Omatekemä jäätelö – Ilman jäätelökonetta

Olen kuullut jo ajat sitten, ensimmäisen kerran muistaakseni työkaveriltani edellisessä työpaikassani, ja sitten Hulilta ja Herra Longfieldiltä, että jäätelön tekeminen itse on aivan tavattoman helppoa. Siihen ei tarvita jäätelökonetta, eikä kovin paljon edes aikaa tai vaivaa, ja lopputulos on aivan yhtä hyvä kuin kaupasta ostettava jäätelökin, ellei jopa parempi. Ja täysin ilman lisäaineita. Sekin vielä. Hulin ja Herra Longfieldin tekemää vaniljajäätelöä pääsin jopa maistamaan viime kesänä, ja silti minulta kesti näin kauan tehtailla ensimmäinen omatekemäni jäätelö.

Tein jäätelön muuten Hulin blogista löytyvän ohjeen mukaan, mutta vaihdoin maun vaniljasta kaneliin, sillä halusin tietenkin kokeilla jotain erilaista. Jäätelön perusresepti kuuluu näin, makuainetta voi muunnella vapaasti omien mieltymysten ja mielikuvituksen mukaan:

– 3 kananmunaa
– 3 dl vispikermaa
– 2 dl tomusokeria
– 4 rkl maun tuovaa nestettä, joka voi olla mehua, sulatettua suklaata, hilloa, siirappia, veteen sekoitettua vaniljaa tai kanelia, niin kuin minulla tällä kertaa

Homman perusidea on se, että tehdään kolme vaahtoa, sekoitetaan ne keskenään ja lisätään makua tuova neste. Kananmunat erotellaan, valkuaiset vatkataan omaksi vaahdoksi ja keltuaiset tomusokerin kanssa omaksi. Ja kolmas vaahtohan on tietysti kermavaahto. Kun kaikki on vatkattu, sekoita vaahdot keskenään, lisää esimerkiksi 4 rkl vettä, johon on sekoitettu kanelia ja kippaa massa kannelliseen muoviastiaan.

Astia laitetaan pakastimeen ja sitä käydään sekoittelemassa välillä. Kuulemma vain kaksi kertaa jäätymisen aikana riittää (ekan kerran noin 30-60 minuutin jälkeen ja sitten joskus kun muistaa), mutta minä sekoittelin jäätelömassaani alkuun tunnin välein ja sitten jätin sen yöksi oman onnensa nojaan löytääkseni aamulla täydellisesti jäätyneen jäätelön pakastimestamme.

Massan jäätymiseen menee vähintään puoli vuorokautta riippuen sen määrästä, muoviastian muodosta ja reunojen paksuudesta. Kätevä astia on vanha muovinen litran jäätelöpurkki (Aino, Carte D’Or, mitä näitä nyt on..), joka on sen verran ohutreunainen, että jäätelö jäätyy mukavan nopsaan, niin että edellisenä iltana tehty jäde on valmista seuraavan päivän iltapäiväkahvilla.

Kanelijäätelö maistui namilta uunibanaanien kera.

Katso myös nämä postaukset:
Sitruunajäätelö
Kesän paras jäätelö