Suomen suurin matkablogiyhteisö

Domodah


Koska yksi jos toinenkin lumessa tallaaja tuntuu olevan jo varsin kypsä pakkasessa palelemiseen, ajattelin viedä teidät hieman lämpimämpiin tunnelmiin. Tervetuloa makumatkalle Gambiaan! Tarjolla on Afrikan rytmejä, kuumia tunnelmia sekä eksoottista menoa ja meininkiä.

Piskuinen Afrikan maa kasvattaa suosiotaan matkailijoiden keskuudessa lämpimän ilmastonsa, eksoottisuutensa sekä lyhyehkön lentomatkansa ansiosta. Yhä useampi suomalainen suuntaakin nokkansa kohti Afrikan lounaisosissa sijaitsevaa Gambiaa ja ihastuu ikihyviksi. Toiset ihastuvat maahan ja toiset sen asukkaisiin.

Gambia tunnetaankin länsimaalaisten keskuudessa keski-ikäisten naisten, hmmm, miten sen nyt sanoisi…no, kohteena josta voi löytää rakkauden, tai jonkun sen tapaisen. Tiedän itsekin erään keski-ikäisen yksinhuoltajaäidin, joka löysi Gambian matkaltaan aivan uudenlaisen elämäntavan maassa tapaamansa miehen myötä. Nainen itsekin naureskeli heidän isohkoa ikäeroaan ja klassista tarinaa, kun mennään pian naimisiin, mies muuttaa Suomeen ja niin etiäpäin, mutta mikäs siinä jos kumpikin on onnellinen.


Jos et kuitenkaan halua etsiä omaa mustaa miestä, on Gambialla paljon muutakin tarjottavaa: Aitoa afrikkalaista tunnelmaa, maukasta ruokaa, auringonpaistetta, ystävällisiä ihmisiä, upeita luontoelämyksiä.. Sadekausi Nawet kestää kesäkuusta lokakuun puoliväliin ja kuivakausi Harmattan vastaavasti lokakuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Sadekaudella maassa on todella kuumaa ja kosteaa, monsuunisateita tulee lähes päivittäin ja moskiittoja on runsaasti. Suosittelen siis matkustamaan maahan kuivana kautena.

Muista myös Gambian lomallasi sanonta maassa maan tavalla. Pukeudu säädyllisesti ja pyydä lupa mikäli haluat valokuvata ihmisiä. Eräiden uskomusten mukaan kamera nimittäin varastaa sielun, etkä varmastikaan halua viedä tummien tovereiden sieluja mukanasi Suomeen. Muista myös malarialääkitys ja kunnon suojakertoimet niin vältyt ikäviltä yllätyksiltä.


Ja sitten siihen lupaamaani makuosioon. Eräs tyypillinen gambialainen ruoka on maapähkinävoissa paistettua lihaa ja riisiä sisältävä domodah, jota maapähkinävoifanin oli päästävä testaamaan. Kas näin se syntyy:

– 400 g lihasuikaleita (valitse itse mitä lihaa haluat, minä ostin possua kuten kunnon gambialainen muslimi tekisi…vai miten se nyt menikään..)
– öljyä lihan ruskistamiseen
– 1 sipuli
– 1 valkosipulin kynsi (tai 1 yksikyntinen valkosipuli jos pidät valkoisen sipulin mausta kuten minä)
– pieni purkki tomaattisosetta
– 5 dl lihalientä
– 1 munakoiso
– 1 punainen chili
– pieni loraus sitruunamehua
– 2 rkl maapähkinävoita
– mausteita, kuten suolaa, mustapippuria, cayennepippuria ja/tai chiliä


Aloita pilkkomalla sipulit, chili ja munakoiso. Ruskista sitten lihasuikaleet öljyssä ja lisää pannulle äsken pilkkomasi kaverit sekä tomaattisose. Pyörittele niitä hetken pannulla niin että sipulit kuullottuvat ja lisää sitten lihaliemi, sitruunamehu, mausteet sekä tarvittaessa hieman vettä, jos liemi ei riitä peittämään kunnolla lihoja ja kasviksia.

Anna kastikkeen pulputtaa rauhassa kannen alla parikymmentä minuuttia. Lisää sitten vielä maapähkinävoi sekä tarvittaessa lisää mausteita ja anna kiehua pienellä lämmöllä vielä noin vartti. Tarjoile domodah riisin kanssa.


Afrikkalaista ruokaa oli muuten oikein mukava ja helppo valmistaa, mutta täytyy myöntää, että tein aika ison mokan ostamalla kotiini maapähkinävoita. Olen vältellyt kyseisen jumalaisen tahnan ostamista vuosia, ellen jopa vuosikymmeniä, sillä maapähkinävoi on asia, jonka kanssa en millään kykene kohtuuteen.

Avatessani purkin, päätin tiukasti laittaa pähkinävoita vain ja ainoastaan lihakastikkeeseen sen tarvitseman määrän. Noin kolmen sekunnin päästä tästä ensimmäinen lusikallinen oli suussani, siis ennen kuin ehdin edes laittaa tahnaa ruokaan. Ei hyvin mene.. Ja tästä hetken päästä olinkin jo pakastimella kaivamassa vaaleaa leipää tai EDES JOTAKIN vaivaista leivänkänttyä, sillä minun oli saatava maapähkinävoileipää. Ja sitähän minä myös tein ja söin hyvällä ruokahalulla kesken kastikkeen teon.

Että näin hyvin pystyin hillitsemään itseni. Lienee sanomattakin selvää etten jaksanut syödä varsinaista ruokaa enää paljoakaan maapähkinävoiövereiden jälkeen. Onneksi domodah säilyi hyvin jääkaapissa, josta kaivoin sen tyytyväisenä esiin seuraavana päivänä nälän yllättäessä. Tässä vaiheessa maapähkinävoipurkki oli jo piilotettu syvälle jemmasyövereihin etten taas retkahtaisi..
Previous Post Next Post

3 Comments

  • Reply Sanni tiistai, helmikuu 14, 2012 at 09:38

    Heh, hauska tunnistaa joku toinenkin maapähkinäaddikti… Itse en ole uskaltanut ostaa moista herkkua kotiin aikoihin, syystä jotta…Mutta, hei! Tämän ruokalajin myötä on PAKKO ostaa uusi purkki! Ihan totta!Minäkin tykkäisin käydä Afrikassa ja nimenomaan kerran suunniteltiin kavereiden kanssa matkaa Gambiaan. Eikä olisi tarkoitus tuoda matkamuistona mitään mustaa miestä, vaan kokea nimenomaan ihania matkakokemuksia, kera hyvän ruuan tietty. Mutta tehdäänpä nyt lämmittävää ruokaa tähän talvisen tuiskun keskelle ja kuvittelemme olevamme Afrikan tumman taivaan alla, hii haa! Kiitos ihanasta ohjeesta, tätä kokeillaan. Nam!

  • Reply Anonymous tiistai, helmikuu 14, 2012 at 12:03

    Voi kun kivalta vaikuttava resepti. Saako maapähkinävoita tavallisista marketeista? Miltä osastolta sitä mahtaa löytyä? Onko kylmätiskissä vai kenties öljyjen kanssa samassa hyllyssä? Minkälaisissa pakkauksissa sitä myydään? En muista koskaan maistaneeni.

  • Reply Martina tiistai, helmikuu 14, 2012 at 12:31

    Sanni: Minuakin on alkanut kiinnostaa ajatus Afrikkaan matkustamisesta ja Gambia olisi yksi hyvä vaihtoehto. Ja jos sieltä kerran saa maapähkinävoilla maustettuja ruokia niin pakkohan sinne on päästä! ;)Anonyymin: Maapähkinävoita myydään samanlaisessa lasisessa purkissa kuin esimerkiksi Nutellaa ja muita suklaalevitteitä. Sieltä Nutellan vierestä minä omankin purkkini löysin S-Marketin hyllyltä, mutta huomasin myös että pienestä K-Marketistamme saa samaista maapähkinävoita. Kurkkaa siis ainakin hyllyt joissa on hilloja! Toisaalta en ole varma uskallanko suositella maapähkinävoin maistamista, sillä siihen voi jäädä todella pahasti koukkuun. 🙂

  • Leave a Reply