Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lomalla viimeinkin..

..voin ottaa iisimmin. Olen siis lomalainen tämän viikon ajan, ja vaikka ihan vain täällä kotimaassa oleilenkin, en ole juuri avannut konetta lomani aikana. Tämä viikko mennäänkin lähinnä ajastettujen postausten voimin, sillä kukapa sitä nyt lomalla jaksaisi istua sisällä, varsinkin kun ulkona on ihanan aurinkoinen sää. Taidankin kohta siirtyä ulkoilmaan kunhan saan tämän postauksen naputettua valmiiksi.


Lomatunnelma alkoi perjantaina töissä tämän pikkuruisen lomapullan merkeissä. Ihana vastaleivottu jättipulla riitti mainiosti kolmelle naiselle, niin valtavan kokoinen se oli.

Loman alkajaisiksi suuntasimme heti lauantaina häihin Kotkaan, Kymiin ja Pyhtäälle. Hotellimme sijaitsi siis Kotkassa, kirkko Kymissä ja jatkopaikka Pyhtäällä. Hääviikonlopusta kirjoitan vielä myöhemmin lisää, sillä ruokabloggaajana minun pitää kehua ainakin häiden tarjoiluja. Hääsapuskat olivat nimittäin yhdet parhaista mitä olen koskaan maistanut. Häät olivat muutenkin oikein onnistuneet ja viikonloppureissu Kaakkois-Suomeen oli mitä parhain loman aloitus. Kun pääsee heti irti tutuista kuvioista pääsee lomafiilis kunnolla valloilleen.

Häistä selviydyttyämme suuntasin maanantaina Maajussin morsiamen kanssa tallille moikkaamaan vuokraheposiamme. Aamulla ulos ikkunasta kurkatessani tervehtivät sääjumalat minua rankkasateella, mutta kuin ihmeen kaupalla sade laantui ennen ratsastamaan lähtöä. Se on melko harvinaista tuuria meidän heppailussamme, sillä yleensä viikon kurjin sää osuu juuri siihen hetkeen kun me olemme ratsastamassa ulkokentällä.

Tiistaina lähdimme kiertelemään Henkan kanssa keittiökauppoja ja pyysimme muutamasta jo tarjouksenkin. Ja koska olimme Tammistossa, menimme tietenkin Jufuun lounaalle ja sen seisovassa pöydässä tulikin ahmittua mukavat määrät sushia.


Sushi oli hyvää..


..mutta kinkkiosasto oli ainakin meidän mielestämme hieman mautonta. Tulisuutta olisi saanut olla paljon enemmän.

Koko päivän kestäneen kaupoissa kiertelyn jälkeen kävimme kurkistamassa miltä näyttää Henkan veljen ja hänen avovaimonsa uusi koti, nappasimme pihalta raparperia mukaamme ja suuntasimme ruokakaupan kautta kotiin. Kotona laitoimme lihat marinoitumaan, nappasimme osan Santa Marialta saaduista grillituotteista mukaamme ja lähdimme Vaaralaan viettämään grilli-iltaa tuoreen avioparin kotiin. Kirjoitan grilliherkuistamme vielä myöhemmin lisää, joten tyydyn nyt vain esittelemään suloisimman ja ehdottomasti myös pienimmän vieraan Vaaralassa. Katsokaa nyt miten söpö toinen on:

Eilen suuntasimme auton nokan kohti Tampereen asuntomessuja, jossa tallustimme koko päivän hakemassa vahvistusta jo tehdyille sisustuspäätöksillemme ja ihmettelemässä talojen surkeaa viimeistelyjälkeä. Eikö messutalot kannattaisi tehdä ihan vimpan päälle eikä hutaista niitä ihan miten sattuu? Jos yritykset eivät sitä muka vielä tiedä, niin voin kertoa messuilun olevan hyvä mainoskanava, sillä taloissa vierailee aika monta potentiaalista asiakasta. Jopa minä rakentamisesta hyvin vähän tietävä tollo huomasin monta kammottavan rumaa kohtaa talojen viimeistelyssä. Päässäni alkoikin soida ”Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun..” messutaloja kierrellessäni.

Tänään olemme nautiskelleet täyttävän English Breakfastin ja kuten nokkelimmat varmaan jo päättelivätkin, olen saanut myös koneen hetkeksi auki. En kuitenkaan aio istua sisällä tämän kauempaa, vaan suuntaan ulos nauttimaan kesästä än-yy-tee NYT! Vielä neljä lomapäivää jäljellä!

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Anna perjantai, heinäkuu 20, 2012 at 10:58

    Hyvää lomaa..kyllä lomalla on näkemistä Suomenmaassakin, vaikka sataisikin..
    oliko tullut messurakentajille kiire lopussa kun oli huomautettavaa lopputuloksessa? Se kyllä pistää silmään jos repsottaa, on sitten kuinka hienoa muuten?

    • Reply Martina lauantai, heinäkuu 21, 2012 at 11:34

      Kiitos, kyllähän täällä tosiaan olisi tekemistä ja näkemistä vaikka kuukaudenkin lomaksi. Yksi viikko Suomessa menee kuin siivillä.

      Messurakentajilla tuntui tosiaan tulleen kiire, sillä monessa paikassa repsotti piuhoja, listoja ja kaikenlaista muuta sälää. Eihän niihin tarvitsisi kiinnittää huomiota vaan keskittyä olennaiseen. Mutta kun mukana oli tuo siisti ja tarkka insinöörimies, aloin minäkin kiinnittää väkisinkin huomiota rakennusten epäsiisteihin yksityiskohtiin.

  • Reply Veera Bianca perjantai, heinäkuu 20, 2012 at 22:04

    anteeks mut enkö koskaan opi lukemaan blogiasi esimerkiksi päivällisen äärellä, vaan aina AINA nälissäni…Sushi, nam <3

    • Reply Martina lauantai, heinäkuu 21, 2012 at 11:36

      Niinpä, sushi NAM! 🙂

    Leave a Reply