Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vanhat hylkiöt

Tähän postaukseen ovat kokoontuneet kaikki vanhat mihinkään muuhun postaukseen kuulumattomat hylkiöt, joita en kuitenkaan raaskinut jättää julkaisematta. Kuvat ovat hengailleet luonnoskansion syövereissä kauan, itseasiassa jo ajalta ennen Rantapalloon siirtymistä, mikä selittää kuvien normaalia pienemmän koon.

Tässä keitellään joululahjaksi saamani kaakaopurkin sisältöä, jossa yhdessä purkissa oli kaikki mitä herkulliseen kaakaoon tarvitsee. Purkki oli mielettömän söpö vaahtokarkkeineen ja suklaapaloineen, joten en malttanut tehdä siitä kaakaota heti, vaan annoin purkin koristaa hetken kotiamme. Lopulta kuitenkin suklaahimo kasvoi niin isoksi, että keittelin Henkalle ja minulle isot kupilliset kaakaota. Ja koska olemme ilkeitä ihmisiä, keitimme seoksessa myös suklaapukin elävältä. Muahahaha.

Sarjassamme Martinan omituisuudet : Karkkijono. Aina kun minulla on erilaisia karkkeja, laitan viimeiset karkit jonoon syömisjärjestyksessä. Viimeiseksi jätän parhaan karkin eikä samanlaisia karkkeja saa syödä peräkkäin. Yleensä joka toinen karkki on hedelmä ja joka toinen salmiakki. Tätä jonoa jos joku tulee sörkkimään niin saattaapi saada vihaisen huudon osakseen, sillä karkkijono on vakava asia, eikä sitä pidä rikkoa tai sekoittaa.


Tämä herkkuateria on iskän käsialaa.

Ja nämä viimeiset kuvat edustavat Italiasta tuodusta sydänpastasta kokkaamaani salamipastaa. Se oli namia, vaikken meinannutkaan millään raaskia tuhota viimeistä tuliaispastapussiani. No mutta ehkäpä keltaiseen keittiöön ilmestyy lähiaikoina uusia italialaisia pastoja…

Previous Post Next Post

10 Comments

  • Reply tatjaana torstai, elokuu 30, 2012 at 09:23

    Karkkia ja ruokaa. Miten pysyt hoikkana? Osaat varmaan pitää ruokamäärät pieninä, vai mitä? Muistathan laittaa toisen osan New Yorkista? Kävisitkö sivuillani, laitoin linkin ensimmäiseen New York-juttuusi ja tänään myös You Tuben musiikkikappaleeseen. Saanhan tehdä sen? Siis onko laillista laittaa omalle sivulleen linkki jonkun toisen sivuille tai musiikkivideoon kysymättä lupaa keneltäkään? Entäs jos laittaisin omat sivuni julkisiksi?
    Tatjaana

    • Reply Martina torstai, elokuu 30, 2012 at 10:47

      Heips ja kiitos taas Tatjaana viestistäsi! Pysyn normaalipainoisena varmaan juuri sen takia, että pidän etenkin arkisin annoskoot pienempinä ja katson hieman tarkemmin mitä suuhuni pistän. Sitten voin herkutella viikonloppuisin ja juhlapäivinä ilman että paisun valtavasti. 🙂 Ja tosiaan, liikun aika paljon, mikä pitää tietysti myös linjat kurissa.

      Jep, ajattelin julkaista New Yorkin toisen osan ensi viikolla. Sitä pitää vielä hieman viimeistellä ja sitä ennen pitäisi päästä eroon minuun iskeneestä ärsyttävästä flunssasta. Ei oikein aivot toimi kun pää on niin tukossa..

      Linkkejä toisten sivuille saa laittaa ja se on usein myös toivottavaa, mutta on tietysti kohteliasta pyytää siihen lupa. Minusta on vain kivaa jos joku linkittää minun juttujani. Täytyykin käydä heti kurkistamassa blogiasi. Laita ihmeessä se julkiseksi. 🙂

  • Reply Huli torstai, elokuu 30, 2012 at 12:01

    Pystyikö sitä joululahjaa juomaan? Meille ei jäänyt yhtään purkkia ja olen unohtanut kokonaan kysyä oliko siinä juomassa mitään tolkkua? 🙂 Kovin ilmatiiviitä ne purkit eivät varmaan olleet, joten luulisin, että ne vaahtikset eivät olleet pysyneet pehmeinä..?

    Hei, ootteko te lähdössä reissuun kohti Italiaa? 🙂 Meillä on kanssa sydänpastaa Italian reissusta kaapissa, pitäisi väsätä siitä jotakin jossakin välissä.

    • Reply Martina torstai, elokuu 30, 2012 at 15:05

      Se oli ihan taivaallista se kaakao mitä siitä tuli! Henkan mielestä se oli vähän liian makeeta kun tungettiin siihen tosiaan suklaapukkikin, mut mun mielestä se oli täydellistä. Ja olishan siitä saanut vähemmän makeeta laittamalla enemmän vettä. Vaahtokarkit oli ehkä vähän kovettuneet pinnalta kun odotettiin niin kauan kaakaon tekemisen kanssa, mutta se ei haitannut yhtään, sillä ne suli kokonaan sinne kuumaan veteen.

      Heh, joo me lähdetään Maajussin morsiamen kanssa viikon Välimeren risteilylle, joka vie mut myös mun lempimaahan Italiaan. Ihanaa, en malta odottaa. 🙂 Mun piti tehdä reissusuunnitelmista oma postaus, ja teenkin sen myöhemmin, mut sähän arvasit mun vinkistä heti mitä mulla on mielessä. 🙂

      • Reply Huli torstai, elokuu 30, 2012 at 15:18

        Oi miten upeeta! Enkö oo aika hyvä salapoliisi. 😉 Ihanaa reissua, odottelen rauhassa sitä suunnitelmapostausta!

        Ja kiva kuulla, että kaakao oli juomakelpoista. Pitääpä kysyä muiltakin kaakaopurkin saaneilta mielipidettä (nyt taidan uskaltaa kun joku on sitä kehunut). 😉

        • Reply Martina torstai, elokuu 30, 2012 at 16:28

          Eiköhän muutkin kehu kaakaota. Ei siitä voi olla pitämättä, ne vaahtokarkit teki sen koostumuksestakin ihanan paksua. Hitsi, nyt tuli kaakaohimo..

          En mä mitenkään yllättynyt oo, että just sä arvasit meidän matkasuunnitelmat noin pienestä vinkistä. 😀 Näin sut jo sieluni silmin lukemassa postausta aivot raksuttaen ja lamppu pään päällä välähtäen.

  • Reply tatjaana torstai, elokuu 30, 2012 at 13:21

    Kiitos taas Martina
    Otin asetuksista pois ruksin, siis laitoin ruksin kohtaan: saa näkyä julkisissa hakukoneissa, mutta ei näkynyt mitään tällä rantapallo.fi sivulla. Osaatko neuvoa, miten blogin saa näkymään näillä sivuilla, niinkuin oma blogisi näkyy?
    Tatjaana

    • Reply Martina torstai, elokuu 30, 2012 at 15:11

      Sitä pitää varmaan kysyä Rantapallon tekniseltä tuelta, sillä minä en valitettavasti osaa auttaa tässä asiassa. Oma blogini siirrettiin tänne Rantapallon väen toimesta toiselta sivustolta, enkä rehellisesti sanoen tiedä yhtään miten se käytännössä tapahtui. Yhtäkkiä blogini vain oli uudessa osoitteessa. 🙂 En siis luonut blogiani alunperin tänne Rantapallon blogipohjaan niin kuin sinä teit, vaan ehdin pitää Keltaista keittiötä useamman vuoden muualla ennen kuin se siirrettiin tähän osoitteeseen.

  • Reply Marjo maanantai, syyskuu 3, 2012 at 04:01

    Karkkijono =) Nyt voin näyttää miehelle todistusaineistoa että en ole ainoa sekopää, väsäilen nimittäin samoja jonoja itsekin. Ja parhaat syödään viimeiseksi.

    Olen myös siinäkin mielessä ”karkkinatsi”, että minun itse ajatuksella ja tarkkaan harkiten valitsemaani irtokarkkisekoitukseen ei kenelläkään ole asiaa koskea. Valmiista kaupan pusseista tarjoan muillekin, mutta irttareihin ei kajota. Kokoan nimittäin täydellisen sekoituksen salmiakkia ja hedelmää, yleensä ripauksella suklaata ja toffeeta. Siitä kun mies sitten käy napsimassa hedelmäkarkkia ja suklaata (kun ei salmiakista ja toffeesta välitä), niin johan on sekoitus epäsuhteessa ja maailma pois raiteiltaan :). ”Muutaman” kerran olen aiheesta kunnon huudon nostanut, mitä mies ei voi käsittää. Hetken raivottuani ymmärrän kyllä yleensä itsekin kuinka lapsellista ja naurettavaa tuo on, mutta en silti voi olla vielä marttyyrina jupisematta suupielestäni teatraalisesti jotakin siitä kuinka sekoitus on nyt pilalla, kaikki on pilalla =).

    • Reply Martina maanantai, syyskuu 3, 2012 at 12:27

      Ja minä voin näyttää tämän sinun viestisi omalle turjakkeelleni todisteeksi siitä, että muutkin tekevät karkkijonoja. Oikeastaan minusta tuntuu, että on normaalimpaa tehdä karkkijonoja kuin olla tekemättä niitä, sillä kuka nyt haluaisi syödä pahan karkin viimeisenä? Ai kamala, silloin olisi koko karkinsyöntinautinto pilalla, ja koko muukin elämä siinä sivussa. 😀

    Leave a Reply