Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Ketoosikokeilu, päivä 6

Viimeinen dieettipäivä! Vihdoinkin! Ajatus siitä on tehnyt tästä maanantaista paljon siedettävämmän kuin normimaanantaista, sillä nyt olen voinut alkaa laskea tunteja siihen, kun eilen laukusta löytyneet kolme salmiakkikarkkia pääsevät suuhuni. Se tapahtuu heti aamulla (tai ehkä jo yöllä), mutta muuten minun pitää aloittaa normaali ruokavalio vähitellen, eikä ahtaa itseäni heti täyteen herkkuja. Pieneen kalori- ja hiilarimäärään tottunut mahani ei nimittäin tykkäisi siitä jos antaisin sille heti ison kasan suklaata, karkkia ja pullaa.

Mutta tosiaan, käydään nyt vielä läpi mitä viimeinen dieettipäivä on pitänyt sisällään. Aamulla vaaka kertoi painoa pudonneen 0,4 kiloa eli yhteensä viidessä päivässä on lähtenyt 2,6 kiloa, ja se kyllä myös tuntuu paljon kevyempänä olona. Huomenna selviää kuinka paljon painoa on pudonnut koko dieetin aikana ja kirjoitankin vielä yhteenvedon dieetistä joko huomenna tai hieman myöhemmin, sillä seuraavat pari päivää minulla on sen verran menoa, etten ole varma ehdinkö istua koneella kovinkaan paljon. Mutta katsotaan, ainakin viikon sisään uskallan luvata saavani yhteenvedon aikaiseksi.


Tältä näyttää aprikoosivanukas

Aamulla suuntasin vaa’alta suoraan keittiöön missä sutkutin aprikoosivanukasjauheen veteen ja työnsin mössön jääkaappiin aamutoimien ajaksi. Kun aamupala-aika koitti työpaikalla, mussutin puolet vanukkaasta (jonka muistin jopa ottaa mukaani jääkaapista, hyvä minä!) ja säästin loput iltapäivään. Aprikoosivanukaskin oli hyvää aivan kuten hänen suklainen kollegansakin, joten näyttää siltä, että keittojen lisäksi myös dieetin vanukkaat ovat herkullisia kavereita. Kiisselit ja etenkin se öllö pH-juoma ovatkin sitten asia erikseen, mutta palataan niihin vielä tarkemmin sitten yhteenvedossa.

Viimeinen pussikeittolounas ainakin tällä erää oli herkkusienen makuinen. Arvasin keiton olevan mieleeni ja jätin sen siksi viimeiselle päivälle, jolloin arvelin keittojen tursuavan jo korvista ulos. Tuunasin keittoa tuttuun tapaan jauhelihalla sekä Chili Explosionilla ja lounaan vihreää osuutta näyttelivät sulassa sovussa samassa pakasterasiassa hengailevat tavallinen kurkku ja suolakurkku.

Dieetin viimeiseksi pussikeitoksi valitsin ihan ensimmäiseksi syömäni keiton, nimittäin juustokeiton, joka on osoittautunut yhdeksi lemppareistani. Halusin päättää dieetin samalla keitolla millä olin sen aloittanutkin ja näin ympyrä sulkeutui. Pussikeittokiintiö on nyt pitkäksi aikaa täynnä, mutta en ylläty jos löydän itseni hieman myöhemmin ostamasta näitä samaisia pussikeittoja. Ne ovat nimittäin olleet oikein kelpo lounaita ja tämänkin päivän lounaan jälkeen nälkä loisti poissaolollaan pitkään. Iltapäivän puolikas vanukaskin tuli syötyä vain koska sitä sattui olemaan jäljellä, ja koska se maistuu hyvälle. Nälkään en sitä kuitenkaan syönyt.

Tänään olen käynyt itseni kanssa yllättävän paljon henkistä kamppailua siitä, vienkö dieetin loppuun asti vai en. Tottakai vien, sehän on ihan selvä, sillä jäljellä on enää tämä päivä ja olisin vihainen itselleni jos jättäisin leikin kesken nyt, kun olen sinnitellyt yksitoikkoisella ruokavaliolla jo niin monta päivää. Mikään olotilassani ei myöskään ole vaatinut minua syömään enemmän, sillä olen ollut kylläinen, hyvinvoiva ja tämän päivän pussiruoatkin ovat olleet kaikki mieluisia.
Mikä sitten mättää? No se, että sain päähäni pienen ajatuksen siitä, ettei sillä ole enää mitään väliä, syönkö viimeiset tunnit dieetin mukaan vai en.

En ymmärrä itseäni, sillä sehän on ihan typerä ajatus. Jos alkaisin syödä nyt normaalin ruokavalion mukaan, ryssisin muun muassa huomisaamun punnituksen, enkä saisi koskaan tietää paljonko olen pudottanut painoa koko dieetin aikana. Sitäpaitsi minulla on ollut kaikki valmiina illallista varten, sen kun vain keitän veden ja lämmitän jauhelihakasan mikrossa. Minun on siis helpompikin vetää dieetti loppuun ja aloitella vasta huomenna normaali ruokavalio. Ja niin aion todellakin tehdä. Silti takaraivossani häiritsee joku pikku kaveri, joka yrittää koko ajan kertoa minulle, että tämä dieetti on nyt nähty, syö vaan ne laukussa olevat salmiakit, ei se vaikuta enää mihinkään. Enkä syö perskele!

Viimeisenä dieettipäivänä uskaltauduin myös ruokakauppaan, joita olen vältellyt tähän asti tietoisesti kuin ruttoa. Tai kuin paikkaa, joka on täynnä houkutuksia niin kuin Suurimman pudottajan houkutustehtävissä ikään. Suurimmasta pudottajasta puheen ollen, katsoin sarjaa koko viikonlopun, sillä mielestäni se oli hyvää vertaistukea, vaikken suoranaisesti voikaan verrata itseäni ohjelman kilpailijoihin.

Tosiaan, kävin tänään kaupassa ja fiksuna tyttönä päätin sitten ostaa leipomistarpeita loppuviikkoa ajatellen. Ihan niin kuin siellä kaikkien ihanien ruokien keskellä ei olisi ollut muuten tarpeeksi vaikeaa seikkailla, vaan piti sitten napsia koriin suklaata, pähkinöitä, keksejä, karkkeja ja kaikkea muuta sellaista, mitä minun olisi tehnyt mieli ryhtyä ahmimaan heti kaupan ulkopuolella. Tungin leipomistarpeet kuitenkin kaappiin piiloon ja lohduttauduin jälleen kerran ajatuksella huomisen aamun kolmesta salmiakkikarkista, jotka suorastaan polttelevat käsilaukkuni uumenissa. Okei, taisin ostaa myös suklaapatukan huomiseksi ja ehkä vähän myös ruissnackseja, sillä näitä kahta herkkua minun on tehnyt eniten mieli dieetin aikana. Ja hei, olenhan minä ne ansainnutkin, kukaan ei voi olla eri mieltä. Kunhan en ahmi kaikkea kerralla, sillä siitä masu voi suuttua.

Yritin keksiä itselleni mahdollisimman paljon tekemistä illaksi, etten vaan miettisi liikaa kaapissa olevia herkkuja ja jotta saisin ajan kulumaan. Kuusi päivää ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä kuin nyt. Varsinkin viimeiset kaksi päivää ovat olleet kuin nälkävuosi.

Kun kello oli tarpeeksi paljon illalla, keitin vettä ja tein itselleni viimeisen pussikeiton tällä erää. Juustoisen keiton kadotessa suuhuni hyvästelin EasyDietin mielessäni ja hymyilin onnellisena siitä, että dieetti on nyt ohi, selvisin siitä kunnialla ja huomenna saan palata jälleen normaaliin ruokavalioon. Hitsi, pakko myöntää että olen aika ylpeä itsestäni. En rehellisesti sanottuna luottanut kovin paljon itsekuriini, mutta näköjään se onkin lujempaa tekoa kuin olen ajatellut.

Ennen kuin listaan päivän sapuskat, haluan vielä kiittää lukijaani Tatjaanaa, joka on ollut hyvänä vertaistukena dieetin ajan. Hän aloitti samantyyppisen dieetin samaan aikaan kanssani ja raportoi edistymisestään kommentoimalla joka päivä postauksiini. Siitä sai yllättävän paljon henkistä tukea, kun tiesi, että jossain on joku toinenkin, joka kärvistelee samojen asioiden kanssa kuin minäkin. Haluankin tsempata Tatjaanaa jatkamaan hyvin alkanutta painonpudotusta, sillä hänellä on siihen myös muun muassa terveydellisiä syitä. Toivottavasti onnistut projektissasi ja mukavaa lomaa sitten kun se koittaa syyskuussa!

Aamiainen:
– Puolikas aprikoosivanukas ja hurjat 5 g suolakurkkua.

Lounas:
– Herkkusienikeitto, 50 g jauhelihaa, 50 g kurkkua ja 50 g suolakurkkua.

Välipala:
– Puolikas aprikoosivanukas ja 5 g suolakurkkua.

Illallinen:
– Juustokeitto, 50 g jauhelihaa ja 50 g suolakurkkua.

Lisäksi: Teetä, kahvia, kivennäisvettä, porejuoma, 100 g mehukeittoa ja omega 3 -kapseli.

Yhteensä 706 kaloria, 87 g proteiinia, 33 g hiilareita, 27 g rasvaa ja 17 g kuitua.

Tähän loppui siis ketoosikokeiluni, vaikka toisaalta tätä olisi kieltämättä helppo jatkaa pidempäänkin ja tekisinkin varmaan niin, mikäli kropassani olisi paljon ylimääräisiä kiloja. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen tähän ja jätän dieetin hyvillä mielin taakseni. Palataan siihen yhteenvetoon tosiaan hieman myöhemmin, jolloin teille selviää myös pudonneiden kilojen kokonaismäärä sekä se, tulevatko kadonneet kilot takaisin heti kun palaan takaisin normaaliin ruokavalioon.


Tervetuloa huominen, minä odotan sinua!

Ketoosikokeilu, päivä 5

Heräsin aamulla innoissani kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin, dieetti vetelee viimeisiään tämän ollessa sen toiseksi viimeinen päivä. Toiseksi, sain vihdoin sen koko kesän ajan odottamani ukkosen, jota ihastelimme eilen ensin parvekkeella ja jonka rajumpaan versioon heräsimme vielä myöhemmin yöllä.

Punnitsin itseni tuttuun tapaan heti aamulla ja voi hyvänen aika, taas oli pudonnut 0,6 kiloa! Neljässä päivässä on tippunut siis 2,2 kiloa. Se on tosi paljon, toivottavasti kaikki ei ole pelkkää nestettä. Koska oloni oli hyvä, päätin lykätä lounaan tänäänkin mahdollisimman myöhäiseksi, jotta saisin sitten illalla syödä enemmän. Tällainen päivärytmi toimi eilenkin loistavasti ja onnistuin jopa säästämään eiliselle illalle tarkoitetun puolikkaan vanukkaan tälle päivälle. Jee, saisin siis herkutella tänäänkin suklaavanukkaalla!

Suklaahimoinen keksi tänään vanukkaan lisäksi toisenkin helpotuksen oloonsa. Kaivoin nimittäin kaapista kaksi suklaista tuoksukynttilää, jotka sytytin oitis päästäkseni nauttimaan niistä lähtevästä ihanasta tuoksusta. Mmmm, nyt koko kotimme tuoksuu suklaalta.. Tuoksut ovat näytelleet muutenkin isoa roolia dieetin ajan, sillä olen nauttinut kielletyistä ja sallituistakin herkuista niitä tuoksutellen. Olen nuuskutellut muun muassa juustoa, maapähkinävoita, Henkan lime-lonkeroa, kanelia ja muita mausteita, suklaisia tuoksukynttilöitä, suklaavanukasjauhetta ja siitä tehtyä vanukasta, salmiakkikarkkeja jne. jne.

Jaksoin olla syömättä kolmeen asti, mikä oli ehkä sittenkin virhe, sillä hieman myöhemmin minulle tuli melkoisen heikko olo. Päivä on ollut kuuma, sisälämpömittarimme näytti 30 astetta ja minä hölmö olen touhunnut energiapäissäni kodin suursiivousta hiki päässä. Pidin kyllä huolen siitä, että join tarpeeksi, mutta heikko olo tuli silti ja jouduin turvautumaan suolakiteeseen kielen alla. Tällaisella helteellä ei pitäisi muutenkaan ahkeroida liikaa, saati sitten näin pienellä kalorimäärällä. Olinpa tyhmä.

Lounaaksi söin tänään kanakeiton, joka oli yhtä hyvää kuin viimeksikin. Tällä kertaa kärtsäsin kanasuikaleita vielä hieman lisää pannulla, jotta sain niistä mukavan rapeaa purtavaa. Mausteena toimi Chili Explosionin sijaan Chicken & Steak ja hyvältä maistui. Söin heti lounaan perään vielä 40 grammaa suolakurkkuja, jotta saan heikotuksen pois.

Yksi dieetin vaikeimmista hetkistä tuli yllättäen kesken laukunvaihto-operaation. Käytän aina samaa käsilaukkua, mutta koska edellinen alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä, päätin vaihtaa sen tänään uuteen. Siirsin tavaroita vanhasta laukusta uuteen ja siinä samalla tuli myös siivottua laukun sisältö. Ja mitä sieltä löytyikään! Kolme salmiakkikarkkia aivan syömiskunnossa siististi karkkipussin sisällä. Nuo namut olivat houkuttelevampia kuin mikään muu pitkään aikaan ja meinasinkin työntää ne saman tien suuhuni. Käteni pysähtyi kuitenkin puoleen väliin matkaa kun muistin, että hitto, mähän olen dieetillä. En mä saa syödä salmiakkia. Voi nyyh.. Jemmasin karkit takaisin laukkuun ja päätin syödä ne heti tiistaiaamuna. Siihen ei ole enää kuin vajaat kaksi vuorokautta.

Iltapäivän kuumuudessa ihanan raikastavan kylmän suihkun jälkeen pidin herkutteluhetken ja kaivoin eiliseltä säästyneen puolikkaan suklaavanukkaan esiin ja istahdin sohvalle lusikoimaan sitä kaikessa rauhassa suuhuni. Jos mahdollista vanukas maistui vielä paremmalta tänään kuin eilen ja se katosikin hetkessä mahaani, vaikka yritinkin nautiskella siitä mahdollisimman hitaasti.

Illalla oli paljon odottamani keiton vuoro. Tämä minua kiinnosti ehkä kaikista eniten koko dieettipaketin sisällöstä: Tex mex -keitto. Lisäsin keittoon jauhelihaa sekä Chili Explosionia ja nam, hyväähän se oli. Tähän mennessä kaikki keitot ovat maistuneet ihmeellisen hyvälle. Todellisia dieetin yllättäjiä ovat he.. Huomenna on vuorossa vielä yksi uusi keitto ja uskon senkin olevan maukas. Tex mex -keiton lisäksi tein itselleni pienen salaatin jääsalaatista, kurkusta sekä suolakurkusta, sillä halusin jotain tuoretta ja suolakurkun avulla pyrin saamaan kuumassa hikoilemiani suoloja takaisin.

Koska söin päivällä niin vähän, ja koska olotilani oli päivällä heikko, en halunnut jättää päivän kalorimäärää liian pieneksi, vaikka olisinkin pystynyt siihen. Päätinkin pitää oikein kunnon herkutteluhetken tajutessani, ettei maapähkinävoissa ole juuri ollenkaan hiilareita. Mikäli kalorit vain riittävät, on se täysin sallittu herkku. Oujee! Laskinkin innoissani, että saan syödä maapähkinävoita 20 grammaa ja silti niin kalorit kuin hiilaritkin pysyvät sallitun alapuolella. Namiiii, tämä on ehdottomasti paras hetki koko dieetin aikana!

Aamiainen:
– Ei mitään

Lounas:
– Kanakeitto, 50 g kanasuikaleita ja 40 g suolakurkkua

Välipala:
– Puolikas suklaavanukas

Illallinen:
– Tex mex -keitto, 50 g jauhelihaa, 50 g vihersalaattia ja 50 g suolakurkkua

Myöhemmin illalla:
– 20 g maapähkinävoita = Paras hetki koko dieetissä! Nam.

Lisäksi:
– Teetä, kahvia, kivennäisvettä ja 100 g mehukeittoa.

Yhteensä 742 kaloria, 82 g proteiinia, 34 g hiilareita, 31 g rasvaa ja 15 g kuitua. Nälkä ei vaivannut tänäänkään, mutta päivällä oli jonkun aikaa heikoin olo koko dieetin aikana. Hellepäivä, dieetti ja rehkiminen kodin siivouksen parissa eivät selvästikään ole hyvä yhdistelmä, eikä varsinkaan silloin, jos tyhmä dieettiläinen sinnittelee kolmeen asti ennen kuin syö mitään. Älkää siis kokeilko samaa kotona, se ei ollut järkevää.

Ketoosikokeilu, päivä 4


Päivän ruoat, paitsi että kiisseli jäi syömättä.

Viikonloppu dieetillä on herättänyt minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta dieettiä on helpompi noudattaa kodin rauhassa, eivätkä mahdolliset heikotukset, päänsäryt ja keskittymiskyvyn puute haittaa kotioloissa niin kuin ne haittaisivat töissä. Kotona voin vaikka maata koko päivän sohvalla tekemättä mitään ja syödä pussiruokani ajallaan. Toisaalta minulla on ollut tapana antaa itselleni lupa herkutella viikonloppuna ja ajatus viikonlopusta pussiruokien varassa tuntui todella typerältä.

No, nyt se viikonloppu on sitten koittanut ja takana on lauantai, joka on ollut dieetin neljäs päivä. Astuin tuttuun tapaani aamulla vaa’alle ja ällistyin hieman, sillä nopea painonpudotus jatkuu yhtä. Eilisestä on pudonnut 0,6 kiloa, eli kolmessa päivässä elopainoni on pienentynyt 1,6 kiloa. Kuinka paljon ihmisestä voi lähteä nesteitä pihalle? Onko mukana jo ”oikeaakin” painon putoamista? Toisaalta olin kyllä onnistunut keräämään aikamoisen kesä- ja lomaturvotuksen ennen dieettiä, joten kai tämä on vielä ihan normaalia. Odotankin mielenkiinnolla kuinka paljon paino nousee kun lopetan dieetin ja keho pääsee takaisin normaalitilaan. Raportoin luonnollisesti dieetin jälkimainingeista myös tänne blogiin, mutta vielä ei ole sen aika, vaan nyt tehdään katsaus dieetin neljänteen päivään, jonka on sanottu voivan olevan kolmospäivän tapaan hieman hankalampi.

Päätin kituutella aamulla mahdollisimman pitkään teen ja porejuoman voimalla, sillä iltasyöminen on minulle mieluisampaa kuin aamulla syöminen. Jos olen mahdollisimman pitkään syömättä, jää minulle illaksi enemmän suuhunpantavaa, sillä silloin minun tekee eniten mieli ruokailla. Touhusinkin kodin siivouksen parissa koko aamupäivän hörppien samalla vettä ja tarkkaillen olotilaani. Pieni päänsärky tuntui jossain pääkopan uumenissa, mutta se saattoi johtua myös jumiutuneista hartioistani. Toisaalta olen kyllä venytellyt sekä jumpannut yläkroppaani ja Henkka antoi minulle eilen myös ihanan hartiahieronnan, joten voi olla, että päänsärky oli sittenkin dieetistä johtuvaa, tai sitten jumiutuneiden hartioiden ja dieetin yhteistulos.

Kun päänsärky alkoi tuntua kovempana napsin jääkaapista suolakurkkuja sekä muutaman oliivin, keitin kahvia ja heitin buranan nassuun. Ja kas, olo parani huomattavasti! Aamupäivällä olo oli muutenkin hieman huterampi, mutta varsinaisesta huimauksesta tai pyörrytyksestä ei voida puhua. Englannin kielinen termi ”light headed” kuvaa mielestäni aamupäivän olotilaani parhaiten. Pää oli kevyt, olo leijaileva ja vähän hassu. Vähän niin kuin olisi humalassa, muttei kuitenkaan.

Iltapäivällä sekoitin suklaajauheen veteen ja jätin sen neljäksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään suklaavanukkaaksi. Suklaata himoinneelle dieettiläiselle suklaajauheen tuoksuttelu oli kuin huumetta ja toivoin vanukkaan maistuvan yhtä hyvältä kuin miltä jauhe tuoksuu. Ajatus ihanasta suklaavanukkaasta pyörikin mielessäni koko päivän, mutta ennen vanukashetkeä oli nautittava lounas, joka oli jo tutuksi tullut kalakeitto. Kalakeitossa, niin kuin kanakeitossakin, on kivoja sattumia mikä tekee keitosta ruokaisamman ja maukkaamman. En silti nosta kalakeittoa lempparikeittojen joukkoon kana-, tomaatti- ja juustokeittojen rinnalle, sillä jokin siinä keiton kalaisuudessa silti tökkii. En osaa sanoa mistä se johtuu, sillä kyllähän minä kalasta pidän paljonkin, mutta jokin pussikalakeitossa silti häiritsee..

Kun suklaavanukas oli tekeytynyt pari tuntia, kävin kurkkimassa sitä malttamattomana ja maistoinkin lusikallisen. Ja voi, se todellakin maistuu suklaalta! Pintakerros oli hieman erikoisen näköinen, joten sekoitin pinnan mössön sekaan ja jätin sen tekeytymään jääkaappiin vielä pariksi tunniksi. Kun vanukas oli vihdoin valmis pidin herkutteluhetken ja nautin ihanasta suklaan mausta. Ei vanukas millään yllä oikean vanukkaan tasolle, puhumattakaan jostain ihanasta suklaakonvehdista, mutta kyllä se hieman auttoi suklaanhimooni. Himo suklaaseen on nimittäin yltynyt melko suureksi ja olen haaveillut että saisin edes yhden suklaapalan, jonka antaisin sulaa hitaasti suuhuni. Tiistaina sitten.


Kaljakellujia

Minun oli tarkoitus syödä iltaruoka heti kun Henkka tulee töistä, mutta koska minulla ei ollut nälkä, kävimme katsomassa joen rannassa hetken kaljakelluntaa ja ihanaa koiraa, joka jaksoi noutaa tyhjän muovipullon joesta kerta toisensa jälkeen. Hengailimme hetken joen rannassa ja näimme muun muassa erään tytön lentävän totaalisen turvalleen lautallaan. Oli vissiin tullut otettua muutama kalja liikaa… Muuten meno oli hauskan näköistä, vaikka osa porukasta näytti jo melko väsyneeltä koko päivän joessa kellumisen jäljiltä.

Säästin viikonlopuksi kaksi herkullisimman kuuloista keittoa ja tänään oli vuorossa Thai-keitto. Sekoitin kookosmaidolta ja kanalta maistuvan keiton joukkoon 50 g kanasuikaleita sekä Cumin & Pepper -maustetta ja kyllähän keitto hyvää olikin. Söin myös pienen salaatin, jossa oli jääsalaattia ja suolakurkkua. Minun piti laittaa siihen myös kurkkua, mutta unohdin.

Koska iltapäivällä nauttimani suklaavanukas oli niin herkullista, päätin säästää siitä osan iltani iloksi. Puolikkaan vanukkaan lisäksi syön tänään vielä keitetyn kananmunan ja juon jokailtaisen iloni pH-juoman. Jälkimmäinen ällöttää jo nyt… Aamun päänsäryn ja hassun olon jälkeen olen voinut loppupäivän mainiosti. Nälkä ei ole vaivannut eikä ole heikottanut, vaikka hikoilin monta tuntia kuumalla parvekkeella ja touhusin kodin suursiivouksen parissa. Energiaa siis riittää, vaikka päivittäinen kalorimäärä on todella pieni. Ihan hullua.

Tänään olen syönyt:

Aamiainen:
– Ei mitään. Välipalaksi puolen päivän jälkeen 40 g suolakurkkua ja 10 g oliiveja.

Lounas:
– Kalakeitto

Välipala:
– Puolikas suklaavanukas

Illallinen:
– Thai kookos-kanakeitto, 50 g kanasuikaleita, 25 g jääsalaattia ja 50 g suolakurkkua.

Myöhemmin illalla:
– Keitetty kananmuna ja puolikas vanukas.

Lisäksi: Teetä, kahvia, kivennäisvettä, pH-juoma, porejuoma ja Omega 3 -kapseli.

Yhteensä 628 kaloria, 81 g proteiinia, 27 g hiilareita, 23 g rasvaa ja 14 g kuitua.

Huomisen jälkeen on enää yksi päivä dieettiä jäljellä!

Ketoosikokeilu, päivä 3

Heräsin tänä aamuna mielessäni ajatus siitä, että tämä on nyt se kammottava kolmas päivä, jonka sanotaan olevan dieetin vaikein. Päätin kuitenkin heti perään etten anna sen lannistaa minua, vaan lähden päivään sillä asenteella, että tämä on aivan samanlainen päivä kuin kaksi edellistäkin. Jos asennoidun jo valmiiksi siihen, että tästä päivästä tulee kamala, niin sellainen siitä todennäköisesti myös tulee. Yritinkin keskittyä ajattelemaan vain että jee, tänään on perjantai, aurinko paistaa ja kaikki on vallan mahtavaa.

Hyppäsin heti herättyäni vaa’alle, joka kertoi painoa pudonneen 0,4 kiloa eilisestä, eli kahdessa päivässä painoni on laskenut tasan kilon. Ne on niitä nesteitä.. Nesteistä ja niiden lähdöstä tulikin mieleeni, että dieetin aikana on hyvin tärkeää juoda tarpeeksi vettä, ettei keho pääse kuivumaan liikaa. Koska juon normaalistikin paljon vettä päivässä, ei minun ole tarvinnut juurikaan lisätä veden juontia, mutta silti minun on täytynyt ravata vessassa paljon useammin kuin normaalisti. Nesteiden lähtö siis on tosiasia, voin kertoa. Toivottavasti mukana kaikkoaa mahdollisimman paljon myös kuona-aineita ja muuta kehoon kertynyttä kökköä. Tavallisen kraanaveden lisäksi olen hörppinyt dieetin aikana paljon myös kivennäisvettä, josta saan tarvitsemiani suoloja. Ostin kuuden päivän dieetin ajaksi kolme 1,5 litran kivennäisvesipulloa, ja yhden pullon tuhoaminen kahdessa päivässä onkin tuntunut juuri sopivalta määrältä ainakin tähän asti.

Töihin lähtiessäni nappasin kanelipurkin mukaani, sillä aamiaiseksi oli omena-kanelikiisseliä, josta yritin tehdä hieman siedettävämpää lisäämällä siihen kanelia, yhtä lempimaustettani. Lempimaustettani makeassa ruoassa siis, en vieläkään ymmärrä miksi joissain maissa kanelia lisätään myös lihaan.. En ollut maistanut kiisseliä aiemmin, mutta koska muut kiisselit ja pirtelöt ovat olleet tähän asti niin ällöjä, en uskonut tämänkään kiisselin poikkeavan muista. Kiisseli oli kuitenkin parempaa kuin eilinen kuningatarkiisseli ja lisätty kaneli helpotti sen syömistä paljon, mutta jokin outo sivumaku molemmissa kiisseleissä on ollut. Tänäänkin jouduin syömään väkisin viimeiset lusikalliset, vaikka tuprautin kanelia vielä lisää viimeiseen kiisselikasaan lautasen pohjalla.

Koska tänään oli viikon viimeinen työpäivä (Jeeee!!) näytän mitä minulla on ollut mukanani töissä ns. selviytymispakkauksena. Chili Explosion ja muut mausteet ovat olleet ihan ehdottomia kavereita pussikeitoille, sillä niiden avulla ruoasta on saanut todella maistuvaa ja jopa herkullista. Laukkuuni olen jemmannut Minigrip-pusseja, joissa olevaa suolaa laitan kielen alle mikäli alkaa heikottaa. Tämä vinkki kerrottiin dieetin ohjeissa, sillä ketoosidieetin aikana helposti iskevä heikotus johtuu todennäköisesti suolan puutteesta ja etenkin kesäkuumalla ihminen tarvitsee muutenkin enemmän suoloja. Olen joutunut turvautumaan tähän mennessä vain kerran pariin merisuolakiteeseen ja se oli eilen aamulla sen oudon heikottaa-ei heikota -hetken aikana. Ainiin, koska olen aikamoinen ruokahifistelijä, täytyy suolaakin olla mukana kahta eri makua. Toisessa pussissa on tavallista merisuolaa ja toisessa iskältä saatua ihanaa savusuolaa. Siitä voi sitten valita kumpi maistuu juuri siinä heikotuksessa paremmalta.

Tänään lounaaksi oli kanakeittoa, johon lisäsin 50 g kanasuikaleita sekä Chili Explosionia. Keiton kaverina oli se tuttu vihersalaatti, joka sisältää 50 g kurkkua ja jääsalaattia, 50 g suolakurkkua ja 20 g oliiveja. Aamuisen kiisselin jäljiltä nälkä ei ollut ehtinyt kasvaa kovinkaan suureksi lounasaikaan mennessä (vaikka kolmantena päivänä pitäisi muka olla koko ajan nälkä ja paha olo), mutta maukas kanakeitto maistui vain pienestä nälästä huolimatta todella hyvältä. Ykköslempparikeiton paikasta taisteleekin nyt tomaatti- ja juustokeiton lisäksi myös kanakeitto. Kanakeitossa on sekin hyvä puoli, että siinä on mukana pieniä kanapaloja, joten sitä syödessä ei tarvitse lusikoida pelkkää lientä ja paksu keitto tuntuukin todella ruokaisalta. Lisäämäni broilerinsuikaleet olisi voinut jättää ihan hyvin poiskin, vaikka toki ne toivat keittoon mukavaa pikku ekstraa ja ennen kaikkea pureskeltavaa.

Pureskelusta tulikin mieleen, että lähestulkoon pelkkien nestemäisten ruokien litkiminen on herättänyt minussa valtavan himon oikein rapeaksi paahdettuun ruisleipään ja muihin pureskeltaviin ruokiin. Sellainen ruisleipä, joka on reunoista melkein musta ja jonka päällä on oikeaa voita sekä siivu jotain todella kermaista juustoa maistuisi nyt tooodella hyvälle. Myös hapankorppu kelpaisi ihan vain sellaisenaan tai jonkun kivan levitteen kera. Tai ne ihanat valkosipuliset ruissnacksit… Oooo, niitä menenkin ostamaan heti tiistaina kun dieetti loppuu! Pelkään että pureskeltavien ruokien himo yltyy entisestään dieetin edetessä, joten varalle kaappiin ostamani soijapavut ja kuivaliha tulevat varmasti pian tarpeeseen. Eilenhän pureskelin jo pari pientä palaa oikein paksua ja sitkeää beef jerkyä ja leukani nauttivat todella paljon päästessään jälleen kunnolla hommiin. Pitäisiköhän ostaa purulelu tai koiranluu, jota voin nakertaa pitkin päivää?


Yritin nähdä pirtelön hyvässä valossa ja laitoin sen kauniin ruusukimpun viereen poseeraamaan. Se on hyvää, se on hyvää, se on hyvää, sen on pakko olla hyvää…ja itseasiassa tänään se olikin ihan hyvää.

Iltapäivällä odotti jälleen aiemmin melko ällöttäväksi osoittautunut pirtelöhetki, jonka säästin suosiolla kotiin, jotta pääsisin sutkuttamaan pirtelön mahdollisimman sileäksi sauvasekoittimella. Töihin raahaamallani shakerilla pirtelöstä tulee nimittäin ihan liian kökköistä. Kuohkeaksi sekoitettu pirtelö oli koostumukseltaan ihan jees, ja yllättäen makukin oli mansikkaisessa smoothiessa niin hyvä, että join koko pirtelön hyvillä mielin loppuun asti. Toisaalta olisin kyllä mieluummin matkinut Henkkaa ja napannut lonkeron kouraan samalla kun paistattelin päivää aurinkoisella parvekkeella.

Kumman ottaisit mieluummin:


Mansikkapirtelön..


..vai kylmän lonkeron?

Illalliseksi söin jo ensimmäiseltä päivältä tutuksi tullutta pinaattikeittoa keitetyn kananmunan kera. Keitto maistui edelleen hyvältä, vaikkei se voitakaan oikeaa pinaattikeittoa. Henkkakin piti kanssani pinaattikeittopäivän sillä pienellä erotuksella, että hänellä oli sitä ihanaa oikeaa pinaattikeittoa ja minulla pussiversiota. Vaikka pussipinaattikeittokin on hyvää, niin kyllä se kalpeni ihan kirjaimellisestikin oikean rinnalla.


Kumman näistä ottaisit? Jos et arvannut niin pussiversio on tuo oikean puoleinen mössö.


”Miellyttävän makuinen” pH-juoma. Ja pavosen heskat sanon minä!

Tänään on vielä edessä jokapäiväinen illan kohokohta, eli pH-juoman hörppääminen. Dieettipakkauksen mukana tulleessa esitteessä sanotaan, että juoma on miellyttävän makuinen, mutta minun on kyllä vaikea löytää siitä mitään miellyttävää. Ehkä se maistuu hetken ihan ok:lta juuri kun sitä on hörpännyt, mutta jälkimaku on niin karsea, että ravistelen itseäni, irvistelen ja ääntelen outoja öllötysääniä juomaa juodessani. Hyi hitto, onko tässä mitään järkeä? Toisaalta Henkka sanoi juoman olevan ihan hyvää kun hän maistoi sitä, joten ehkä ongelma onkin minussa eikä juomassa. Silti, yäk pH-juoma. Onneksi niistä on tämän päivän jälkeen juotu jo puolet.

Pahamaineinen kolmas päivä ei ollut maineensa veroinen vaan sujui siinä missä muutkin dieettipäivät. Nälkä tuli ehkä hieman nopeammin aterioiden välillä, mutta mistään nääntymisestä tai tappavassa nälässä kärvistelystä ei voida puhua. Ei todellakaan, sillä nämä proteiinipommit ovat oikeasti ihmeellisen täyttäviä tapauksia. Toivotaan että huomennakin jatkuu sama hyvä fiilis. Se onkin ensimmäinen dieettipäivä, jonka vietän kokonaan kotona. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Kotona saan ottaa iisimmin kuin töissä, mutta kotona on myös enemmän houkutuksia, sillä jääkaappi on pullollaan kaikkea kivaa pikku naposteltavaa, kuten juustoa, maapähkinävoita ja pakastimessa olisi sitä himoitsemaani ruisleipääkin. Kolmen päivän päästä saan kajota niihin, sitä ennen täytyy sinnitellä ja yrittää muistaa, että puolet on jo takana. Kyllä tästä selvitään!

Aamiainen:
– Omena-kanelikiisseli, kanelia ja 5 g suolakurkkua

Lounas:
– Kanakeitto, 50 g kanasuikaleita, 50 g vihersalaattia, 50 g suolakurkkua ja 20 g oliiveja.

Välipala:
– Mansikkasmoothie, 10 g kuivalihaa ja 10 g oliiveja.

Illallinen:
– Pinaattikeitto ja keitetty kananmuna

Lisäksi:
– Teetä, kuppi kahvia, kivennäisvettä, 2,5 dl Coca Cola lightia, porejuoma, pH-juoma ja omega3 -kapseli.

Yhteensä 790 kaloria, 91 g proteiinia, 40 g hiilaria, 27 g rasvaa ja 21 g kuitua. Vähän enemmän kaloreita kuin aikaisempina päivinä ja vähän enemmän myös nälkä (eli vatsa kurnahti kaksi kertaa). Tämäkö oli se kolmannen päivän vaikeus?

Ketoosikokeilu, päivä 2

Pelkäsin herääväni tänä aamuna todella nälkäisenä eilisten minimaalisten syömisten jäljiltä, mutta ehei, ei minulla ollut sen kovempi nälkä kuin eilenkään. Niinpä päätin jättää jälleen aamiaissmoothien väliin ja nauttia sen vasta iltapäivällä. Uskoin jaksavani hyvin lounastaukoon asti pelkällä teellä ja kivennäisvedellä aivan kuten eilenkin. Tulin kuitenkin pian toisiin ajatuksiin ja söin kuningatarkiisselin aamiaiseksi, sillä olin tuntevinani pienen huimauksen tunteen päässäni. En tiedä oliko se vain kuvitelmaa vai totta (olen mestari keksimään itselleni erilaisia sairauksia ja kuolemankohtauksia), sillä tunne katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Söin kuitenkin sen kiisselin varmuuden vuoksi ja hörppäsin vielä ison lasillisen kivennäisvettä päälle. Vadelman ja mansikan makuinen kiisseli oli hyvää maultaan, mutta koostumuksen kanssa oli jälleen ongelmia. Tällekin pitäisi varmaan näyttää sauvasekoitinta, sillä lusikan kanssa kulhossa sekoittamalla saa aikaan vain kökköistä kiisseliä.

Tänä aamuna myös punnitsin itseni ensimmäistä kertaa dieetin alkamisen jälkeen ja lukema oli 0,6 kiloa pienempi kuin eilen dieetin alkaessa. Kadonnut paino on tosin varmasti vain nesteiden poistumisesta ja tyhjästä mahasta johtuvaa, joten eipä nyt vedellä vielä mitään johtopäätöksiä. Eilinen kävelylenkkikin sai varmaan nesteet liikkeelle ja olen ymmärtänyt, että paino putoaa muutenkin ensimmäisinä päivinä paljon juuri nesteiden poistumisen takia, ja hidastuu sitten. Vasta hitaamman painonpudotuksen aikana tehdään näkyviä ja pysyviä tuloksia, kun kehosta alkaa poistua nesteiden sijaan rasvaa. Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu kun dieettipäiviä alkaa kertyä enemmän. Olo on ainakin nyt mukavasti kevyempi kun lomalla kertynyt turvotus alkaa olla poissa.

Aamupalaksi nautitun kiisselin avulla sain siirrettyä lounasaikaa tunnin myöhemmäksi kuin eilen, sillä pikkuinen kiisselinpoloinen täytti ihmeen paljon ollakseen vain 35 kaloria sisältävä säälittävä litku lautasen pohjalla. Viimeistään nyt alan uskoa siihen, että proteiinipitoiset ruoat täyttävät vatsan paremmin ja pidemmäksi aikaa kuin hiilaripommit.

Lounaaksi minulla oli tänään tomaattikeittoa, jonka ajattelin etukäteen olevan yksi lemppareistani. Ja voi nam, hyvää se olikin, jos mahdollista niin vielä herkullisempaa kuin eilinen juustokeitto. Lisäsin tähänkin keittoon hieman jauhelihaa sekä Chili Explosionia ja lusikoin keiton tyytyväisenä suuhuni jutellen samalla työkaverin kanssa muun muassa suklaasta, jota kieltämättä tekisi hieman mieli eilisen suklaapuodin bongauksen jälkeen.

Keiton kaveriksi tein jälleen vihersalaatin, jossa oli tänään jääsalaatin, kurkun ja suolakurkun lisäksi myös muutama oliivi. Täytyykin kertoa kun olimme Henkan kanssa oliivihyllyllä valitsemassa minulle purkkia dieetin ajaksi. Henkka ehdotti vitsillä, että otapa tosta noita anjovistäytteisiä ja herran yllätykseksi innostuin ideasta niin paljon, että juuri se purkki päätyi ostoskoriin. Kyllähän Henkka tietää, että syön ihan mitä vaan ja pidän oudoistakin ruoista, mutta anjovistäytteiset oliivit taisivat tulla silti hieman yllätyksenä, varsinkin kun vieressä olisi ollut myös valkosipulitäytteisiä oliiveja.

Töiden jälkeen tein pienen puoli tuntia kestävän niska-hartiajumpan, sillä yläselkäni on osoittanut pieniä jumiutumisen merkkejä viime päivinä. Aikomuksenanihan on ollut jättää liikunta minimiin dieetin ajaksi, mutten usko että muutama käsien ja selän heilutteluliike ja kunnon venyttely teki yhtään pahaa energiatasolleni. Jumppa ei tuntunut ollenkaan raskaalta ja eipähän ainakaan pitäisi tulla pääkipuja jumiutuneiden hartioiden takia. Pääkipu voi sen sijaan tulla huomenna kun pahamaineinen kolmas dieettipäivä koittaa. Vähän jopa jännittää mitä huomisesta tulee.. Olen raahannut töihin kuivalihaa ja soijapapuja, joita napsin tarpeen tullen, ja vaikka kalorimäärä olisikin huomenna sen takia isompi, ei se haittaa, kunhan vaan selviän kolmospäivästä kunnialla. Ja voihan huominen olla myös koko dieetin paras päivä. Ei sitä koskaan tiedä. Ainakin silloin on perjantai, ja sehän on aina iloinen asia.

No mutta, vielä ei ole huominen vaan tämän päivän ilta. Tein jumpan jälkeen välipalaksi suklaa-vadelmasmoothien ja tällä kertaa töräytin sen oikein kuohkeaksi sauvasekoittimella. Jee, kököt katosivat, mutta yäk, maku ei oikein ollut mieleeni.. Melkoista pakkopullaa siis jälleen tämänkin pirtelön juominen. Sain sen kuitenkin alas kun napsin samalla pari palaa kuivalihaa ja suolakurkkua.

Olin valinnut tälle päivälle illalliseksi kalakeiton, joka tuntui makuvaihtoehtoihin tutustuessani vähiten houkuttelevalta. Kun nälkäkään ei ollut myöhään juodun pirtelön jäljiltä vieraanani, tuntui kalakeiton valmistaminen hyvin vastenmieliseltä. Tähän keittoon minulla ei ollut edes mitään lisuketta, joten en todellakaan odottanut innolla illallishetkeäni. Mutta olisihan minun pitänyt jo tietää, että nämä keitot todella toimivat. Jopa etukäteen kammoksumani kalakeitto, jonka maustoin suolalla, pippurilla sekä Seafood & Fish -mausteella ja jonka lusikoin hyvillä mielin viimeistä pisaraa myöten. Nam.

Vielä ennen nukkumaan menoa pitäisi hörpätä esitteen mukaan miellyttävän makuinen pH-juoma, josta minulla on oma sanani sanottavana.. Säästetään se kuitenkin myöhempiin postauksiin, sillä esittelen sen sitten ihan kuvan kera, enkä ole vielä muistanut kuvata keltaista iltajuomaani.

Toinenkin dieettipäivä oli yllättävän helppo, mutta vaikeampi kuin ensimmäinen, sillä suklaahimo vaivasi ajoittain, aamulla oli yksi pieni heikomman olotilan hetki ja olo on ollut muutenkin väsyneempi. Väsymyksestä saan kuitenkin syyttää lyhyitä yöunia, enkä usko että dieetillä on ollut siihen tällä erää mitään vaikutusta. Palataan jälleen huomenna asiaan, jolloin saatte kuulla miten olen selvinnyt etukäteen niin kovasti pelkäämästäni dieetin kolmannesta päivästä. Tässä vielä yhteenveto kaikista päivän ruoista:

Aamiainen:
– Kuningatarkiisseli

Lounas:
– Tomaattikeitto, 50 g jauhelihaa, 50 g vihersalaattia, 50 g suolakurkkua ja 20 g oliiveja.

Välipala:
– Vadelma-suklaapirtelö, 10 g kuivalihaa ja 10 g suolakurkkua

Illallinen:
– Kalakeitto ja 10 g oliiveja

Lisäksi:
– Teetä, kivennäisvettä, 2,5 dl Coca Cola lightia, 100 g mehukeittoa, porejuoma, pH-juoma ja omega3-kapseli

Yhteensä 701 kaloria, 85 g proteiinia, 42 g hiilareita ja 19 g rasvaa.