitorni sijaitsee Kotkavuorella ja hökötys näkyykin kauas muuallekin Helsinkiin. Siitä on aina helppo tunnistaa ja päteä muille, että tuolla on Lauttasaari. Saarella sijaitsi ennen runsaasti vanhoja puuhuviloita, mutta tyhmät ihmiset menivät purkamaan suurimman osan pois. Kotkavuorella on kuitenkin vielä muutama huvila jäljellä, ja niiden asukkaat ovat pystyttäneet ilmeisesti itse ”Läpikulku kielletty” -kylttejä, jotka tahtovat sanoa ”Pysykää pois meidän hienoja vanhoja taloja pällistelemästä, te kurjat alempiosaiset ulkolauttasaarelaiset.” Näin siis minä ne tulkitsin ja otin kiusallani pari kuvaa rinteessä nököttävistä taloista ennen kuin kipitin niskojani nakellen pois paikalta. Ei minua kiinnostaisikaan teidän typerät vanhat talonne!

Lauttasaarentien varrella sijaitsee paljon hauskan näköisiä vanhoja kerrostaloja. Numerossa 7 sijaitsee Aarne Ervin suunnittelema kerrostalo, joka kuvastaa hyvin 1930-luvun aikaisia rakennuksia. Hauskoja kulmia sisältävän talon pohjakerroksen liikehuoneistot ovat eri korkuisia riippuen siitä, missä kohtaa rinteeseen rakennettua taloa ne sijaitsevat.

Pajalahdentieltä löytyy Paavo Nurmen rakennuttama talo, ja täytyypä sanoa, että kyllä Nurmen lahjakkuus oli mielestäni enemmän siellä urheilun puolella kuin rakennusalalla.. Okei, on hän varmasti saanut hyvät massit kerättyä tällä rakennuksella, mutta talon ulkomuoto oli pettymys. Se on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin talot sen ympärillä, sillä erotuksella vain, että B-rapun vieressä on Nurmen muistolaatta, ja talon alakerrassa tiskannut pariskunta näytti kummastelevan miksi kuvaamme heidän asuintaloaan. Anteeksi vain, en töllöttänyt tarkoituksella sisään kotiinne, mutta kun en voinut olla huomaamatta kahta ikkunaan liimaantunutta ihmettelevää naamaa ja tiskausvälineitä heidän käsissään. Toivottavasti tuli puhtaat astiat!

Tummanpuhuva möhkäle Kauppaneuvoksentiellä on Lars Sonckin suunnittelema entinen puhelinkeskus. Rakennus valmistui vuonna 1938 ja minusta se oli melko synkkä näky siinä tien vieressä möllöttäessään, vaikka olihan se silti omalla tavallaan myös ihan hieno rakennus.

Samalla tiellä entisen puhelinkeskuksen kanssa sijaitsee kaksi tooosi vanhaa rakennusta. Lauttasaaren kartanon nykyinen päärakennus (se keltainen hienompi talo Kauppaneuvoksentie 18:ssa) on valmistunut vuonna 1837 ja sen vieressä nököttävä sympaattinen punainen puutalo, eli kartanon vanha päärakennus valmistui niinkin kauan aikaa sitten kuin vuonna 1793. Huhhuh, se on tosi vanha tönö! Kartanon haltijat olivat aikoinaan koko Lauttasaaren pomoja omistaen lähes koko saaren.

Vuonna 1958 valmistunut Lauttasaaren kirkko on ainakin ulkoapäin yksi rumimmista näkemistäni kirkoista. Sisältä en edes halunnut mennä katsomaan sitä, sillä ulkokuori oli jo niin luotaantyöntävä, ettei meitä huvittanut tutustua rumaan kirkkoon sen enempää. Sen sijaan kirkon pihalla sijaitsevaan sankarihautausmaahan tutustuimme tarkemmin, ja siellä sijaitsevat 21 lauttasaarelaisen sotasankarin haudat olivat vaikuttava näky. Ei sille vaan voi mitään, että sotaan liittyvät haudat pistävät aina ajattelemaan, miten surullinen kohtalo nuorena kuolleilla sotilailla on ollut. Arvostan.

Tiirasaarentiellä Kuikkarinteen lähettyvillä sijaitsee yksi harvoista Lauttasaaressa säilyneistä huviloista. Villa Salin nököttää arvokkaan näköisenä hieman piilossa puiden ja muiden kasvien suojassa omassa merenrantapoukamassaan. Sitä voi kuulemma vuokrata yksityistilaisuuksiin, mikäli joku haluaa järjestää juhlat vanhalla merenrantahuvilalla.

Villa Salinin vieressä olevalla uimarannalla on tosi kivan näköisiä kiipeilytelineitä lapsille, jotka jätin kuitenkin tällä kertaa rauhaan, sillä nälkä ajoi meidät uimarannan kahvioon, jonka paikalla on joskus sijainnut suosittu kylpyläkasino. Vuonna 1947 palaneen kasinon paikalle on nyt tosiaan rakennettu uimaranta, jonka pienestä söpöstä ja vähän rähjäisestä kahvilasta ostimme itsetehtyä karjalanpiirakkaa munavoilla sekä maukkaan kinuskibrownien, jotka herkuttelimme omalaatuisen kahvilan tunnelmallisessa nurkkapöydässä. Seinillä oli kukertavat ruusutapetit, sivupöydällä mielenkiintoista luettavaa ja lattialla möngersi iso toukka, jonka tarjoilijatyttö kävi viskaamassa linnuille, jotka eivät kuitenkaan huolineet ravinnokseen lähes itsensä kokoista karvaista toukkaa. Ei se minustakaan kovin herkulliselta näyttänyt..

Lauttasaaren eteläkärjessä Veijarivuoren puistossa on vanha ensimmäisen maailmansodan aikainen mutterimökki, joka on nykyään uimaseuran käytössä. Mökin vieressä on ihana puistonpenkki, josta avautuvia maisemia istahdimme katselemaan, vaikka edessämme möllötti myös Punavuoren kierroksella kovasti pelkäämämme Telakka.

Veijarivuoren puistossa on myös ilmatorjuntatykki, jolla ei pystynyt ampumaan, vaikka olimme aivan varmoja, että siellä on ammukset ja kaikki valmiina. Ei ollut. Höh, me oltais haluttu kokeilla miten se toimii..

Toisella puolella saaren eteläkärkeä sijaitsee Särkiniemen puisto, jonka kärjessä on vaikuttava Ryssänkärki, jossa pauhasivat sellaiset merituulet ja tyrskyt, että tuntui kuin olisimme olleet pidemmälläkin ulapalla oikein kunnon syysmyrskyssä, vaikka olikin vasta elokuun alkupuoli eli kesä. Lauttasaaren eteläkärjessä nököttää myös mielinmäärin pieniä mökkitönöjä ja siellä risteilevillä hiekkapoluilla kipitti niin paljon juoksijoita, että olisi voinut kuvitella käynnissä olevan jonkun juoksutapahtuman. Vaan ei, iltapäivälenkkeilijät ne siellä vain huolehtivat kunnostaan, ja tästä itsekin lenkkeilyä harrastavat äiti ja minä haluamme antaa ison pisteen lauttasaarelaisille. ”Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta..”

Retkemme aikana törmäsimme myös ystävällisiin tienneuvojiin, jotka auttoivat meitä ilman kysymistäkin kuullessaan meidän ihmettelevän ääneen jonkin tien sijaintia ja sitä miten sinne pääsee. Kiitos lauttasaarelaiset ja tsemppiä juoksuharjoituksiin! Tehän olettekin ihan kivoja!

4 kommenttia

  • Anne Tenha

    Olen eri mieltä että Lauttasaaren kirkko on kuvaajan sanoin luotaantyötävä. Olisiko kannattanut kuitenkin kurkistaa sisään ja jutella jonkun kanssa paikanpäällä?

  • Leena

    Korjaan: Osaisiko kukaan kertoa mistä Ryssänkärki on saanut nimensä. Nimen historia kiinnostaisi minua kovasti.