Tämä on kuitenkin minun kaupunkini – Purjelaivaristeily Helsingissä
Helsingin hyvästelyprosessini, jollaiseksi tämän viime viikkojen ajan jatkuneen pääkaupungissamme lähes pakkomielteisesti kiertelemisen olen tulkinnut, jatkui päättäjäislauantaina, jolloin tarkastelin maamme pääkaupunkia hieman eri vinkkelistä. Suuntasimme nimittäin 20-vuotta täyttäneen Datanomin kanssa purjelaivaristeilylle Helsingin edustalle. Risteily oli synttärilahjani rakkaalle pikkuveljelle, jolle päivän ohjelma oli yllätys.
Aluksi menimme juomaan kuohuviiniä Stone’siin, jossa pelasimme myös muutaman lauta- ja korttipelin. Kun jännittynyt sankari sai viimein kysyttyä minkälainen päivämme ohjelma on, kerroin hänelle, että seuraavaksi suuntaisimme satamaan ja siitä merelle Brigantiini MaryAnnilla.
Laivassa nautimme merellisen buffet-illallisen sekä hieman lisää kuohuvaa. Viileästä tuulesta huolimatta viihdyimme kannella pitkät tovit ihania suolaisia merituulia haistellen, nyt jo pois myytyä vaarin mökkiä muistellen ja kauniita maisemia ihaillen. Ikuistinpa maisemia sielun syövereiden lisäksi myös kameran muistikortille (vai mihin ne menee kun painetaan sitä valokuvan ottonappia..? Mä oon aika huono näissä..), vaikka pelkäsinkin heittäväni kameran rannehihnasta huolimatta mereen. Olisi ollut niin mun tuuria.
Purjelaivaristeilyn lisäksi olen tutustunut pääkaupunkiimme viime aikoina lisää myös jalkaisin. Vein äitini kävelyretkelle Kaartinkaupunkiin, Kaivopuistoon, Ullanlinnaan ja Eiraan kunnon turistien tapaan kartta, opaskirja ja kamera kädessä. Tällä kertaa se kamera meni kuin menikin hetkeksi rikki, mutta neuvokas insinöörin tytär pelasti tilanteen ja sai kameran jälleen toimimaan.
Olin katsonut meille valmiin kävelyreitin kirjasta nimeltä Sunnuntaikävelyllä Helsingissä, tai oikeastaan kaksikin reittiä, sillä yksi parin kilometrin lenkki olisi ollut hulluille ulkoilijoille aivan liian lyhyt matka taivaltaa. ”Sunnuntaikävelyllä Helsingissä” esittelee 52 erilaista kävelyreittiä kaupunginosittain tai sitten jonkin jännittävän teeman mukaan, kuten murhapaikkojen, sotapaikkojen, laulujen Helsingin (”Mä kolmatta linjaa takaisin..kuljen Hakaniemenrantaan jne.”) tai vaikkapa eläimiin liittyvien paikkojen mukaan. Minä valitsin äidin toiveita kuunnellen tosiaan ensimmäiselle (mutta ei todellakaan viimeiselle, seuraava on jo suunnitteilla) lenkillemme reitin, joka kiertelee Kaartinkaupungissa ja siihen perään vielä toisen reitin Kaivopuistosta Ullanlinnaan.
Kirja esittelee reittien varrella olevia nähtävyyksiä, rakennuksia ja Helsingin historiaa sekä hauskoja knoppitietoja sopivan lyhyesti ja ytimekkäästi, niin että niitä voi lueskella kesken kävelyn ilman, että nenän tarvitsee olla jatkuvasti kiinni kirjassa. Minä innokas supersuunnittelija olin tietysti lukenut matkamme varrella olevista rakennuksista, patsaista ja muista nähtävyyksistä jo mahdollisimman paljon etukäteen, niin että osasin kertoa äidille ulkomuistista pääkaupunkimme historiaa kuin paraskin matkaopas. Aapo.
Koska opin lenkkimme aikana aivan valtavasti uutta ihanasta pääkaupungistamme, ajattelin esitellä turistikierroksemme antia kaupunginosittain myös teille. Tulossa on siis postaukset ainakin Kaartinkaupungista, Kaivopuistosta sekä Ullanlinnasta ja Eirasta, sekä uusien vielä tulossa olevien kävelylenkkien jälkeen myös muualta Helsingistä. Palatkaamme siis asiaan. Helsinkiin.
