

Vespassa söin ravintolan nimikkomenun, joka sisälsi antipastolautasen, tattirisottoa, sisäfileepihvin sekä marengilla kuorrutettua appelsiini-passionhedelmäkakkua. Varsinkin risotto, jälkiruoka sekä antipastolautasen prosciutto ja meloni olivat herkkua. Sen sijaan pääruoan vuohenjuusto-perunarösti oli hieman kummallinen myös muiden kuin minun mielestäni. Se oli hippasen kuivahkoa ja maustettu jollakin ei-niin-hyvällä mausteella/yrtillä, jota en kuitenkaan tunnistanut. Muuten kaikki neljä annostani olivat herkullisia, eivätkä muutkaan tuntuneet valittavan omista sapuskoistaan.
Omani lisäksi myös muiden mojitot olivat kuulemma hyviä ja naapurin mansikkamargaritakin maistui siltä miltä pitikin, kun törkkäsin pillini pahaa aavistamattoman Tepan drinkkiin. Ei vaan, ihan sovussa maistoimme toistemme drinksuja, vaikka kummallisten ihmissuhdekuvioidemme takia jotkut saattavat olettaa meidän olevan verivihollisia, ja ehkä parasta viihdettä onkin katsella muiden kummastuneita reaktioita heidän kuullessaan mitä kautta oikein tunnemme toisemme. Tapanamme on myös repiä tilanteesta erittäin huonoa huumoria ja mökilläkin hekottelimme keskenämme erinäisille asioille, joita on turha edes yrittää selittää tässä.
Sunnuntaina vuokramökiltä lähdettyämme menimme vielä Ellin perheen takapihalle lojumaan hikisen kuumaan heinäkuun aurinkoon. Odottelimme siippojamme saapuvaksi toisen osapuolen polttareista ja virkistäydyimme välillä puutarhaletkusta suihkuavan veden alla. Pian miehet saapuivatkin toiset enemmän ja toiset vähemmän väsyneinä, ja näin oli taas yksi kesän mahti viikonloppu tullut päätökseensä.