Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Herkullinen maanantai


Henkan synttäripäivä osui tänä vuonna maanantaille, mikä oli oikeastaan ihan kiva juttu, sillä perinteinen synttäripäivän pekoniaamiainen starttasi mukavasti uuden viikon. Piristimme viikon ankeinta päivää vielä illallakin juhlistamalla uudelle kymmenluvulle siirtyvää miestäni lemppariherkuillamme. Oikein mukava maanantai siis, kerrankin.

Sen lisäksi, että paiston aamiaiseksi perinteisesti ison kasan pekonia, tirisi pannulla myös pippurijuustomakkaraa sekä kebab-lastuja. Näiden pääosin Henkalle tarkoitettujen äijäruokien lisäksi tein meille molemmille Jamie Oliverin aamiaissämpylöitä, eli eräänlaisia suolaisia köyhiä ritareita.

Homma alkoi rikkomalla neljä kananmunaa kulhoon ja maustamalla munaseos pieneksi pilkotulla punaisella chilillä, suolalla ja pippurilla. Seuraavaksi laitoin sämpylän puolikkaat lillumaan munaseokseen ja paistoin sillä aikaa pekonit pannulla. Kun pekonit olivat valmiit, siirsin ne sivuun ja paistoin kananmunaseoksen itseensä imeneet sämpylät pekonin rasvassa. Kun sämpylät olivat paistuneet kullanruskeiksi ja rapeiksi pirskottelin niiden päälle HP-kastiketta ja laitoin muutaman pekonisiivun päällimmäiseksi. Valmis! Ja tällä pysyy kuulkaa nälkä poissa lähes koko päivän.

Koska minulla ei ollut vielä lounasaikanakaan nälkä tuhdin aamiaisen ansiosta, käytin taukoni herkkuostoksiin Lihakonttorin Delissä. Henkka oli esittänyt aiemmin kainon pyynnön, että voisin taas joskus tuoda Delin herkkuja kotiin, ja pitihän pyyntö toteuttaa herran synttäripäivän kunniaksi. Delin kiva miekkonen valitsi kanssani neljää eri juustoa, joita sain maistella ennen ostopäätöstä, ja voin kertoa että oli työn ja tuskan takana etten syönyt juustoja jo töissä. Niin hyviä maistiaiset olivat.

Ostospussiin päätyi Taleggiota, kermajuustoa, Old Hollandia sekä tryffelijuustoa. Juustojen lisäksi ostin rasiallisen mustia ja vihreitä oliiveja, joista isot kivelliset mustat ovat todella maukkaita. Vihreissä sen sijaan on ihanasti valkosipulia, joten molempia oli otettava. Lihaosastolta valitsin meille vielä kahta salamia sekä ilmakuivattua kinkkua ja tarjoilin kaikki herkut keksien sekä sämpylöiden kera. Ihanaa, voin kertoa että ähky tuli, ja ettei yövuoroon mennyt ukkeli ehtinyt töihin ajoissa, sillä herkut pitivät häntä liian kauan otteessaan. Haittaakse?

Karibian risteily, osa 2


Kas tässä reittimme.


Ensimmäinen osa
täällä.

Kun olimme tutustuneet laivaamme, vilkuttaneet lähtevän aluksen kannella taakse jäävälle Miamille ja nauttineet ensimmäiset drinksut sekä välipalaksi sushia, olivat matkalaukkumme saapuneet hyttiimme ja aloimme laittautua valmiiksi illallista varten. Matkalaukuthan meiltä otettiin heti satamassa taksista ulos astuttuamme, ja laivan henkilökunta hoiti ne puolestamme hyttiin asti. Taisivat he siinä välissä tarkistaa laukkujemme sisällönkin, mutta siinäpähän penkoivat kymmeniä bikineitä sisältäneen laukkuni. Ei haittaa.

Meidän tarvitsi tosiaan hoitaa vain itsemme ja käsilaukut laivaan, mikä oli toki varsin mukavaa, kunhan muistaa ottaa huomioon, etteivät matkalaukut tule ihan heti hyttiin, vaan vasta useamman tunnin päästä. Käsilaukkuun kannattaa siis pakata kaikki, mitä ajattelee tarvitsevansa laivalla ensimmäisten tuntien aikana. Konkariristeilijöillä oli esimerkiksi uima-asut käsilaukussa mukana, joten he pääsivät heti kylpemään aurinkoon ja pulikoimaan uima-altaaseen. Muista myös matkaliput ja passi, mistä sinua kyllä muistutetaan kun jätät matkalaukut iloisille virkailijoille.

Kun ilta koitti, ryntäsimme muiden matkustajien kanssa odottamaan illallisravintolan aukeamista. Risteilyä varatessa sai valita, haluaako syödä joka ilta samaan aikaan samassa pöydässä, vai ruokailla oman aikataulun mukaan. Jos ei halua sitoutua tiettyyn ruokailuaikaan, voi ruuhkaisimpina aikoina joutua odottamaan, mikäli haluaa syödä jommassakummassa pääravintoloista, joissa tarjoillaan päivittäin vaihtuva neljän ruokalajin illallinen.

Me valitsimme vapaan aikataulun, ja koska olimme ensimmäisenä iltana ravintolan ovella juuri sen auetessa, ei kahden hengen pöytiä ollut enää vapaana. Tarjoilija kysyi haluammeko odottaa tovin vai liittyä isompaan seurueeseen, ja nälkäisinä valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Niinpä meidät ohjattiin kahden ikääntyneen jenkkipariskunnan kanssa samaan pöytään istumaan, ja ilta meni mukavasti rupatellessa kohteliaan kiinnostuneiden harmaapäiden kanssa. Pöytäseurueemme oli kovin kiinnostunut Suomesta ja meistä, olimmehan me ainoat suomalaiset koko jenkkien kansoittamalla laivalla ja vieläpä sieltä nuoremmasta päästä.

Vanhusten kummastuneista katseista huolimatta kuvasimme kaikki annoksemme, kuten teimme kaikilla risteilymme illallisilla. Sen sijaan että läväyttäisin tänne kaikkien viikon aikana syömiemme annosten kuvat, julkaisen kokonaisuudessaan vain tämän ensimmäisen illallisen, ja jatkossa esittelen vain aterioiden parhaat palat.
Alkuruoaksi otimme kevätkääryleitä ja jonkun tuollaisen toisen kaverin, josta en muista enää muuta kuin että se oli hyvää. Illallismenu vaihtui tosiaan joka ilta ja joka ruokalajille oli muutama vaihtoehto, joista sai valita mieleisensä annoksen.

Me otimme tuttuun tapaan lähes aina kahta eri ruokaa, joita vaihdoimme puolessa välissä niin, että saimme maistella mahdollisimman montaa eri annosta. Tämä huvitti pöytäseuruettamme kovasti, ja eräs muuten melko hiljaa pysytellyt papparainen heitti hauskoja vitsejä touhujamme katsellessaan. Se oli mun lempparipappa. Ei turhia höpötyksiä vaan silloin tällöin pilke silmäkulmassa heitettyjä nerokkaita kuittailuja outojen suomalaisten touhuista.
Alkuruokien jälkeen tarjoiltiin jonkinlaista välikeittoa, joka oli poikkeuksetta aterian heikoin lenkki. Ensimmäisenä iltana keittomme oli laimeaa lihalientä, jossa oli seassa pieniä sienen palasia ja yrttejä. Ei mitään taivaallista herkkua, mutta kyllä tuon pienen kupollisen lusikoi naamaansa.
Pääruokaksi valitsimme kaksi erilaista liha-annosta. Oikein hyviä olivat molemmat. Näiden jälkeen vatsat alkoivat olla jo kovin täynnä, ja vielä pitäisi jaksaa jälkiruokaa. Onneksi makeat ruoat menevät eri mahaan kuin suolaiset, joten ei muuta kun kakkua pöytään kaverit!
Suklaakakku metsämarjojen kera oli herkullista, mutta tuon toisen, mikä lie kohokas se nyt olikaan, koostumus oli vähän hassu. Maku oli kuitenkin hyvä, varsinkin kun laittoi paljon vaniljakastiketta päälle. Kaunis sydämenmuotoinen suklaaleivonnainen oli Henkan vieressä istuneen papparaisen, joka halusi kuvauttaa myös oman annoksensa kuultuaan puolivahingossa blogistani. Leivos oli nimeltään Love Boat ja se oli listalla joka ilta, kuten muutama muukin vakioannos.

Muistakaa, että Casinolla ei sitten saa kuvata.

Illallisen jälkeen lyllersimme vatsat täynnä haistelemassa laivan iltatunnelmaa. Kävimme juomassa jälkkäridrinkit ja vetäydyimme ajoissa hyttiin nukkumaan, sillä huomenna olisi luvassa ensimmäinen saaripäivä.

Hyttipalvelijamme Romulo kävi joka ilta hytissämme meidän ollessa syömässä tai muissa iltariennoissa. Hän avasi petimme, jätti sängylle suklaata ja muita ylläreitä, kuten tällä kertaa laivayhtiön rantakassin seuraavan päivän Bahamalle saapumista ajatellen. Päivittäin hyttiin ilmestyi myös risteilyohjelma sekä infopaketti seuraavan päivän saarikohteesta, joita selailimme joka kerta innostuneina kuin pienet porsaat.

Ensimmäinen aamu valkeni aurinkoisena ja allekirjoittanut vietti ihanan raukean tovin tuijottaen ikkunasta kaunista Karibian maisemaa, ennen kuin nousin ylös sängystä. Avasimme television infokanavan, jossa kerrottiin sijaintimme, reittimme, sää ja muuta oleellista tietoa. Pian kapteeni kuulutti meidän jättävän Bahaman väliin, sillä aallot olivat niin isot, ettei yhteysaluksella kulkeminen olisi ollut turvallista. Ja totta tosiaan, iso laivamme keikkui niin paljon, että turvallisuussyistä minäkin nuori ihminen valitsin jalkaani matalimmat kengät, etten kaatuisi mukkelismakkelis esimerkiksi portaita alas.

Väliinjäänyt saarivierailu hyvitettiin matkustajille vähentämällä risteilyn hinnasta jonkun verran dollareita. Lisäksi seuraavalla saarella luvattiin viipyä hieman pidempään kuin alunperin oli tarkoitus. Tämä sopii meille! Menetetty saaripäivä ei juurikaan harmittanut, vaikka olisihan Bahamakin ollut kiva nähdä. Laivalla oli niin paljon tekemistä, että yksi ylimääräinen meripäivä oli kuitenkin vain tervetullut. Edessämme olisi nyt siis kaksi meripäivää, jolloin meillä olisi aikaa tutustua laivamme tarjoamiin aktiviteetteihin oikein kunnolla.
Ihan ensimmäiseksi parkkeerasimme yläkannen ikkunapöytään aamiaiselle hiomaan päivän suunnitelmaa. Buffetaamiainen oli valtavan runsas, josta löytyi perusvalikoiman lisäksi joka aamu vaihtuvia erikoisuuksia. Tukevan aamiaisen jälkeen hengailimme hetken kannella aamupalaa sulatellen, kunnes suuntasimme laivan päädyssä sijaitsevalle kuntosalille treenaamaan.


Keikkuvan laivan kyydissä crossailu oli hieman haastavaa, mutta pysyin kuitenkin heiluvan kuntolaitteen kyydissä kun tuijottelin edessä aukeavan merimaiseman horisonttia. Kyllä muuten kelpasi niissä maisemissa jumpata.

Saanko esitellä lomaromanssini Mac and Cheese tuossa etualalla.


Kunnon hikitreenin jälkeen kävimme suihkussa, lepäsimme hiukan, ihastelimme isoja aaltoja, kiertelimme kaupoissa ja kun nälkä tuli, menimme testaamaan laivan lounasbuffetin. Lounas oli vähintään yhtä runsas ja monipuolinen kuin aamiainenkin, ja jos siellä ei saa vatsaansa täyteen, niin ei sitten missään. Lounaallakin oli tarjolla perusvalikoiman lisäksi lukuisia päivän erikoisuuksia, jotka takasivat sen ettemme olleet viikon aikana lähelläkään kyllästymistä. Aina löytyi jotain uutta ja ihanaa maistettavaa. Niin ja aina löytyi myös mac and cheesea, jonka upeuden tajusi meistä kahdesta vain minä. Juustoa, voita ja höttöhiilareita, ihan parasta lomaruokaa!

Jälkkäripöydässä oli joka päivä ainakin tuoreita marjoja ja hedelmiä, ihania tartaletteja sekä omia lemppareitani suklaisia leivonnaisia, jotka sulivat suuhun. Nammm.. On varmaan sanomattakin selvää, että tällä reissulla elopainoa tarttui mukaan muutama kilonen. Mutta lomalla voi tarttuakin! Se on melkeinpä suotavaakin, sillä ilman herkuttelua ei ole kunnon lomaa.

Tällä kertaa illan teemavärimme oli turkoosi, johon pukeuduimme molemmat sitten kun ilta koitti. Hölmö teemaväripukeutumisemme jatkui koko reissun ajan, minkä myös kanssamatkustajamme huomasivat kehuen kohteliaasti yhteensopivia asujamme. Todellisuudessahan näytimme varmasti todella pelleiltä, mutta kohteliaat jenkit vain sanoivat meidän olevan söpöjä samanvärisissä asuissamme.

Tuo tuossa keskellä ei sitten ole tuhkakuppi vaan kulhollinen pieniä suolaisia naksuja. Ja kuten varmaan arvasittekin oli oikeanpuoleinen drinkki minun ja vasemmanpuoleinen miehekäs juoma Henkan.

Ennen illallista kävimme Martini Barissa alkudrinkillä, sillä olimme antaneet itsellemme luvan maistella alkoholia hieman enemmän nyt, kun seuraavanakin päivänä olisi tiedossa meripäivä. Tällä kertaa, kuten kaikkina jäljellä olevina iltoina, illallistimme kahdestaan ja saimme turista rauhassa tyhmiä juttujamme suomen kielellä.
Illan menu
Alkuruoat olivat toodella hyviä. Katkarapujuttua sekä ikilemppariani prosciuttoa ja melonia. Nam.
Tällä kertaa keittokin oli onnistunut.
Toinen pääruokamme oli kalaa.
Ja jälkkäriksi maistui jätskikakku.

Illallisen jälkeen suuntasimme tietovisaan, joita laivalla järjestettiin useita päivän aikana. Tämä sopi meille ja koukutimmekin itsemme erilaisiin visailuihin aika lahjakkaasti. Tietovisaisäntäkin oppi tuntemaan meidät ja vitsaili kustannuksellamme. Olimme ne tietovisoista pitävät suomalaiset, jotka eivät tunne edes kieltä, mutta osallistuvat silti. Ja pakkohan se on myöntää, että vaikka kieltä osaammekin, olivat jenkeille suunnatut kysymykset välillä hieman haasteellisia. Hauskaa meillä oli silti, ja sehän on pääasia.

Tietovisojen lisäksi laivalla oli runsaasti muutakin ohjelmaa. Tämä heilahtanut stand up -koomikko kuului ehdottomasti parhaimmistoon ja pubi olikin herran toisen shown aikana niin täynnä, ettemme mahtuneet millään mukaan. Onneksi olimme ehtineet hihitellä jo ensimmäiselle esitykselle.


Jos ja kun stand up -koomikko oli hurjan hyvä, niin laivalla esiintynyt taikuri oli sitävastoin hurjan huono. Ilmeisesti kuitenkaan jenkkivanhukset ja -lapset eivät nähneet ilmassa leijuvia vaijereita ja muita todella huonosti peiteltyjä huijauksia, sillä taikuri sai hurjat seisoma-aplodit tyhmiltä jenkeiltä. Tai sitten yleisö oli vain kohteliasta, sillä ne vaijerit loistivat ihan oikeasti salin takaosassa sijaitseville paikoillemme asti ilman että tarvitsi edes siristellä silmiä.

Maistelimme illan aikana erilaisia drinkkejä, rupattelimme ja kiertelimme katsastamassa erilaisia esityksiä ja ohjelmanumeroita. Yön pikkutunteina siirryimme keikkuvan paattimme yökerhon vilkkuvalle tanssilattialle jammailemaan paljain jaloin. Tanssihetki oli yksi risteilyni ikimuistoisimmista, sillä tunsin olevani niin vapaa ja onnellinen heiluessani Karibian aaltojen tahdissa ilman kenkiä. Ulkopuolisen näkövinkkelistä vaikutin varmasti huumaantuneelta hörhöltä, mutta ulkopuolisen mielipidettä ei kysytä. Mä saan heilua niin paljon kun mä haluan, sillä mä oon lomalla nyt!


Myöhemmin yöllä kotimatkalla hyttiin törmäsimme myös Ghostbustersiin. Laivayhtiöllä on näköjään kaikki keinot käytössä matkustajien turvallisuuden takaamiseksi.

Toinen aamu Karibialla alkoi jälleen myrskyisissä merkeissä, kun laiva keikkui isoissa aalloissa niin, että meille raukoille tuli ihan paha olo. Edellisen illan drinkeillähän ei ollut vaikutusta asiaan..

Heikossa hapessa olleet risteilijät päättivätkin testata hyttipalvelua ja tilata pizzan aamiaiseksi. Puhelin käteen siis ja hetken kuluttua tarjoilija koputteli ovella pizza kädessään. Parasta.

Kun pizza oli syöty tutkimme hyttipalvelun listaa lisää ja teimme uuden tilauksen. Kai nyt kun nämä kaikki herkut kuuluvat risteilyn hintaan, ja niitä voi tilata hyttiin ihan mielinmäärin! Niinpä otimme puhelimen uudelleen esiin ja tilasimme niin ison satsin sapuskaa kuin vain suinkin kehtasimme. Henkka haki hyttimme välittömässä läheisyydessä sijainneesta Casinosta vielä täydennystä limumukeihimme ja puitteet leffapäivää varten oli valmiit. Limppariahan saimme hakea niin paljon kuin halusimme, sillä olimme ostaneet muutaman dollarin hintaiset limupaketit risteilymme ajaksi. Limumuki olikin oikein mukava kaveri helteisellä Karibialla seilatessa.
Pienenpieni välipala vain..

 

Hampurilaisateria ei halunnut näyttäytyä oikein päin.

Toinen meripäivä menikin pitkälti hytissä herkutellessa ja leffoja katsellessa. Taisimmepa ottaa välillä pienet torkutkin ja jatkaa sitten taas Titanicin katsomista. Oikeasti, hytissämme näkyvällä leffakanavalla näytettiin heti risteilyn ensimmäisinä päivinä Titanic sekä se toinen laivanuppoamisleffa, jonka nimeä en nyt muista. Kivat niille, jotka pelkäävät laivoja ja merellä seilaamista. Lapsillekin kivaa iltakatsottavaa, niin tulee sitten varmasti uni eikä pelota yhtään heilua Karibianmeren myrskyisillä aalloilla.

Niin ja mehän tosiaan seilasimme juuri tuolloin pahamaineisella Bermudan kolmion alueella. Heikompaa olisi varmaan hirvittänyt, mutta musta se oli vaan hauskaa. Äiti mä oon Bermudan kolmiossa ja meidän laiva menee melkein ylösalaisin!

Lähes kokonaan hytissä vietetyn rentoilupäivän päätteeksi menimme aikaisin nukkumaan, sillä huomenna olisi maata näkyvillä! Laivamme rantautuisi St.Martinin saarelle, eli saarelle, jota olimme odottaneet kaikista eniten. Halusimme olla pirteitä Maho Beachilla lentokoneita katsellessamme, sillä kyseinen ranta oli suurin syy miksi varasimme juuri tämän risteilyn ja tämän reitin.

Seuraavissa Karibian risteilyn postauksissa päästään muun muassa St.Martinille sekä romminhuuruisille Neitsytsaarille. Pysy mukana, sillä tiedossa on ratkiriemukasta menoa, yksi aaltojen vallassa pyörivä bloggaaja sekä kaksi krapulasta uuteen nousuun päässyttä hulvatonta baarimikkoa, jotka yrittivät saada meidät hylkäämään laivamme ja jäämään St.Thomasille.

Romulolla oli myös minttusuklaata.


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii!

Päärynäunelma


Voi voi tätä jälkiruokarassukkaa, jolle suotiin valokuvauksellisuusgeenejä tasan nolla. Vikahan ei tietenkään ole kuvaajassa, kehtasitkin epäillä! Rumasta ulkonäöstään huolimatta suklainen päärynätorttu oli aivan mielettömän hyvää ja sai etanailtamme osanottajilta herkkua hyvin kuvaavan lempinimen Päärynäunelma.

Tämäkin resepti on peräisin maku.fi -sivustolta, josta löytyy myös hieman kauniimpi kuva jälkiruoasta. Ainiin, ja tämähän on sitten myös gluteeniton herkku, jos sellaiselle on tarvetta!


Tarvitset:
– 200 g voita
– 1,5 dl kaakaojauhetta
– 3 kananmunaa
– 2,5 dl sokeria
– 1 rkl vaniljasokeria
– 2 dl mantelijauhetta
– 3 päärynää
– 1 dl pistaaseja (rouhittuna)

Pinnalle:

– 2 tl tomusokeria
– 1 rkl pistaaseja (rouhittuna)

Ja kaveriksi ehdottomasti:

– Päärynäjäätelöä
– Alkuperäisen ohjeen mukaan paistoksen kanssa sopii myös vaniljajäätelö tai kermavaahto. En väitä vastaan, mutta valitsen jatkossakin päärynäjäätelön, sillä se antoi annokselle viimeisen silauksen.


Sulata voi pienessä kattilassa ja lisää siihen kaakaojauhe, joka saa liueta sulaan voihin. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi ja kääntele vaahdon joukkoon vuorotellen voi-kaakaoseos sekä mantelijauhot. Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja tasoita.

Halkaise päärynät ja poista siemenkodat. Ulkomaiset päärynät kannattaa myös kuoria. Asettele päärynänpuolikkaat taikinan päälle leikkuupinta alaspäin ja ripottele päällimmäiseksi desilitra pistaasirouhetta.

Kypsennä paistosta 200-asteisen uunin keskitasolla parikymmentä minuuttia eli kunnes jälkiruoka on hyytynyt reunoilta, mutta on keskeltä vielä aavistuksen löysä. Paistos kypsyy vielä uunista tultuaankin, joten anna sen mehevöityä rauhassa. Ripottele loput pähkinärouheet paistoksen päälle ja koristele jäähtynyt jälkkäri halutessasi vielä tomusokerilla. Sitten vielä pala päärynäjäätelöä kylkeen ja komoeeta!

Kuvat ovat tosiaan ehkä blogihistorian kamalimpia, mutta otettakoon tämä vaikka opettavaisena esimerkkinä siitä, miten ruokaa EI pidä kuvata. Älä ensinnäkään kuvaa tummanruskeaa jälkiruokapaistosta mustalla lautasella. Se ei nimittäin erotu tummaa taustaa vasten. Tuo päällimmäiseksi lätkäisty tiiliskivimäinen jäätelöpalakaan ei varsinaisesti auta havainnollistamaan miltä paistos näytti. Voi hohhoijaa Martina, ei näin..

Domodah


Koska yksi jos toinenkin lumessa tallaaja tuntuu olevan jo varsin kypsä pakkasessa palelemiseen, ajattelin viedä teidät hieman lämpimämpiin tunnelmiin. Tervetuloa makumatkalle Gambiaan! Tarjolla on Afrikan rytmejä, kuumia tunnelmia sekä eksoottista menoa ja meininkiä.

Piskuinen Afrikan maa kasvattaa suosiotaan matkailijoiden keskuudessa lämpimän ilmastonsa, eksoottisuutensa sekä lyhyehkön lentomatkansa ansiosta. Yhä useampi suomalainen suuntaakin nokkansa kohti Afrikan lounaisosissa sijaitsevaa Gambiaa ja ihastuu ikihyviksi. Toiset ihastuvat maahan ja toiset sen asukkaisiin.

Gambia tunnetaankin länsimaalaisten keskuudessa keski-ikäisten naisten, hmmm, miten sen nyt sanoisi…no, kohteena josta voi löytää rakkauden, tai jonkun sen tapaisen. Tiedän itsekin erään keski-ikäisen yksinhuoltajaäidin, joka löysi Gambian matkaltaan aivan uudenlaisen elämäntavan maassa tapaamansa miehen myötä. Nainen itsekin naureskeli heidän isohkoa ikäeroaan ja klassista tarinaa, kun mennään pian naimisiin, mies muuttaa Suomeen ja niin etiäpäin, mutta mikäs siinä jos kumpikin on onnellinen.


Jos et kuitenkaan halua etsiä omaa mustaa miestä, on Gambialla paljon muutakin tarjottavaa: Aitoa afrikkalaista tunnelmaa, maukasta ruokaa, auringonpaistetta, ystävällisiä ihmisiä, upeita luontoelämyksiä.. Sadekausi Nawet kestää kesäkuusta lokakuun puoliväliin ja kuivakausi Harmattan vastaavasti lokakuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Sadekaudella maassa on todella kuumaa ja kosteaa, monsuunisateita tulee lähes päivittäin ja moskiittoja on runsaasti. Suosittelen siis matkustamaan maahan kuivana kautena.

Muista myös Gambian lomallasi sanonta maassa maan tavalla. Pukeudu säädyllisesti ja pyydä lupa mikäli haluat valokuvata ihmisiä. Eräiden uskomusten mukaan kamera nimittäin varastaa sielun, etkä varmastikaan halua viedä tummien tovereiden sieluja mukanasi Suomeen. Muista myös malarialääkitys ja kunnon suojakertoimet niin vältyt ikäviltä yllätyksiltä.


Ja sitten siihen lupaamaani makuosioon. Eräs tyypillinen gambialainen ruoka on maapähkinävoissa paistettua lihaa ja riisiä sisältävä domodah, jota maapähkinävoifanin oli päästävä testaamaan. Kas näin se syntyy:

– 400 g lihasuikaleita (valitse itse mitä lihaa haluat, minä ostin possua kuten kunnon gambialainen muslimi tekisi…vai miten se nyt menikään..)
– öljyä lihan ruskistamiseen
– 1 sipuli
– 1 valkosipulin kynsi (tai 1 yksikyntinen valkosipuli jos pidät valkoisen sipulin mausta kuten minä)
– pieni purkki tomaattisosetta
– 5 dl lihalientä
– 1 munakoiso
– 1 punainen chili
– pieni loraus sitruunamehua
– 2 rkl maapähkinävoita
– mausteita, kuten suolaa, mustapippuria, cayennepippuria ja/tai chiliä


Aloita pilkkomalla sipulit, chili ja munakoiso. Ruskista sitten lihasuikaleet öljyssä ja lisää pannulle äsken pilkkomasi kaverit sekä tomaattisose. Pyörittele niitä hetken pannulla niin että sipulit kuullottuvat ja lisää sitten lihaliemi, sitruunamehu, mausteet sekä tarvittaessa hieman vettä, jos liemi ei riitä peittämään kunnolla lihoja ja kasviksia.

Anna kastikkeen pulputtaa rauhassa kannen alla parikymmentä minuuttia. Lisää sitten vielä maapähkinävoi sekä tarvittaessa lisää mausteita ja anna kiehua pienellä lämmöllä vielä noin vartti. Tarjoile domodah riisin kanssa.


Afrikkalaista ruokaa oli muuten oikein mukava ja helppo valmistaa, mutta täytyy myöntää, että tein aika ison mokan ostamalla kotiini maapähkinävoita. Olen vältellyt kyseisen jumalaisen tahnan ostamista vuosia, ellen jopa vuosikymmeniä, sillä maapähkinävoi on asia, jonka kanssa en millään kykene kohtuuteen.

Avatessani purkin, päätin tiukasti laittaa pähkinävoita vain ja ainoastaan lihakastikkeeseen sen tarvitseman määrän. Noin kolmen sekunnin päästä tästä ensimmäinen lusikallinen oli suussani, siis ennen kuin ehdin edes laittaa tahnaa ruokaan. Ei hyvin mene.. Ja tästä hetken päästä olinkin jo pakastimella kaivamassa vaaleaa leipää tai EDES JOTAKIN vaivaista leivänkänttyä, sillä minun oli saatava maapähkinävoileipää. Ja sitähän minä myös tein ja söin hyvällä ruokahalulla kesken kastikkeen teon.

Että näin hyvin pystyin hillitsemään itseni. Lienee sanomattakin selvää etten jaksanut syödä varsinaista ruokaa enää paljoakaan maapähkinävoiövereiden jälkeen. Onneksi domodah säilyi hyvin jääkaapissa, josta kaivoin sen tyytyväisenä esiin seuraavana päivänä nälän yllättäessä. Tässä vaiheessa maapähkinävoipurkki oli jo piilotettu syvälle jemmasyövereihin etten taas retkahtaisi..

Etanailta

Olen tuonut täällä usein ilmi rakkauteni etanoita kohtaan. Ällöttävän näköisistä röpelölöllöistä saa niin herkullista syötävää että oksat ja juuret ja koko puu pois! Allekirjoittaneeseen iskeekin säännöllisen epäsäännöllisesti hirmuinen etanahimo, ja silloin niitä on saatava, oli mikä oli. Yleensä pahin etanahimo iskee kesällä juuri kovimman helteen aikaan, jolloin ei ole ihan kaikista paras idea lämmittää uuni ja koko kämppä kuumaksi etanoita varten, mutta kun etanahimolle ei vaan voi mitään. Piste.



Ja koska olen reilu kaveri, yritän tartuttaa etanapakkomielteen kavereihinikin. Niinpä kutsuimme tuossa päivänä eräänä Maajussipariskunnan kotiimme tutustumaan niljakkaisiin kavereihimme. Pariskunnan miespuolinen osapuoli ei ollut maistanut aiemmin etanoita, joten pelasin varman päälle ja tein muutakin ruokaa. Maha täyteen kaikille vaikka väkisin! Vaikka kyllähän sen tiesi, että Maajussikin ihastuu etanoihin, niin kuin kävikin, ja nyt pariskunnan kotoota löytyy ihan omat etanapannut.

Alkujuomaksi tein meille Caribbean-nimiset drinksut, joihin tuli:

– 2 cl rommia
– 2 cl gallianoa
– 2 cl sitruunamehua
– 2 cl appelsiinimehua
– kivennäisvettä
– jääpaloja

Alkuruoaksi tarjoilin luottokeittoani Chili Explosionilla maustettujen juustoleipien kera. Toimii aina! Keiton jälkeen päästiin itse asiaan, kun Henkka pisti etanapannut uuniin ja pääsimme herkuttelemaan. Teimme etanoita muutamalla eri mausteella (toisiin chiliä, toisiin sinihomejuustoa jne), jotta vieraamme varmasti löytäisivät suosikkinsa, eikä mennyt kauaakaan kun Maajussi oli Henkan seurana keittiössä katsomassa miten etanat valmistetaan.

Jälkiruokana oli ylläoleva ruokakuvauksen mestariteos (Martina, yrittäisit edes..), josta en kerro kuitenkaan tämän enempää nyt. Siitä on nimittäin tulossa vielä oma postauksensa, sillä vaikka kuva saattaa väittää muuta, oli tämä päärynäunelmaksi ristimämme jälkkäripaistos valtavan herkullinen tapaus.