Yleinen

Päiväretki Kairoon

Minun ja Henkan matkailuun liittyy jokin outo kirous. Aina kun olemme olleet jossain reissussa, ei aikaakaan, kun kohteessamme tapahtuu jotakin ikävää. Tukholman reissun jälkeen sillä kadulla, jolla hotellimme sijaitsi räjähti pommi, Roomaa riepotteli valtavat sadevesimassat ja Egypti meni kokonaan sekaisin käyntimme jälkeen. Kohta meiltä varmaan kielletään matkustelu kokonaan, kun tunnumme saavan aina vain pahaa aikaiseksi.

Tosiaan, kuten joku varmaan muistaakin, vietimme Egyptissä löhöloman vuoden 2010 keväällä. Tuolloin blogini oli vielä ihan puhtaasti ruokablogi, mutta nyt kun olen tuonut ruokajuttujen rinnalle enemmän myös muihin aiheisiin liittyviä postauksia, ajattelin kertoilla hieman menneiden lomamatkojen seikkailuista muustakin kuin ruokabloggaajan näkökulmasta. Ruokajutut löytyvät blogin arkistosta esimerkiksi Egypti-tunnuksen alta.

Kerrottakoon nyt vielä ennen kuin lähdemme päiväretkelle Kairoon, ettei ruokajuttujen määrä blogissani ole suinkaan vähentynyt, vaikka kirjoittelen myös muista aiheista. Ehei, vaan postausten määrä on kasvanut, ja sehän on vain hyvä juttu, vai mitä? Siinä missä kirjoitin ennen viikossa noin 2-3 postausta ruoasta, kirjoitan nykyään niiden lisäksi myös muista aiheista muutaman postauksen, niin että postaustiheys on noussut 4-7 postaukseen viikossa. Ruokajuttujen määrä on ja pysyy siis vakiona. Niiden lisäksi julkaistut postaukset muista aiheista ovat vain ekstraa. Ei siis syytä huoleen ruokaintoilijat, blogi pysyy ruokapainotteisena, vaikka rinnalle on tullut myös muita aiheita.

Noniin, ja sitten lähdetään bussilla kohti Kairoa. Kevään 2010 Egypti oli rauhallinen ja bussimme körötteli Hurghadasta maan pääkaupunkiin kaikessa rauhassa ilman poliisisaattueita, joita käytettiin ainakin jossain vaiheessa turvaamaan turistien kulku. Bussimme nappasi meidät kyytiin aamuyöstä, jolloin olimme ehtineet nukkua muutaman tunnin ja pakata hotellin tarjoaman aamupalapussin evääksi.

Mietimme kannattaako meidän mennä nukkumaan ollenkaan kun lähtö oli melkoisen aikaisin. Kannatti mennä, sillä päiväretki oli melko raskas ja suosittelenkin miettimään tarkoin, jaksavatko perheen pienimmät tulla mukaan, vai olisiko joku muu retki lapsiperheille sopivampi. Jos hyväkuntoinen aikuinenkin väsähti päivän päätteeksi, saattaa raskas, mutta toki myös hyvin antoisa Kairon retki olla pienelle lapselle liikaa.

Väsynyt ja näköjään myös nahkansa käräyttänyt Martina aamupalalla bussissa. Henkka on kiltti päästäessään minut aina ikkunapaikalle. Hän pystyy kuulemma kurkkimaan minun ylitsenikin jos haluaa nähdä jotain ikkunasta ja tottahan se varmaan onkin, sillä minä olen pätkä ja Henkka pitkä. Toisaalta minulla on kyllä aika valtavan kokoinen pää, jonka takaa ei niin vain kurkitakaan..

Koska olimme vasta heränneet ja meillä oli nälkä, ahmimme eväspussiemme sisällön heti bussiin päästyämme. Osa matkustajista säästi pussukoidensa sisällön Kairon laitamilla sijaitsevalle taukopaikalle, mutta minä pelkäsin, että siinä vaiheessa huoneenlämmössä hengailleet eväät eivät olisi olleet enää vatsan ystäviä. Taukopaikalla mussutinkin vain mukaan ottamiani karkkeja ja sipsejä.


Yöllä linja-autossa yksi väsynyt matkustaja..

..huuruisesta ikkunasta katsoo Saharan maisemia..


..laskee vastaantulijat (0) aavikot kun ohi vilahtavat..

Bussi seikkaili aavikon halki kohti Kairoa suurimman osan matkustajista nukkuessa kyydissä. Ne jotka olivat hereillä, saattoivat ihailla aavikon pimeydessä palavia tulia, joiden merkitystä en enää muista (Ne liittyivät ehkä jotenkin kaasuun tai öljyyn? Tai sitten beduiinien uhrimenoihin..) sekä Punaisella merellä seilaavia rahtialuksia, joita näkyi yhä enemmän ja enemmän mitä lähemmäs Suezin kanavaa tulimme. Aavikon auringonnousu oli myös näkemisen arvoinen, ja vaikka torkuin tyynyni kanssa onnellisena osan matkasta, ehdin ihailla mukavasti myös eksoottisia aavikon maisemia.


Taukopaikan maisemia.

Aamun valjettua pysähdyimme taukopaikalle, jossa sai nauttia evästä, ostaa naposteltavaa tai juotavaa ja verrytellä hieman istumisesta puutuneita jäseniä. Täällä huomasin ensimmäisen kerran, että maailman toiseksi saastuneimman kaupungin Kairon ilma on todella paljon sakeampaa kuin Hurghadassa, ja oppaamme kertoikin päivän Kairossa vastaavan tupakka-askin polttamista. Kuinka terveellistä. Koska kaikkia kiinnostaa varmaan ihan sikana, kerron, että niistin vielä seuraavanakin päivänä mustia asioita nenästäni.


Niili


Kairo

Ensinäkemältä Kairo näytti rumalta, likaiselta ja köyhältä, mutta lähemmäs keskustaa tullessamme näimme myös rikkaiden asuttamia alueita, jotka näyttivät paljon hulppeammilta kuin keskeneräiset rakennukset kaupungin laitamilla. 80 prosenttia Kairon rakennuksista on rakennettu laittomasti, puolesta niistä puuttuu vesi sekä viemärit ja viidenneksestä myös sähkö. Ei mitään ihan luksusasumista siis..

Ensimmäinen kohteemme oli Egyptiläinen museo, jossa on vaikka mitä aarteita. Tutankhamonin hauta-aarteet ja naamio ovat niistä varmasti kuuluisimmat. Museossa ei saanut kuvata ja turvajärjestelytkin tuntuivat äkkiseltään tiukoilta. Ennen museoon pääsyä piti nimittäin läpäistä parikin turvatarkastusta metallinpaljastimineen. Näennäisestä turvallisuudesta huolehtimisesta huolimatta metallinpaljastimen älämölö tuntui olevan yhtä tyhjän kanssa, sillä vaikka se piippasi noin joka toisen museovieraan kohdalla, eivät vartijamiehet reagoineet asiaan mitenkään. Päinvastoin he näyttivät nukkuvan pöytiensä takana. Tiedä sitten ovatko turvatoimet tiukentuneet nyt kun meno Egyptissä on hieman villimpää.

Museon jälkeen suuntasimme retkeen kuuluvalle lounaalle valtavaan ravintolakompleksiin jossain Niilin varrella, missä oli paljon paikallisia viettämässä vapaapäivää. Paikalla oli kameleita ja muita elukoita ilahduttamassa lapsia, musiikkia ja monta eri ulkoilmaravintolaa. Me menimme niistä yhteen ja nautimme siellä maittavan paikallisen lounaan. Tässä vaiheessa yritimme unohtaa viereisessä Niilissä roskaläjien seassa kelluneen kuolleen aasin ruhon ja nauttia ruoasta. Minä ainakin onnistuin siinä, sillä paikallinen ruoka oli hyvin maittavaa.


”Hyvää ruokahalua!”, toivottaa aasi.

Kauppa.

Lounaan jälkeen piipahdimme vielä jossakin hienossa kaupassa, josta emme ostaneet mitään, vaikka olisi siellä kieltämättä ollut ihan kivoja matkamuistoja. Vastaavia tavaroita sai kuitenkin Hurghadastakin, joten emme jaksaneet alkaa raahata täältä mitään mukanamme.

Seuraavaksi oli vihdoin retken kohokohdan vuoro: Pyramidit! Valtavat kukkulalla sijaitsevat pyramidit hallitsivat kaupungin horisonttia, sikäli mikäli näkyivät saastepilvien lävitse. Möhkäleet voi kuulemma erottaa jopa lentokoneesta, mutta me emme tiedä siitä mitään, sillä istuimme molempiin suuntiin joko väärällä puolella konetta tai paikalla, jossa ei ole ikkunaa. Niin meidän tuuria.


Siellä ne häämöttää..

Kun bussimme oli kivunnut pyramidien luokse, kertoi oppaamme, että meillä on mahdollisuus päästä käymään toiseksi suurimman Khefrenin pyramidin sisällä. Että kädet ylös nyt vaan kaikki jotka haluavat sinne. Mietittyäni ehkä sekunnin ja vilkaistuani Henkan innostunutta ilmettä nostin käteni ilmaan, mikä ei ollut ehkä se kaikista järkevin veto ahtaan- ja suljetunpaikankammoiselta Martinalta. Mutta pitäähän pyramidin sisään mennä jos siihen kerran tarjoutuu mahdollisuus. Viis siitä että pelottaa niin maan perhanasti.

Pyramidin sisällä olevaan hautakammioon johti ahdas haudanryöstäjien kaivama käytävä, jossa joutui paikoittain menemään kyykkykävelyä kaksinkerroin, niin matala käytävä oli. Pyramidissa oleva huono kostea ilma ja ahdas käytävä saivat ahtaanpaikankammoni heräämään, ja taistelinkin koko matkan pienoista paniikkia vastaan. En viihtynyt itse hautakammiossa kovinkaan kauan, sillä halusin jo turvalliseen ulkoilmaan, mutta sen mitä alkavalta paniikiltani muistan, oli pyramidi ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.


Enkö onnistukin näyttämään yllättävän rauhalliselta? Tässä mä vaan kävelen kaikessa rauhassa tätä käytävää pitkin ahtaassa pyramidissa, eikä muka pelota yhtään…

Pyramidin sisään ei saanut ottaa kameraa, mutta sisällä kuulimme, että kännykkäkameralla saa kyllä kuvata. Koska minä kannan luonnollisesti koko elämääni laukussani, löytyi sieltä myös yksi kappale kamerallisia kännyköitä, jolla räpsimme muutaman huonokuntoisen kuvan kivimöhkäleen sisältä. Ulos pyramidista päästyäni valtasi mieleni mahdottoman mukava voittajafiilis, sillä olin voittanut ahtaanpaikankammoni ja tunkenut itseni täysin järjenvastaisesti pyramidin sisään, ja selvinnyt siitä ihan ilman paniikkia. Hyvä minä! Jos olisin tiennyt mahdollisuudesta etukäteen, en olisi varmaankaan uskaltautunut sinne, mutta nyt kun tieto pyramidin sisällä käymisestä tuli niin yllättäen, selvisin siitä kuin paraskin haudanryöstäjäbeduiini.


Kheopsin pyramidi on isoin..


..vaikka Khefrenin pyramidi näyttää isommalta. Tämä johtuu siitä, että Khefren rakennutti pyramidinsa korkeammalle kohdalle kuin Kheops, minkä lisäksi se nousee jyrkemmässä kulmassa, mikä saa pyramidin näyttämään korkeammalta.  Jyrkkyyden ansiosta Khefrenin pyramidin huipulla on vielä jäljellä alkuperäistä sileää kalkkikivipäällystettä, sillä kuka hullu tuonne nyt kiipeäisi sitä keräämään.

Pienin kolmesta pyramidista on Mykerinoksen, mutta se ei näköjään mahtunut samaan kuvaan näiden kahden isomman kanssa. Kheopsin, Khefrenin ja Mykerinoksen kolmikon lisäksi alueella on myös hyvin paljon pienempiä kuningattarien pyramideja.

Nämä kuvat havainnollistavat hieman pyramidien kokoluokkaa. Ne ovat valtavia, eivätkä kuvat tee oikeutta niiden upeudelle. Kauempaa pikkuruiselta näyttävät kivet ovat oikeasti melkein minun korkuisia ja pistää hieman mietityttämään, miten tyypit ovat aikojen alussa saaneet rakennettua nämä valtavat kivihökötykset tuollaisista jättikivistä. Ei ihme että sen ajan Egyptissä selkävaivat olivat yleisiä ja pyramidien rakentajien haudoista onkin löytynyt melkoisen vääntyneitä luurankoja.

Tuo tyylikkäästi vyötäisillä roikkuva neuletakki on muuten mukana sen takia, että tietyissä paikoissa naisten oli hyvä peittää polvensa ja hartiansa. Siksi jalassani on myös pitkät housut, vaikka päivä olikin helteinen. Tuota mustaa väriä olisi toki voinut harkita kahdesti.. Oppaan mukaan myös joissain busseissa voi ilmastointi olla turhan kovalla, joten mukaan kannattaa ottaa varmuuden vuoksi myös sukat. Meidän bussissamme oli onneksi lämpötila kohdallaan, sillä sen lisäksi että voi tulla vilu, saattaa liian tehokas ilmastointi aiheuttaa myös flunssaa. Ja sehän ei ole kivaa varsinkaan lomalla.

Pyramideja ihasteltuamme vei bussi meidät vielä näköalapaikalle, jossa oli aivan liikaa ihmisiä ja liian vähän aikaa ottaa kuvia. Saimme kuitenkin räpsittyä muutaman matkamuiston ennen kuin menimme moikkaamaan pyramidien vieressä makoilevaa Sfinksiä.


Sfinksi


Paikallinen taksitolppa.

Pitkän päivän päätteeksi bussissa istuvalle joukkiolle tyrkättiin mäkkihampurilaiset käteen ja suunta otettiin kohti etelässä sijaitsevaa Hurghadaa. Matkalla bussissa näytettiin elokuvia, keskellä aavikkoa jostain ilmestyi korillinen naksuja naposteltavaksi bussimatkalaisille ja illan vaihtuessa yöksi pääsimme ihailemaan myös aavikon auringonlaskua. Pimeyden laskeutuessa taisin torkahtaa, sillä havahduin yhtäkkiä siihen, että olimme ihmisten ilmoilla lähellä hotelliamme.


Hän ei oo oikea pyramidi, niin ystävänsä hälle sanoivat..

Rankan päivän jälkeen uni jatkui makeana hotellin pehmeissä lakanoissa ja pyramidin sisällä seikkaillut bloggaaja nukahti tyytyväinen hymy huulillaan ylpeänä omasta rohkeudestaan ja iloisena siitä, että on yhä elossa. Olisihan se pyramidi voinut vaikka romahtaa kesken vierailuni! Hyvin todennäköistä, onhan se kököttänyt siinä romahtamatta ihan vain muutaman vuoden..

Kommentit pois päältä artikkelissa Päiväretki Kairoon