Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Korealaisittain maustettu naudanliha

Täältä tulee korealaisen perunasalaatin paras kaveri: Korealaisittain maustettu naudanliha. Marinoidut lihasuikaleet olivat melkoinen menestys helatorstain makumatkallamme ja saivat osakseen paljon kehuja, vaikka laiska kokki-Martina ei ollutkaan poistanut lihasta ällöttäviä rasvarämmäleitä. Hyihyi, ensi kerralla lupaan olla tarkempi! Tai siis viitseliäämpi, nyt en edes yrittänyt poistaa siinä lihan pinnalla ihan helposti näkyvää ja poistettavissa olevaa rasvakerrosta. Olkaa te kuitenkin fiksumpia ja putsatkaa lihanne ennen marinointia! Niin minäkin teen sitten ensi kerralla.

2-3 annosta:

– 250-300 g naudan ulkofilettä
– 2 rkl soijakastiketta
– 2 rkl kuivaa valkoviiniä (ja loput pullosta sitten ruokajuomaksi sekä lasillinen tietysti kokille ruoanlaittojuomaksi)
– 1 rkl seesamiöljyä
– pari kevätsipulia
– valkosipulin kynsi (tai yksikyntinen valkosipuli jos pidät valkosipulista yhtä paljon kuin minä)
– 1 tl sokeria
– inkivääriä (hippunen kuivattua tai pieni keko tuoretta raastettua)
– cayannepippuria

Pilko liha ohuiksi suikaleiksi. Pakasteessa jähmettynyttä lihaa on helpompi leikata, ihan vinkkivinkki vaan.. Sekoita kaikki loput ainekset marinadiksi (sipuleita voit vähän pilkkoakin) ja kippaa liha sekä marinadi kannelliseen astiaan tai pakastepussiin, ja jätä marinoitumaan jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi. Minä laitoin lihat marinoitumaan aamupäivällä ja iltasella ne oli valmiit paistettaviksi.

Paista marinoituneet lihasuikaleet öljytilkassa pannulla molemmin puolin kunnolla ruskeaksi. On namia! Ehdottoman hyvää korealaisen perunasalaatin kanssa, kuten taisin jo mainitakin ehkä noin satamiljoona kertaa.

Euphoria

Olen jo monen vuoden ajan kutsunut kavereita kylään euroviisuiltana, tehnyt erilaisia sapuskoja tarjolle ja viimeisimpinä vuosina perinteisiin on kuulunut myös kappaleiden pisteyttäminen, eli viisuraati, joka valitsee oman voittajansa. Tänä vuonna perinteeseen tulee kuitenkin katko, sillä tänä vuonna meillä ei ole viisuvalvojaisia. Kaikenlaisia myönnytyksiä sitä joutuukin tekemään kiireisessä elämäntilanteessa.. No, ensi vuonna sitten perinne jatkukoon taas entiseen tapaan. Perinteisen euroviisuillan puuttumisesta huolimatta en suostu jättämään viisuja kokonaan väliin, vaan olen urheasti valvonut semifinaali-iltoina puoleenyöhön (joka on minulle toosi myöhäinen nukkumaanmenoaika arkena) ja ympyröinyt esiintyjälistalta omat suosikkini finaaliin.

Semifinaalien katsominen joko yksin tai sitten kammottaville biiseille tuhahtelevan Henkan kanssa on kuulunut myös perinteisiin, ja silloinkin tarjolla on oltava jotakin hyvää syötävää. Keväisinä semifinaali-iltoina meillä on kokattu usein parsaa ja niin kokattiin myös tänä vuonna tiistain semifinaalissa, jolloin meillä syötiin Jamie Oliverin parsakeittoa uppomunalla sekä paahdetulla leivällä. Torstaina oli sen sijaan pastan vuoro. Niin ikään Jamie Oliverin resepteistä löytyi kesäkurpitsa-carbonara, jota myös Henkka odotti innolla. Olihan hän ollut mukana kun kaupasta ostettiin pekonia sitä varten. Jo torstaiaamuna hän totesi unen läpi olevansa sitten ruoka-aikaan kotona, sillä mmmmm, silloin saisi pekonia!

Molemmat semifinaaliruoat sisälsivät elementtejä, joita en ole ennen tehnyt, vaikka ne peruskeittiötaitoihin kuulunevatkin. Parsakeiton päälle töräytetyt uppomunat olivat ensimmäiset laatuaan keltaisessa keittiössä ja niiden onnistuminen jännitti hieman. Olin kuitenkin nähnyt Top Chefissä kuinka munat laitetaan kelmun sisään ja sitten vasta kattilaan, ja kelmuvinkkiä hyväksikäyttäen sain kuin sainkin uppomunani pysymään ehjinä. Hieman liian kypsäksi ne kuitenkin menivät, tai ainakin minun mielestäni keltuainen olisi saanut olla löysempi. Ensi kerralla sitten pidän munat kattilassa 4-5 minuuttia kuuden minuutin sijaan. Ilman kelmua keittoaika on pienempi, noin 3-4 minuuttia.

Torstain semifinaaleissa vuorossa oli pelottavaksi ja vaikeaksi mieltämäni pasta carbonara, jota en myöskään ollut uskaltanut tehdä aiemmin. Jamien ohjeella uskaltauduin kuitenkin väsäämään ison kasan kesäkurpitsaista (ja sitä pekoniakin sisältävää) carbonaraa, ja vau, se onnistui! Carbonaraan palataan kuitenkin myöhemmin, sillä nyt on parsakeiton ohjeen vuoro:

2 annosta:

– 250 g parsaa
– öljyä
– sipuli tai 5 kevätsipulia
– pieni sellerinvarsi
– 1 purjo
– kasvislientä (litra)
– merisuolaa ja mustapippuria (mylly)
– 2 kananmunaa
– 2 leipäviipaletta
– nokare voita

Leikkaa parsoista nuput ja laita ne sivuun odottamaan. Pilko parsa, sipulit, purjo ja selleri hieman pienemmiksi ja kuullota niitä kattilassa reilussa lorauksessa öljyä. Noin kymmenen minuutin kuluttua on aika lisätä liemi ja kiehuttaa keittoa kannen alla 20 minuuttia. Tarkista, että kasvikset ovat pehmenneet ja survo keitto sitten sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää keittoon parsanuput ja keitä vielä hetki. Mausta soppaa samalla suolalla ja pippurilla, maistele välillä ja lisää mausteita tarvittaessa.

Kiehauta kattilallinen vettä uppomunia varten ja laske lieden lämpöä sitten sen verran, että vesi juuri ja juuri kiehuu vielä. Laita samalla leivät paahtumaan reippaaseen öljytilkkaan pannulle. Minä lisäsin uppomunien veteen varmuuden vuoksi myös lorauksen etikkaa ja vähän suolaa, sillä jossakin neuvottiin tekemään niin, ja halusin munieni onnistuvan varmasti. En tiedä oliko etikka- ja suolalisäys tarpeellinen, mutta ei niistä ainakaan haittaakaan tuntunut olevan. Itse munat rikoin kahvikuppien sisään virittelemiini elmukelmupaloihin, jotka sidoin solmulla kiinni, ja tyrkkäsin kattilaan hyytymään. 4-5 minuuttia riittää ja sitten munat voi ottaa reikäkauhalla lautaselle, avata kelmun ja laittaa nokareen voita sulamaan uppomunien päälle.


Siellä ne kiehuu.

Kokoa annos tyrkkäämällä lautaselle ensin sopiva määrä keittoa. Asettele sitten molemmilta puolilta kunnolla paahdettu leipä keiton päälle ja riko uppomuna leivän päälle. Ihannetilanteessa löysä keltuainen valuu annoksen sekaan, mutta kuten jo totesin, olivat minun uppomunani hieman liian kypsiä valuttaakseen sisuksensa ulos. Viimeistele annos Jamie Olivermaiseen tapaan öljylorauksella (minä kapinoin vastaan ja jätin öljyn tällä kertaa pois) ja pyöräytä vielä hieman mustapippuria sekä suolaa myllystä annoksen päälle. Vaikka itse keitto on kevyttä kasvissosekeittoa, on annos mukavan täyttävä paahdetun leivän ja kananmunan ansiosta.

Tänä iltana sitten ratkeaa mikä rallatus voittaa Euroviisut tänä vuonna. Isoimmat viisufanit arvasivat varmaan jo otsikosta, että tänä vuonna ystävämme Ruotsi on vahvoilla saamaan eniten pisteitä Martinan yhden hengen viisuraadissa. Varsinkin kun se Slovakian söpö poika tippui.. Myös Venäjän mummot ovat hauskoja ja suurin osa niistä lukuisista balladeistakin on ollut ihan jees. Ja oli siellä kai muitakin hyviä viisuja, en nyt muista kaikkia kunnolla, kun en tosiaan ole tänä vuonna ehtinyt paneutua viisuihin yhtä paljon kuin normaalisti. Hitto, ensi vuonna mä meen Tukholmaan katsomaan viisuja paikan päälle!

Korealainen perunasalaatti

Noniin, sen pidemmittä puheitta mennään suoraan syömään korealaista perunasalaattia, sillä se on hyvää, maukasta, kotoisan kesäistä, mutta myös jollain tapaa hieman eksoottista. Tai no, valmistetaan salaatti ensin, ja sitten vasta syödään se. Kas näin:

– 100 g kaalia
– punasipuli
– 300 g kiinteää perunaa
– punainen chili
– 1 rkl viinietikkaa
– 1 rkl seesamiöljyä
– valkosipuli (oikeasti varmaan yksi valkosipulin kynsi, mutta meillä kokonainen yksikyntinen valkosipuli)
– inkivääriä
– suolaa, sokeria ja mustapippuria

Pilko chili (ja poista siitä siemenet), kaali ja sipuli pieneksi silpuksi. Tyrkkää silppu kylmään suolalla maustettuun veteen lillumaan. Tämä pehmentää kavereiden makua.

Keitä perunat ja pilko ne pienemmiksi. Huuhtele kaali, sipuli ja chili ja valuta ne kuivaksi. Sekoita perunat, kaali, sipuli ja chili yhteen ja mausta salaatti viinietikalla, seesamiöljyllä, valkosipulilla, pienellä määrällä suolaa ja sokeria, mustapippurilla sekä inkiväärillä. Mausteita voit laittaa oman makusi mukaan ja suosittelen maistelemaan salaatin maustetilannetta välissä, ettei mausteita lorahda liikaa.

Jätä salaatti jääkaappiin maustumaan ainakin pariksi tunniksi. Syö sellaisenaan tai tarjoile lihan lisukkeena. Julkaisen myöhemmin myös korealaisittain maustetun naudanlihan reseptin ja se viihtyy aivan täydellisesti tämän perunasalaatin kanssa samalla lautasella. Kukapa olisi uskonut.

Pietarin risteily, osa 2

Ensimmäisen illan ja yön jälkeen koitti aamu, joka valkeni puolipilvisenä ja lämpimänä. Ihan kiva keli Pietarin valloittamiseen siis. Pietarin risteilyn aikatauluhan on samanlainen kuin Tukholman risteilynkin: Illalla lähdetään Helsingistä, aamulla ollaan perillä ja maissa on aikaa olla melkein koko päivä, kunnes illalla lähdetään taas kotiin päin. Kotona Helsingissä laiva on heti aamusta.

Me olimme varanneet etukäteen buffet-aamiaisen, jonka voimin jaksoimme lähteä valloittamaan Pietaria, jonotettuamme ensin tunnin passintarkastusjonossa. Ensimmäinen kohteemme oli Kunstkamera, eli tuttavallisemmin sikiömuseo. Sikiömuseon purkeissa hengaili jos jonkinlaista epämuodostunutta sikiötä, joita sitten ihmettelimme tovin jos toisenkin. Museossa ei saanut kuvata, mutta Googlen kuvahaku kertoo hakusanalla ”kunstkamera” miten ihania pikku kavereita kävimme moikkaamassa. Googleta omalla vastuulla, epämuodostuneet sikiöt kun eivät ole mitään maailman suloisimpia otuksia..

Niin karmaisevalta kun se saattaakin kuulostaa, alkoi minulla runsaasta aamiaisesta huolimatta tulla nälkä Kunstkameran sikiöiden luota poistuessamme. Päätimme suunnistaa Annan tietämään edulliseen ravintolaan lounaalle. Ravintolan nimeä en tietenkään muista, mutta se sijaitsi sen jonkun ison ostoskeskuksen vieressä. Aika selkeät ohjeet, vai mitä? Kaivan nimen kyllä esille jos joku haluaa sen tietää.


Heppavaunujen takana möllöttää kaunis Eremitaasiin kuuluva Talvipalatsi.

Matkalla ravintolaan törmäsimme valtavan kokoiseen rakennukseen, joka vain jatkuu, ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.. Kyseessä oli Eremitaasi, jonka edessä olevalle aukiolle menimme ihmettelemään komeita rakennuksia, aukiolla valokuvattavana olevaa morsianta sekä tietenkin heppakärryjä, joiden kyytiin emme menneet vaikka yritin pyytää tosi nätisti. Höh. Alkava sade ja kurniva vatsa saivat minutkin pian toisiin aatoksiin, ja ostettuamme perinteisen jääkaappimagneetin Eremitaasin edessä olevasta turistikojusta jatkoimme matkaa kohti ravintolaamme.


Käsilaukku tiukasti kainalossa ettei kukaan varasta tyhmän turistin omaisuutta.

Ravintolassa valitsimme englanninkieliseltä listalta ensin entrecotet lohkoperunoilla, mutta koska kyseistä annosta ei ollutkaan saatavilla otimme jonkun random-pihvin. Random-pihvi paljastui tomaatilla, kananmunalla ja jollain muulla peitetyksi ja se oli yllättävän hyvää. En ole aiemmin syönyt mitään vastaavaa, eikä minulle ole tullut mieleenkään, että pihvin päälle voisi heittää kananmunaseoksen. Kaikkea ne venäläiset keksii..


Tällaiset annokset me vedimme Henkan kanssa napaamme. Tai siis napoihimme. Emme ainakaan tietääkseni omista vielä yhteistä napaa..


Henkan veljen tai Annan keitto. En muista kumman.

Koska kaikkia varmaan kiinnostaa ihan sikana, niin kerron vielä senkin, että kävimme ravintolassa vessassa ennen kuin jatkoimme matkaa. Pietarin wc:t yllättivät siisteydellään, mutta tämän ravintolan vessasta puuttui eräs oleellinen asia, nimittäin pöntön reunus. Miehiähän se ei tietenkään haitannut eikä Annaa, joka kävi viereisessä reunuksellisessa wc:ssä. Minä sen sijaan otin vessakäynnin reisitreeninä ja menin rohkeasti puutteellisen pöntön vessaan killumaan reisilihasteni varassa. Aika mielenkiintoista, vai mitä? Päivän treeni oli siinä, nyt saan juoda kaljaa!

Lounaan aikana Pietaria oli pessyt melkoinen sadekuuro, jonka viimeisiä pisaroita menimme pakoon siihen isoon ostoskeskukseen. Pyörimme törkeän hintaisissa ja kuumissa kaupoissa hieman, kunnes miestemme onneksi putkahdimme ulos kadulle ja lähdimme etsimään inspiraatiota taloprojektiimme. Kartta esiin ja suunnaksi Iisakin kirkko, joka on ihan tässä lähellä.

”Ihan tässä lähellä” tarkoitti lähes kahden tunnin hortoilua Pietarin kaduilla, pariin kertaan harhaan menemistä ja lukuisia kartan tutkiskeluhetkiä. Epämääräinen hortoilu oli tosin ainakin minun mieleeni, sillä minusta oli ihana katsella koristeellisia rakennuksia, nauttia Venetsia-tunnelmista Pietaria halkovia kanavia katsellessani ja ihailla venäläisten naisten kykyä kävellä huimilla koroilla varustetuilla kengillä. Minä olisin ollut heti rähmälläni sellaiset kengät jalkaan vedettyäni, varsinkin kun Pietarin kadut eivät ole ihan sieltä tasaisimmasta päästä. Katso siis mihin astut. Minä meinasin kompastua ihan jo tennareillakin.

Pietarin kaduista tulikin mieleen vielä se, että tien ylitys on Pietarissa aika hurjaa hommaa. Liikennevaloissa tien yli pääsee vielä suht turvallisen tuntuisesti, tosin suosittelen silloinkin katsomaan että kaikki autoilijat varmasti kunnioittavat punaisia valoja. Jos sen sijaan yrität ylittää sellaisen tien, jossa ei ole liikennevaloja, ole todella varovainen. Pietarilaiset autot eivät väistä jalankulkijoita.


Tää ei sitten oo se kuuluisin heppapatsas niin kuin me luulimme, vaan toisella puolella Iisakin kirkkoa sijaitseva vähän samannäköinen patsas. Ihan hieno kuitenkin. Iisakin kirkon takaa olisi kuitenkin löytynyt se kuuluisa Vaskiratsastaja, joka näytti pikaisella bussin ikkunasta luodulla vilkaisulla vielä hienommalta kuin tämä hoponen. Ensi kerralla täytyy mennä kuvaamaan sitäkin. Nyt kun tiedämme missä se on..


Iisakin kirkko! Aika hieno.

Iisakin kirkon löydettyämme ja sitä hetken ihmeteltyämme, olivat jalkamme jo niin väsyneet kävelystä, että päätimme etsiä jonkun istuskelupaikan ja mennä drinksulle. Helpommin sanottu kuin tehty, ja vasta usean törkyhintaisen ja liian hienon paikan ovella käännyttyämme löysimme ihanan viehättävän kuppilan, jossa istuimmekin sitten siihen asti, että kuljetus satamaan lähti.

Ei muuten kannata jättää paluuta siihen viimeiseen kuljetukseen, sillä se on kuulemma usein niin täynnä, etteivät kaikki mahdu kyytiin. Kuljetus satamasta keskustaan ja takaisin kuuluu siis risteilyyn ja on pakollinen, jotta maihin pääsee ilman viisumia. Käteväkin se toki on kun ei tarvitse alkaa sählätä taksien kanssa.

Ja sitten takaisin siihen ravintolaan, jonka venäjänkielistä drinkkilistaa luimme kuin pietarilaiset konsanaan. Emmehän me tietenkään oikeasti osanneet kieltä (paitsi Anna, jonka kielitaidosta oli paljon hyötyä niin maissa kuin laivallakin), mutta kyllähän tuosta nyt voi arvata mitä drinkkejä listalta löytyy. Osaatko sinä lukea tätä:


Minä otin ensin listan ensimmäisen drinkin, joka näytti tältä.

Ihanien valkosipulilla ja tillillä maustettujen ruisleipien kanssa join ison tuopin olutta, sillä naposteltavien kanssa ei makeat drinkit sovi. Ravintolassa oli monta hauskaa yksityiskohtaa, joita kuvasin innoissani. Erikoisin tapaus oli eräässä pöydässä istunut susipatsas, -nukke tai mikä lie, jota jouduin vilkaisemaan parikin kertaa. Ensin katsoin, että siinähän istuu vaan joku hieman karvaisempi herrasmies, mutta sitten huomasin että se onkin susi. Ihan normaalia Venäjällä. Sen verran täytyi kuitenkin vielä vilkaista, että katsoin onko susi elävä vai ei. Ties vaikka se olisi juuri tilannut suomalaisturistin muhkeasta pehvasta tehtyä pihviä..


Tällaiset kaverit hengailivat baaritiskin yläpuolella.

Hengailtuamme kuppilassa muutaman tovin, kipitimme Iisakin kirkon eteen, josta lähti kuljetus takaisin satamaan. Satamasta ostin vielä pari pientä matkamuistoa, sillä päässäni oli alkanut soida: ”Venäjänmaa antoi lapsilleen vanhoja mummoja, ja niiden sisällä on uusia mummoja, ja niiden sisällä taas uusia mummooojaaaa..”. Maatuskamummoja oli siis saatava, yksi magneetillinen jääkaapin oveen ja yksi pieni maatuskamummo töihin muiden siellä minua ilahduttavien matkamuistojen joukkoon.

Seuraavassa osassa katsellaan kannella kun laiva lähtee satamasta ja vietetään vielä viimeinen ilta Princess Marialla muun muassa syöden, juoden ja karaokea laulaen. Jälkimmäisestä ei ole todistusaineistoa, joten voit pysyä turvallisin mielin mukana menossa.

Hedelmälassi

Noniin, tässäpä olisi ensimmäinen resepti helatorstain makumatkaltamme. Korealaisten ruokien ohjetta toivottiin, mutta koska olen siirtänyt blogiin vasta tämän hedelmäisen lassin, saatte te nyt nauttia hetken ihanan pehmeästä jogurttijuomasta, ennen korealaisia, afganistanilaisia ja irakilaisia reseptejä. Hedelmälassi on kiva välipala tai jälkiruoka ihan sellaisenaankin, mutta myös omiaan katkaisemaan terävimmän kärjen tulisilta ja mausteisilta ruoilta. Keltaisen keittiön lassiin katsottiin mallia Maailman parhaat kasvisruoat -kirjasta, mutta sovelsin sieltä löytyvää reseptiä hieman oman maun mukaan.

4-6 annosta

– 500 g maustamatonta jogurttia
– mangoa, banaania tai molempia. Yhteensä 3-4 hedelmää.
– 3 dl kylmää vettä
– 3 dl kylmää maitoa
– ripaus kardemummaa
– muutama jääpala
– 1 rkl ruusuvettä, mangolikööriä, molempia tai ei kumpaakaan

Kuori hedelmät ja pilko ne pienemmiksi. Sörssää hedelmät, jogurtti, maito, vesi ja kardemumma sauvasekoittimella sileäksi juomaksi. Lisää halutessasi ruusuvesi tai mangolikööri sekä pari jääpalaa per juoma. Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin koristelemaan juoma vielä mantelilastuilla, mutta me jätimme sen väliin.