Euphoria

Olen jo monen vuoden ajan kutsunut kavereita kylään euroviisuiltana, tehnyt erilaisia sapuskoja tarjolle ja viimeisimpinä vuosina perinteisiin on kuulunut myös kappaleiden pisteyttäminen, eli viisuraati, joka valitsee oman voittajansa. Tänä vuonna perinteeseen tulee kuitenkin katko, sillä tänä vuonna meillä ei ole viisuvalvojaisia. Kaikenlaisia myönnytyksiä sitä joutuukin tekemään kiireisessä elämäntilanteessa.. No, ensi vuonna sitten perinne jatkukoon taas entiseen tapaan. Perinteisen euroviisuillan puuttumisesta huolimatta en suostu jättämään viisuja kokonaan väliin, vaan olen urheasti valvonut semifinaali-iltoina puoleenyöhön (joka on minulle toosi myöhäinen nukkumaanmenoaika arkena) ja ympyröinyt esiintyjälistalta omat suosikkini finaaliin.

Semifinaalien katsominen joko yksin tai sitten kammottaville biiseille tuhahtelevan Henkan kanssa on kuulunut myös perinteisiin, ja silloinkin tarjolla on oltava jotakin hyvää syötävää. Keväisinä semifinaali-iltoina meillä on kokattu usein parsaa ja niin kokattiin myös tänä vuonna tiistain semifinaalissa, jolloin meillä syötiin Jamie Oliverin parsakeittoa uppomunalla sekä paahdetulla leivällä. Torstaina oli sen sijaan pastan vuoro. Niin ikään Jamie Oliverin resepteistä löytyi kesäkurpitsa-carbonara, jota myös Henkka odotti innolla. Olihan hän ollut mukana kun kaupasta ostettiin pekonia sitä varten. Jo torstaiaamuna hän totesi unen läpi olevansa sitten ruoka-aikaan kotona, sillä mmmmm, silloin saisi pekonia!

Molemmat semifinaaliruoat sisälsivät elementtejä, joita en ole ennen tehnyt, vaikka ne peruskeittiötaitoihin kuulunevatkin. Parsakeiton päälle töräytetyt uppomunat olivat ensimmäiset laatuaan keltaisessa keittiössä ja niiden onnistuminen jännitti hieman. Olin kuitenkin nähnyt Top Chefissä kuinka munat laitetaan kelmun sisään ja sitten vasta kattilaan, ja kelmuvinkkiä hyväksikäyttäen sain kuin sainkin uppomunani pysymään ehjinä. Hieman liian kypsäksi ne kuitenkin menivät, tai ainakin minun mielestäni keltuainen olisi saanut olla löysempi. Ensi kerralla sitten pidän munat kattilassa 4-5 minuuttia kuuden minuutin sijaan. Ilman kelmua keittoaika on pienempi, noin 3-4 minuuttia.

Torstain semifinaaleissa vuorossa oli pelottavaksi ja vaikeaksi mieltämäni pasta carbonara, jota en myöskään ollut uskaltanut tehdä aiemmin. Jamien ohjeella uskaltauduin kuitenkin väsäämään ison kasan kesäkurpitsaista (ja sitä pekoniakin sisältävää) carbonaraa, ja vau, se onnistui! Carbonaraan palataan kuitenkin myöhemmin, sillä nyt on parsakeiton ohjeen vuoro:

2 annosta:

– 250 g parsaa
– öljyä
– sipuli tai 5 kevätsipulia
– pieni sellerinvarsi
– 1 purjo
– kasvislientä (litra)
– merisuolaa ja mustapippuria (mylly)
– 2 kananmunaa
– 2 leipäviipaletta
– nokare voita

Leikkaa parsoista nuput ja laita ne sivuun odottamaan. Pilko parsa, sipulit, purjo ja selleri hieman pienemmiksi ja kuullota niitä kattilassa reilussa lorauksessa öljyä. Noin kymmenen minuutin kuluttua on aika lisätä liemi ja kiehuttaa keittoa kannen alla 20 minuuttia. Tarkista, että kasvikset ovat pehmenneet ja survo keitto sitten sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää keittoon parsanuput ja keitä vielä hetki. Mausta soppaa samalla suolalla ja pippurilla, maistele välillä ja lisää mausteita tarvittaessa.

Kiehauta kattilallinen vettä uppomunia varten ja laske lieden lämpöä sitten sen verran, että vesi juuri ja juuri kiehuu vielä. Laita samalla leivät paahtumaan reippaaseen öljytilkkaan pannulle. Minä lisäsin uppomunien veteen varmuuden vuoksi myös lorauksen etikkaa ja vähän suolaa, sillä jossakin neuvottiin tekemään niin, ja halusin munieni onnistuvan varmasti. En tiedä oliko etikka- ja suolalisäys tarpeellinen, mutta ei niistä ainakaan haittaakaan tuntunut olevan. Itse munat rikoin kahvikuppien sisään virittelemiini elmukelmupaloihin, jotka sidoin solmulla kiinni, ja tyrkkäsin kattilaan hyytymään. 4-5 minuuttia riittää ja sitten munat voi ottaa reikäkauhalla lautaselle, avata kelmun ja laittaa nokareen voita sulamaan uppomunien päälle.

Siellä ne kiehuu.

Kokoa annos tyrkkäämällä lautaselle ensin sopiva määrä keittoa. Asettele sitten molemmilta puolilta kunnolla paahdettu leipä keiton päälle ja riko uppomuna leivän päälle. Ihannetilanteessa löysä keltuainen valuu annoksen sekaan, mutta kuten jo totesin, olivat minun uppomunani hieman liian kypsiä valuttaakseen sisuksensa ulos. Viimeistele annos Jamie Olivermaiseen tapaan öljylorauksella (minä kapinoin vastaan ja jätin öljyn tällä kertaa pois) ja pyöräytä vielä hieman mustapippuria sekä suolaa myllystä annoksen päälle. Vaikka itse keitto on kevyttä kasvissosekeittoa, on annos mukavan täyttävä paahdetun leivän ja kananmunan ansiosta.

Tänä iltana sitten ratkeaa mikä rallatus voittaa Euroviisut tänä vuonna. Isoimmat viisufanit arvasivat varmaan jo otsikosta, että tänä vuonna ystävämme Ruotsi on vahvoilla saamaan eniten pisteitä Martinan yhden hengen viisuraadissa. Varsinkin kun se Slovakian söpö poika tippui.. Myös Venäjän mummot ovat hauskoja ja suurin osa niistä lukuisista balladeistakin on ollut ihan jees. Ja oli siellä kai muitakin hyviä viisuja, en nyt muista kaikkia kunnolla, kun en tosiaan ole tänä vuonna ehtinyt paneutua viisuihin yhtä paljon kuin normaalisti. Hitto, ensi vuonna mä meen Tukholmaan katsomaan viisuja paikan päälle!