Suomen suurin matkablogiyhteisö

Aseet on ladattu..

..sota flunssaa vastaan voi alkaa!

Juuri kun kehuskelin anopille, ettei minuun mitkään syysflunssat iske kun syön niin paljon valkosipulia, niin tottakai parin tunnin kuluttua tästä alkoi kurkkuni tuntua karhealta ja nokka alkoi vuotaa. Luulin sen ensin olevan pölyallergiaa, eli toisin sanoen en suostunut myöntämään itselleni flunssan iskeneen, vaan nappasin allergialääkkeen naamaan, tungin pari valkosipulin kynttä suuhun ja lähdin tallille todetakseni sydämeni sykkivän ihan hullun kovaa pienestäkin rasituksesta. Äh, kyllä se on flunssa.

Tai ehkä ei, mennään nyt kuitenkin vielä huomenna töihin ja kampaajalle buranan voimin, niin että illalla onkin sitten jo tosi kipeä olo. Kas näin, saikku on tosiasia ja taistelussa flunssaa vastaan minua puolustavat seuraavat aseet:

– Monta mukillista teetä, johon on puristettu sitruunan mehua, raastettu inkivääriä ja lisätty iso nokare hunajaa. Tämä jippo on opittu anopilta ja se todella toimii. Ihana Kotikaupunki-muki on saatu äidiltä muistoksi Helsinki-seikkailuistamme, joista olen kirjoittanut tänne blogiinkin Rakkaudesta Helsinkiin -sarjaa.

– Ystäväni valkosipuli on flunssan vihollinen ja se tulee mieluiten nauttia suun kautta, eikä tunkea valkosipulin kynttä korvaan, niin kuin korvakipuinen äitini kerran teki. Ei se varmaan muuten olisi ollutkaan huono idea, mutta jo hieman kuivahtamaan päässyt valkosipulin kynsi tietenkin turposi niin, ettei se enää halunnutkaan tulla ulos. Äiti pelkäsikin jo joutuvansa kertomaan lääkärille, että hei, työnsin valkosipulin korvaan, etsä viitsis ottaa sitä pois? Onneksi valkoinen kaveri saatiin kuitenkin lopulta ulos korvasta ihan kotikonstein.

– ”Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme..”

– Kaikki vitamiinipitoinen on hyvästä. Marjoja, hedelmiä, C-vitaminoitua mustikkakeittoa, porejuomaa, vitamiinitabletteja jne.. Ja näitä voi sitten syöttää ennaltaehkäisevästi myös asuinkumppanille, ettei pöpö pääse iskemään häneenkin.

– Ja tottahan toki myös apteekin antimia tarvitaan, varsinkin jos olo on ihan kamala, tai jos täytyy flunssasta huolimatta tehdä jotakin hieman vaativampaa. Minä kävin nappaamassa lähiapteekista kunnon selviytymispakkauksen, joka sisältää Buranaa, Finrexiniä, Bafucinia ja Strepsilsiä sekä Bepanthenia niistämisestä rikki menevään nenään.

Sitten vaan sohvan nurkkaan peittojen alle katsomaan hömppäohjelmia, lukemaan lehtiä ja torkkumaan aina silloin kun vähänkin nukuttaa. Sohvapöydällä on oltava koko ajan vettä, mehua ja muuta juotavaa, sillä nesteiden saamisesta on huolehdittava. Se nopeuttaa oikeasti paranemisprosessia. Juomisen tärkeyden olen oppinut vasta viimeisimpien flunssien aikana, kun Henkka on lähes tulkoon pakottanut minut juomaan, ja olen huomannut sen todellakin auttavan.

Minulle ehkä vaikein asia sairastamisessa on se, etten meinaa malttaa levätä riittävästi. Jään sairaslomalle yleensä vasta viime tipassa, sillä en suostu myöntämään itselleni että olen kipeä, ennen kuin veto on totaalisesti poissa. Saikullakin joudun pakottamaan itseni pysymään vällyjen välissä, sillä tekemättömyys alkaa pian ahdistaa ja mielessä pyörii satamiljoona asiaa mitä pitäisi tai olisi kiva tehdä. Tämänkin postauksen olen kirjoittanut makuuasennossa nenäliina toisessa kädessä ja seuraavaksi aion laittaa silmät kiinni, sillä tämän kirjoittaminen on tuntunut yllättävän rankalta. Kai se on vaan parempi levätä ja parantaa itsensä mahdollisimman nopeasti, niin pääsen sitten pian taas touhuamaan täydellä teholla.

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Tatjaana perjantai, elokuu 31, 2012 at 14:53

    Pikaista paranemista.
    Kiitos kommentistasi sivuillani. En halunnut vastata siellä, koska haluan, että nimesi näkyy, ettei ainoastaan oma nimeni näy joka paikassa. Mukava, että kommenteissa lukee Martina. Kysyin tekniikalta sähköpostilla ja vastasivat, että oma sivu tulee näkyviin vasta sitten, kun olen saanut vähintäin kolme kommenttia. Muutamat ystäväni ovat vierailleet blogissani tatjaana, mutta eivät ole uskaltaneet laittaa kommenttia, kun ovat pelänneet, että heidän sähköpostiosoitteensa näkyy julkisuudessa. Vakuutin, että vain nimi(merkki)näkyy. Laitoin linkin Reijo Taipaleen lauluu ”Saavu syyskuu”. Ihana laulu ja linkki toimii. New Yorkin toista postausta odotteleva Tatjaana
    Tatjaana

    • Reply Martina perjantai, elokuu 31, 2012 at 16:00

      Kiitos Tatjaana ja kiva että sait Rantapallolta vastauksen siihen, miksi blogi ei näy vielä sivustolla. Toivottavasti ystäväsikin uskaltavat jättää kommentteja blogiisi. Myös minä voin vakuuttaa heille ettei heidän sähköpostinsa näy vaan pelkästään nimimerkki. 🙂

      Ehdinkö julkaista New Yorkin toisen postauksen ennen reissuanne jos laitan sen tänne ensi viikon torstaina? En muista milloin teidän reissunne tarkalleen ottaen alkaa, mutta haluan ehdottomasti julkaista toisenkin New York -jutun ennen sitä.

      • Reply tatjaana perjantai, elokuu 31, 2012 at 16:18

        Ehdit. Lento lähtee Helsinki/Vantaalta Lontoon kautta New Yorkiin perjantaina 21.9. muistaakseni aamulla kahdeksalta.
        Huomaan, kun mietin, mitä kirjoittaisin blogiini syyskuussa, tekeväni testamenttia. Olen käynyt ulkomailla niin vähän, että jossain alitajunnassa pelottaa, että kuolen. Onneksi en ole taikauskoinen ja tiedän, että kotiinkin on moni kuollut. Blogini näkyy jo rantapallon blogeissa. Se on nimeltään kierrän vain Kalifornian. Kiitos taas vastauksestasi.
        Tatjaana

        • Reply Martina perjantai, elokuu 31, 2012 at 16:59

          No sittenhän ehdin varmaan saada valmiiksi myös kolmannen ja viimeisen osan New York -postauksista ennen kuin lähdette reissuun. Hyvä juttu, nyt täytyykin pistää töpinäksi.

          On ihan normaalia jännittää ulkomaan matkaa. Minäkin olen käynyt mielessäni läpi kaikenmaailman laivan uppoamiset ja terrori-iskut, vaikka tiedänkin samalla, että on todella epätodennäköistä joutua osalliseksi johonkin sellaiseen. Todennäköisempää on kuolla kotona.

          Jee, kiva että blogisi näkyy jo Rantapallon sivuilla! Nyt vaan uusia lukijoita odottamaan. 🙂

  • Reply Sanni maanantai, syyskuu 3, 2012 at 10:25

    Hnnn! Eli toivottavasti flunssa on jo hellittänyt. Itse en ole sairastanut flunssaa (nyt koputetaan puuta eli päätä) moneen vuoteen, kun olen runsaan valkosipulin syömisen lisäksi tehnyt seuraavaa: heti, kun lihassärkyä, kurkkukipua tai vastaavaa flunssan ensioireita ilmaantuu, otan tavallisen ananasmurskapurkillisen, avaan sen ja syön sen kokonaan, ihan sinämoinaan. Flunssa jää siihen, eli eipä iskekään. En tiedä, mikä taika siinä on, vaan se toimii! Kehotan kokeilemaan, jahka flunssan oireita seuraavan kerran pukkaa.

    • Reply Martina maanantai, syyskuu 3, 2012 at 12:37

      Kiitos Sanni, flunssa on selätetty jo melkein kokonaan, kiitos runsaan valkosipulin tankkauksen. Minusta on kiva uskoa kaikkiin tällaisiin luonnollisempiin flunssankarkotuskeinoihin ja menenkin yleensä lääkekaapille vasta sitten kun on ihan pakko. Tuota ananasmurskaa täytyykin kokeilla seuraavan kerran kun olo alkaa tuntua flunssaiselta. Se kuulostaa juuri sellaiselta, että se voisi toimiakin. 🙂

    Leave a Reply