Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ketoosidieetti

Tein viime viikolla pienen ihmiskokeen ja testasin ACKD Easy Diet -ketoosidieettiä itseeni. Söin kuuden päivän ajan proteiinipitoisia pussiruokia, vihersalaattia, suolakurkkuja ja vähän lihaa niin, että päivittäinen kalorimäärä jäi alle 800 kalorin ja hiilarit reilusti alle 60 gramman. Tällaisen ruokavalion sanottiin johtavan viimeistään kuudentena päivänä ketoositilaan, jossa keho käyttää polttoaineenaan rasvaa ja paino putoaa nopeasti. En tiennyt mitä ajatella tällaisista väitteistä, joten halusin testata dieettiä ihan itse ja muodostaa siten mielipiteeni ketoosista ja pussiruokadieeteistä.

Ennen dieettiä pelkäsin ehkä eniten sitä, että kaikki pussiruoat ovat aivan kamalan makuisia. Ruokaa ja erilaisia makuja rakastavalle ihmiselle pelkkien pahanmakuisten ruokien syöminen kuuden päivän ajan on suorastaan painajainen. Jokaiselle päivälle oli kaksi pussikeittoa ja kaksi pirtelöä, kiisseliä tai vanukasta sekä iltaisin nautittava pH-juoma, joista jälkimmäinen ei varsinaisesti kuulu dieettiin, mutta jonka sanottiin auttavan kehon pH-arvojen heilahteluissa ketoosidieetin aikana. No, miltä ne pussimössöt sitten maistuivat? Katsotaanpa:

Keitoista oikeastaan kaikki maistui hyvälle. Omia lemppareitani olivat juustokeitto, tomaattikeitto, kanakeitto, herkkusienikeitto, Thai-keitto ja Tex Mex-keitto. Eli melkein kaikki keitot, en osannnut näköjään eritellä parhaita. Vain pinaattikeitto ja kalakeitto jäivät lempparilistauksen ulkopuolelle, vaikkei niissäkään ollut varsinaisesti mitään vikaa. Muut vain maistuivat vielä paremmilta.

Tuunasin keittoja lähes joka aterialla lisäämällä niihin joko 50 grammaa kanasuikaleita tai 50 grammaa jauhelihaa. Pinaattikeittoon lisäsin keitetyn kananmunan. Maustoin keitot myös poikkeuksetta Santa Marian mausteilla, joista lempparini Chili Explosion sopi mainiosti etenkin juustoiseen keittoon ja tomaattikeittoon. Chili Explosionin raahasin myös mukanani töihin ja pyöräytin sitä keittojeni iloksi oikein reippaalla kädellä.

Siinä missä keitot olivat herkkua, olivat dieetin kiisselit jotain aivan kamalaa. Niitä jäikin jopa neljä syömättä, sillä olin mieluummin ilman välipalaa kuin tungin suuhuni pahan makuista limaa. Omena-kanelikiisseli oli hieman siedettävämpää kuin kuningatar-kiisseli, varsinkin jos siihen tunki ison kasan kanelia. Aprikoosi- ja vadelmakiisseleitä en edes maistanut, sillä kaksi maistamaani mössöä ei houkutellut minua testaamaan, olisiko oranssi lima tai punainen lima parempaa kuin liila tai keltainen lima. En nimittäin usko, että nekään olisivat onnistuneet vakuuttamaan minua, mutta voin toki olla väärässäkin.

Ehkäpä vielä kiisseliäkin kammottavampi asia olivat pH-juomat. Siis hyi hitto mitä moskaa. Niissä ilmeisesti yritti olla jokin sitruksen maku, mutta kaikki juoman kammottavat sivu- ja jälkimaut jyräsivät tämän miellyttäväksi mainostetun aromin alleen. Join juomani kiltisti neljänä ensimmäisenä päivänä, mutta kun mahani esitti vastalauseen sunnuntaina, jätin pH-juomat hyvillä mielin pois viimeisien kahden päivän ajaksi. Juomien esitteessä nimittäin mainitaan, että mikäli ruoansulatusvaivoja ilmenee, tulee juomien käyttö lopettaa. Ja minähän sitten odotin koko dieetin ajan, että ilmenisi edes jokin pieni vaiva, jotta saisin hyvän (teko)syyn lopettaa kamalien juomien juomisen. Sunnuntaina sitten lisättyäni kaksi päivää vanhaa maitoa teen joukkoon, tuli mahani kipeäksi, ja niinpä heitin loput pH-juomat samantien jorpakkoon (ja sen maidon myös). Hei hei, ei tule ikävä!

Oli tässä dieetissä kuitenkin jotain muutakin hyvän makuista kuin keitot. Syömäni suklaa- ja aprikoosivanukkaat olivat nimittäin todella herkullisia ja uskoisin, että syömättä jäänyt karpalovanukaskin olisi maistunut. Vanukkaat olivat oikeastaan 3 in 1 -sapuskoja, ja niistä olisi saanut tehtyä myös pirtelöä tai moussea. Pirtelöä jauhe olisi ollut jos sen olisi nauttinut heti veteen sekoittamisen jälkeen, moussea tunnin päästä sekoittamisesta ja vanukasta noin neljän tunnin kuluttua. Minä nautin molemmat jauheeni tosiaan vanukkaina, sillä ajatus vanukkaasta oli houkuttelevin.

Pirtelöt olivat hieman kaksipiippuinen juttu. Mansikkapirtelö oli ihan jees jos sen sekoitti sileäksi sauvasekoittimella ja lisäsi lorauksen maitoa sekaan. Huonosti sekoitettu pirtelö sen sijaan oli inhottavan kökköinen. Vadelma-suklaapirtelö oli pahaa, vaikka sille olisi tehnyt mitä. En siis varsinaisesti lähde suosittelemaan pirtelöitä, mutta mansikkaa hyvin sekoitettuna voi kokeilla jos tuntee siihen tarvetta. Tai sitten otat vaan suosiolla vanukkaan.

Toinen asia mitä dieetissä jännitin oli luonnollisesti se, miten jaksan paahtaa läpi arjen niin pienellä kalorimäärällä. Missä vaiheessa alkaa heikottaa, pyörrynkö ja voinko muuten huonosti. Ja miten jaksan nähdä kuusi päivää nälkää. Annoin itselleni luvan lopettaa dieetin jos alkaisin voida fyysisesti liian pahoin, sillä rakastan itseäni ja kehoani liikaa kiduttaakseni sitä ja tehdäkseni itselleni tietoisesti pahan olon. Iso yllätys olikin se, etten tuntenut dieetin aikana nälkää sen enempää kuin normaalin ruokavalionkaan aikana, vaan itseasiassa olin jopa kylläisempi kuin normaalisti. Keittolounaan jälkeen olo oli välillä liiankin ähky ja mikäli jaoin ruokailut tasaisesti päivän ajalle, ei nälkä päässyt häiritsemään elämääni. Muutamana päivänä vatsa pääsi kurnahtamaan, lähinnä ensimmäisten dieettipäivien aikana, mutta sekin oli varsin pientä kurnahtelua ja loppui pian.

Olotilani pysyi yllättävän hyvänä koko dieetin ajan ja olin toisinaan jopa hieman ylienerginen. Pari kertaa tuli hetkeksi heikompi olo ja sunnuntaina vähän isompikin heikko olo, mutta siihen oli vähäisen syömisen lisäksi myös muita syitä, kuten kammottavan kuuma hellepäivä, ateriavälin venyttäminen aivan liian pitkäksi sekä liian kovalla sykkeellä touhuaminen kuumassa ilman ruokaa. Joo, heikko olo oli osittain dieetin syytä, mutta sen olisi voinut välttää ottamalla vähän iisimmin ja syömällä aikaisemmin. Väitänkin, että energiatasot on mahdollista pitää koko dieetin ajan normaalina niukasta syömisestä huolimatta.


Nämä minulta jäi syömättä.

Olin lukenut, että ketoosidieetin kolmantena ja neljäntenä päivänä on odotettavissa nälkää, heikotusta, pahaa oloa ja kaikkea muuta kammottavaa, minkä jälkeen olo paranee huomattavasti ja koittaa jonkun sortin flow tai euforia tai miksi kukakin nyt haluaa kutsua tavattoman hyvää, onnellista, energistä, kevyttä ja ihanaa oloa. Minä en huomannut näistä varsinaisesti kumpaakaan. Oloni oli toki välillä huonompi ja välillä ihana, mutta niin äärimmäisiä tuntemuksia en kokenut, mitä oli joidenkin lähteiden mukaan odotettavissa.

Sanottiin myös, että ketoosissa oleva ihminen voi haista pahalle, mutten huomannut tätäkään. Kysyin Henkalta varmaan joka päivä haisenko minä, mutta ei hän huomannut mitään vaikka nuuskuttelikin minua tarkasti. Ja hän olisi kyllä sanonut, sillä painotin että kokeilun kannalta minun on tärkeää tietää kaikista dieetin vaikutuksista, myös muuttuneesta ominaishajusta. Vaikka haju jäi onneksi tulematta, huomasin muutamia muita normaalista poikkeavia juttuja itsessäni, jotka saattoivat johtua dieetistä tai sitten eivät.

Ensimmäiseksi huomasin, että pienestäkin fyysisestä ponnistelusta palautuminen oli hitaampaa. Ensimmäisen dieettipäivän kävelylenkki tuntui jaloissa monta päivää, vaikka normaalisti leppoisa, vaikkakin monta tuntia kestävä kävely ei tunnu juuri missään. Nyt jalat olivat väsyneet ja hieman hellänä monta päivää lenkin jälkeen. Myös pienestä hartiajumpasta kipeytyneet lihakset muistuttivat olemassaolostaan kauan. Lihaksiin ei tullut varsinaista lihaskipua, siis sellaista jota ilmenee joskus rankan treenin jälkeen, vaan lihakset olivat ennemminki hieman hellät ja todella väsyneen tuntuiset.

Vaikka hengitykseni ei alkanutkaan haista, niin joitain muutoksia suuosastossa tapahtui dieetin puolenvälin jälkeen. Aamuisin suussa oli outo maku ja kieli oli kummallisen värinen. Hampaiden ja kielen harjauksen jälkeen asia kuitenkin korjaantui tullakseen takaisin taas seuraavana aamuna. Lämpimästä kesästä huolimatta koin usein etenkin ruoan jälkeen hetken kestäviä palelukohtauksia. Tuntui hölmöltä maata viltin alla kun ulkona oli helle, mutta kun vilu tulee haluaa ihminen lämpimään. Palelu meni melko nopeasti ohi kestäen korkeintaan parikymmentä minuuttia ja sen jälkeen kehon lämpötila oli taas normaali.

Entä mitä sille painolle sitten tapahtui? No se laski, reilusti. Olen melko pienikokoinen ja silti varrestani katosi kuuden päivän dieetin aikana yhteensä 2,9 kiloa. Suurin osa tästä on nesteitä ja ainakin osan tiedän palaavan kunhan palaan taas normaaliin ruokavalioon. Olenkin tarkkaillut kiinnostuneena painoni muutoksia myös dieetin jälkeen ja nyt kolmen päivän kuluttua dieetistä painoni on pysynyt tismalleen samana kuin mitä se oli heti dieetin jälkeen. En ylläty jos paino nousee tästä hieman, sillä olen aloitellut normaalin ruokavalion pikkuhiljaa syöden edelleen hieman vähemmän kuin normaalisti. Lisäilen kalori- ja hiilarimäärää vähitellen ja viimeistään sitten uskon painon nousevan, kun syön jälleen yhtä paljon kuin ennen dieettiä, tai kun pidän seuraavan kunnon herkuttelupäivän. Tämä tapahtunee lauantaina kun pidämme ystäväni kanssa perinteisen kesäpäivän kaikkine ihanine herkkuruokineen, mutta siitä lisää myöhemmin..

Suosittelenko tällaista dieettiä muille? En osaa sanoa. En varsinaisesti halua patistaa ihmisiä kokeilemaan rajojaan ja kituuttamaan hyvin pienellä kalorimäärällä, sillä se voi olla epäterveellistä ja toivonkin, että dieettiä kokeilevat kuuntelevat kehoaan ja lopettavat dieetin heti jos se alkaa tuntua liian pahalta. Pitäkää siis järki mukana ihmiset. Dieetin avulla pääsee nopeasti eroon turvotuksesta ja saa mukavan kevyen olon, joten ennen jotain tärkeää tilaisuutta tai juhlaa voi lyhyt dieetti olla paikallaan. Mutta ei juuri ennen h-hetkeä, vaan lopeta dieetti vähintään pari päivää ennen sitä, sillä et varmaankaan halua olla väsynyt ja nääntynyt elämäsi juhlassa. Tai jos esimerkiksi lomalla kroppaan on kerääntynyt hieman ylimääräistä, pääsee siitä nopeasti eroon pussikeitoilla. Juuri näin tein minä. Pitkäaikaista ketoosidieettiä en suosittele kenellekään, sillä niin pienellä energiamäärällä ei voi olla terveellistä elää. Tämä on siis vain minun maalaisjärjellä päätelty mielipiteeni, sen tarkempaa faktapohjaa minulla ei asiasta ole, ja kukin olkoon dieetistä mitä mieltä haluaa. Näin, olen puhunut.

Jos haluat testailla pussiruokia tai ostaa vaikkapa töihin evääksi kevyen mutta täyttävän keittolounaan, niin täältä niitä saa tilattua:
ACKD Easy Diet – helpoin tie painonpudotukseen!
Tilaa valmisteet edullisesti Hyvinvoinnin Tavaratalosta.

P.S. Jos jotakuta kiinnostaa Nutrilettin vastaava dieetti, niin kälyni Hulin blogista löytyy kokemuksia siitä: Nutrilett All in one-dieetti

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Tatjaana lauantai, elokuu 4, 2012 at 23:09

    Iltaa
    Painoin aamulla 90 kg. Muutama päivä sitten, joko eilen tai toissapäivänä viisari näytti jo 89,8 kg. Syömiseni tänään:
    Easy Diet omena/kaneli puuro
    rahkaa+mansikoita
    kolmen munan munakas+tomaatti
    lohta ja kukkakaalia ja tomaatti
    raejuustoa, rahkaa+mansikoita
    Easy Diet pitsa
    tomaatti
    Keskiviikkona tulee kaksi pariskuntaa kylään: grillataan lihaisia makkaroita ja syödään salaatteja. Mutta ostanko makeaa jälkiruokaa vai en? Voisin pitää syömispäivän, jos luottaisin itseeni, että sitten torstaina pystyisin jatkamaan dieettiä. EIkö se olekin edullista aineenvaihdunnalle syödä runsaasti kerran viikossa tahtia?
    Seitsemän viikon kuluttua ollaan New Yorkissa. Mietin oman blogin tekemistä, mutta se veisi matkalla varmaan liikaa aikaa, varsinkin kun en ota tätä omaa konetta mukaan. Ja matkan jälkeen kirjoitettu tarina ei ehkä vastaa tarkoitusta.
    Pysyykö painosi pari kiloa aiempaa alempana vai joko on sama kuin ennen dieetin aloittamista?
    Tatjaana

    • Reply Martina sunnuntai, elokuu 5, 2012 at 12:33

      Kiva kun tulit kertomaan kuulumisiasi ja onneksi olkoon siitä, että olit alittanut 90 kilon painon! Minun mielestäni välillä voi pitää herkuttelupäiviä ja syödä vähän enemmän. Olen kuullut että se pitää aineenvaihdunnan kunnossa, mutta en tiedä pitääkö se oikeasti paikkansa. Itse olen pitänyt nyt viikonloppuna oikein kunnon herkutteluhetkiä ja on ollut ihanaa syödä vaihteeksi oikein paljon kaikkia hyviä ruokia.

      Painoni on pysynyt tähän asti edelleen pari kiloa alempana kuin ennen dieettiä, mutta tämän viikonlopun herkkujen jälkeen se on varmaan noussut. Täytyykin nousta huomenna aamulla vaa’alle ja tarkistaa tilanne.

      Perusta ihmeessä oma blogi jos tuntuu että haluat tallentaa matkan muistot nettiin. Minun mielestäni reissusta voi ihan hyvin kirjoittaa jälkikäteenkin, sillä eihän kukaan halua istua koko lomaa koneen ääressä. Itsekin kirjoitan matkoistani aina vasta kotiin palattuani.

      • Reply Tatjaana sunnuntai, elokuu 5, 2012 at 18:48

        Harkitsen blogia. Mulle tulee nimittäin erikoinen matka. Hirvittää, kun ajattelen. Miksi? Lonkkani on kipeä. Tämän taitaa tajuta vain toinen ihminen, jolla on semmoisia kulumia lonkassa, jotka aiheuttavat leposärkyä yöllä. Ainakaan kolmikymppiset miehet eivät sitä tajua varsinkaan, jos ovat omia poikiasi. Onhan tässä se hyvä puoli, että lapset pitävät äitiänsä vielä teini-ikäisenä. Siis matka on suunniteltu terveen nuoren ihmisen matkaksi ja koska pääsen mukaan, niin olen siis nuori ja terve. Oikeesti lähden matkalle ajatellen olevani nuori ja terve. Tää on viimeinen matkani nuorena. Sitten saavutan keski-iän.
        Kerronpa tähän vertailun vuoksi, että valvoin viikko sitten lonkkakipujen takia yöllä. Kivut tulivat siksi, kun päivällä haimme mansikoita sadan kilometrin päästä. Siis istuin vetoisessa autossa pari tuntia ja siksi yöllä oli kipuja.
        Lennämme Lontoon kautta New Yorkiin. Kolme päivää tutustumme kävellen kaupunkiin ja sitten vuokraamme kahdeksi päiväksi auton, jolla vierailemme parissa paikassa sadan km:n säteellä Nykistä. Viidentenä päivänä lennämme Los Angelesiin, josta vuokraamme auton ja ajamme noin viidensadan km:n päähän (johonkin kohteeseen, jota en muista). Olemme siellä kaksi vrk:ta. Sitten Gran Canyonille ja sieltä Las Vegasiin pariksi yöksi ja viimeiseksi La:n kaupungille katsomaan Marilynin käden jälkeä ja rannoille. Tämän jälkeen pitää jaksaa istua lentokoneessa La/Lontoo/Hki ja vielä viimeinen rutistus: Helsingistä kotiin. Mutta jos selviän hengissä, niin kuvia ja matkakokemuksia riittää varmaan kerrottavaksi lapsille ja lastenlapsille ja ystäville.
        Aamulla söin Easy Diet puuroa
        12.00 munakkaan+tomaatin
        15.00 Easy Diet aprikoosipirtelön
        18.00 Easy Diet tomaattikeiton+tomaatin
        Mieheni on kaupassa ja tuo raejuustoa ja rahkaa täksi illaksi ja huomiseksi päiväksi.
        Minulla on viisi suolasta pussikeittoa jäljellä ja kaksi kiisselia ja yhden pitsan ainekset.
        Vasta tänään nälkä on pysynyt pois.
        Soitin pojalle ja yritin selittää, että en ehkä jaksa niin kovaa tahtia kuin hän on suunnitellut, mutta hänen mielestään, minun ei tarvitse kuin istua auton kyydissä. Ymmärräthän, että en oikeesti moiti poikaani ollenkaan. Hän on suunnitellut hienon matkan ja tietenkin pysyn mukana menossa! Tämä inspiroi dieettiin.
        Tatjaana

        • Reply Martina maanantai, elokuu 6, 2012 at 14:01

          Oho, teilläpä on tapahtumarikas matka tiedossa! Hienoa että poikasi jaksaa suunnitella ja järjestää teille noin upean reissun. Toivottavasti hän myös ymmärtää, että sitten täytyy hieman höllätä jos lonkkasi alkaa vaivata todenteolla. Toivon todella etteivät kivut vaivaa sinua matkallanne!

          Ruokavaliosi kuulostaa edelleen hyvältä ja dieettiä on varmasti helpompi noudattaa nyt kun nälkä on pysynyt poissa. 🙂

    Leave a Reply