Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Mitä kävi!?

Kesääni kuului Maajussin morsiamen polttareiden lisäksi myös toiset polttarit, jotka sujuivat riemukkaasti muun muassa private shoppingin, tankotanssin ja mökkeilyn merkeissä. Syödäkin polttareissa toki piti, mutta koska otin viikonlopun aikana yhteensä vain muutaman valokuvan, ei edes sapuskoista löydy todistusaineistoa blogiin lisättäväksi.

Voin kuitenkin kertoa että Ravintola Vespan alakerta on ihanan tunnelmallinen ja siellä olisi voinut viipyä pidemmänkin tovin hyvän ruoan ja viinilasillisen äärellä. Aikataulu painoi kuitenkin päälle ja hilppaisimmekin pian ruokailun jälkeen Forumin Vilaan privaattishoppailemaan kuohuviinilasi toisessa ja vaahtokarkki toisessa kädessä.

Vespassa söin ravintolan nimikkomenun, joka sisälsi antipastolautasen, tattirisottoa, sisäfileepihvin sekä marengilla kuorrutettua appelsiini-passionhedelmäkakkua. Varsinkin risotto, jälkiruoka sekä antipastolautasen prosciutto ja meloni olivat herkkua. Sen sijaan pääruoan vuohenjuusto-perunarösti oli hieman kummallinen myös muiden kuin minun mielestäni. Se oli hippasen kuivahkoa ja maustettu jollakin ei-niin-hyvällä mausteella/yrtillä, jota en kuitenkaan tunnistanut. Muuten kaikki neljä annostani olivat herkullisia, eivätkä muutkaan tuntuneet valittavan omista sapuskoistaan.

Ruokailun ja shoppailun jälkeen menimme vielä drinkeille taannoin haukkumaani Kampin Memphisiin, jonka pisteet nousivat tämän vierailun myötä. Meille oli varattu iso nurkkapöytä ja mukava tarjoilija kantoi pöytäämme vesikannuja sekä drinkkejä tilaustemme mukaan. Laaja mojito-valikoima sai minut pauloihinsa ja valitsinkin listalta yhden makoisan kuuloisen mojiton.

Omani lisäksi myös muiden mojitot olivat kuulemma hyviä ja naapurin mansikkamargaritakin maistui siltä miltä pitikin, kun törkkäsin pillini pahaa aavistamattoman Tepan drinkkiin. Ei vaan, ihan sovussa maistoimme toistemme drinksuja, vaikka kummallisten ihmissuhdekuvioidemme takia jotkut saattavat olettaa meidän olevan verivihollisia, ja ehkä parasta viihdettä onkin katsella muiden kummastuneita reaktioita heidän kuullessaan mitä kautta oikein tunnemme toisemme. Tapanamme on myös repiä tilanteesta erittäin huonoa huumoria ja mökilläkin hekottelimme keskenämme erinäisille asioille, joita on turha edes yrittää selittää tässä.

Sunnuntaina vuokramökiltä lähdettyämme menimme vielä Ellin perheen takapihalle lojumaan hikisen kuumaan heinäkuun aurinkoon. Odottelimme siippojamme saapuvaksi toisen osapuolen polttareista ja virkistäydyimme välillä puutarhaletkusta suihkuavan veden alla. Pian miehet saapuivatkin toiset enemmän ja toiset vähemmän väsyneinä, ja näin oli taas yksi kesän mahti viikonloppu tullut päätökseensä.

Perjantai, nämä laulut on kaikuja Tillikasta..

Viime heinäkuu oli minulle töiden kannalta raskas. Pyöritin käytännössä katsoen koko osastoamme työkavereiden ollessa lomalla, ja voin kertoa että töitä oli niin paljon että pinna meinasi olla välillä kireällä, vaikka suhtaudun yleensä työasioihin tyynen rauhallisesti, enkä muutenkaan hermostu helposti. Asiaa ei myöskään auttanut se, etteivät kesät ole alallamme suinkaan rauhallisinta aikaa vaan melkeinpä päinvastoin. Myös kolmenkymmenen asteen helle toi omat haasteensa hikisessä toimistossa raatajalle.

Eräänä aamuna kasaantumaan päässyt stressi purkautui viiden minuutin tärinäitkuna, jonka jälkeen olo oli niin paljon parempi, että hihittelin loppupäivän yksin työhuoneessani typerille asioille. Jemmailin hyräillen papereita piiloon laatikkoon etten näe kuinka paljon minulla on vielä töitä tehtävänä, ja nauraa hekottelin omille typerille jutuilleni. Hieman kyllä tunsin oloni pipipääksi ja kalenterissakin lukee kyseisen päivän kohdalla ”tänään minusta tuli hullu”, mutta pääasia kai että stressi helpotti edes hetkeksi.

Voitte varmasti uskoa että meikäläisen valtasi aikamoiset riemun tunteet viimeisenä perjantaina ennen kollegan paluuta töihin. Olimme varanneet Ukkelin kanssa pöydän Kampin Don Corleonesta ja kirmasin sinne hameen helmat hulmuten heti töistä vapauduttuani. Oi onnea!

Alkuun otimme yhteiseksi Il Tagliere -nimisen annoksen, joka sisältää italialaisia leikkeleitä ja juustoja, grillattuja leipiä sekä paahdettuja ja marinoituja kasviksia. Nam. Pelkkä tämä olisi riittänyt sammuttamaan nälän, mutta pakkohan meidän oli maistaa vielä ravintolan kuuluisia pastojakin.
Carbonara, hyvää..
Ukkelin pasta, vielä parempaa..

Itse valitsin perinteisen pasta carbonaran, sillä en osaa tehdä sitä itse. Hyväähän se oli, mutta Ukkelin pasta oli vielä parempaa. Annoskateus iski siis ja pahasti. Jos muistan oikein, Ukkelin valitsema annos oli penne-pastaa, broileria, paprikaa, tomaattia, mascarponea ja basilikapestoa sisältävä Penne alla Coppola.

Ruokailun jälkeen haimme viereisestä Kaakaopuusta pienen rasiallisen maailman parhaita suklaakonvehteja ja istahdimme terassille herkuttelemaan niillä ja lasillisilla valkoviiniä. Työkiireiden helpottuminen, perjantai, kaunis kesäinen päivä ja hyvä seura johtivat lopulta siihen, että löysimme itsemme Malmin Tillikasta Vilukissan ja Tukan kanssa hoilottamasta karaokea. Ja meillä oli ihan hullun hauskaa. How säälittävää is that?

Lemppari plus lemppari on LEMPPARI

Mitä saadaan kun yhdistää kaksi viime vuoden lemppariamme? -Bataattiwasabimuussia.

Ai siis häh..? Antakees kun selitän: Olemme Ukkelin kanssa ihastuneet viime vuoden aikana kovasti bataattiin, jonka makea ja pehmeä maku tuntuu sopivan hyvin yhteen ihan kaiken kanssa. Terveellinenkin bataatti on, joten oransseja möhkäleitä tulee hamstrattua keltaisen keittiön jääkaappiin, ja olemmekin korvanneet epäterveellisemmän perunan usein bataatilla.

Yksi viime vuoden lempparikokkailuistamme oli wasabiperunamuussi ja pitihän siitäkin tehdä bataattinen versio. Eli bataatti-lemppari plus wasabimuussi-lemppari on bataattiwasabimuussi (=LEMPPARI). Helppoa, hiffasittehan te nyt?

Resepti on muuten sama kuin täältä löytyvä wasabimuussin ohje, mutta peruna korvataan bataatilla (1-3 kappaletta riittänee bataattien koosta riippuen). Samaisen linkin alta löytyy myös valkosipulilla ja koskenlaskijalla täytetyn jauhelihamurekkeen ohje, joka sopi mainiosti myös bataattisen muussin kaveriksi. Nam. Jos siis mietit vielä mitä teillä syötäisiin viikonloppuna niin kokeile tätä!