Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Nådendal

Hyödynsimme Herra Joulupukin kiltille Ukkelille tuoman lahjakortin Naantalin kylpylään kesälomallamme pari päivää ennen juhannusta. Ajankohta oli mitä mainioin, sillä kylpylä humisi tyhjyyttään muiden potentiaalisten kylpylävieraiden paiskoessa vielä töitä tai siirryttyä jo juhannuksen viettoon mökeilleen. Polskimmekin kaikessa rauhassa allasalueella ilman pienintäkään ahtauden tai tungoksen tuntua, ja illalla Le Soleil -ravintolassa saimme tarjoilijan jakamattoman huomion ollessamme ainoat ruokailijat koko ravintolassa. Ihan parasta, tuntui kuin koko kylpylä olisi varattu vain ja ainoastaan meille.

Lahjakortti sisälsi yöpymisen, aamiaisen ja allasalueen vapaan käytön lisäksi myös kolmen ruokalajin aterian kahdelle. Miten se pukki nyt osasikin tuoda niin mukavan lahjan Ukkelille, että Martinakin pääsi siitä nauttimaan. Ettei vaan olisi Martina-tontulla ollut näppinsä pelissä sen lahjapaketin kanssa..?
Me urpot ihmiset varasimme pöydän Le Soleilista, sillä ajattelimme sen olevan täynnä ruokailijoita siihen aikaan illasta. Joo, olihan siellä yksi pariskunta, joka katosi melkein heti meidän tultuamme, joten saimme valita vapaasti pöydän itsellemme eikä mitään varausta olisi todellakaan tarvittu. Otimme tietysti ikkunapöydän parhaalla maisemalla ja auringonlaskukin ajoitti itsensä sopivasti parituntisen ruokailumme ajaksi.
Alkuruokia odotellessamme hörpimme tarjoilijan suosittelemia alkudrinkkejä ja dippailimme pehmeää leipää italialaisittain oliiviöljyn ja balsamicon seokseen. Omenainen hieman makea leipä (tuo pyöreämpi kaveri kuvassa) sopi järkyttävän hyvin öljyn ja balsamicon liittoon, eikä toinenkaan leipä pahaa ollut.
Alkujuomat kumottuamme tarjoilija kantoi pöytään annoksen savulohimoussea, rapua ja fenkolia sekä marinoitua ruijanpallasta perunasalaatin ja tillin kera. Jumalaisen pehmeä lohivaahto vei kielen mennessään ja ruijanpallaan (-pallaksen?) päällä odotti iloinen yllätys: mätipalluroita! Ruijanpallas tarjoiltiin tuollaiselta hienolta kiveltä, jonka olisin adoptoinut kotiimme jos se olisi mahtunut käsilaukkuuni, ja jos paikalla olisi ollut meidän lisäksemme joku muu, jota syyttää varkaudesta. Vaan kun me olimme ne ainoat ruokailijat..

Pääruoaksi otimme molemmat saman annoksen, joka oli….öömmmm…
härkää ehkä? Tämän siitä saa kun jättää kirjoittamisen kuukausien päähän. En enää muista mitä söin vaikka kuvakin ruoasta möllöttää tuossa yläpuolella. No kuitenkin, jotain herkullista lihaa siinä oli sekä kastikkeita ja söpö pieni porkkanainen. Ja kuten huomaatte: Jaksoin kerrankin syödä annoksen loppuun asti. Yleensä pääruoasta jää aina vähän syömättä, sillä vaikka se olisi kuinka hyvää tahansa ei mahaan vaan aina mahdu kaikki mitä eteen kannetaan.

Jälkkäreistä emme näköjään malttaneet ottaa kovin hyviä kuvia, ja tuota noin, täytyy tunnustaa etten muista kunnolla enää näitäkään. Kaikki listan jälkkärit kuulostivat niin hyviltä että oli ihan sama mitkä otamme, joten valitsemiseen ei tarvinnut käyttää niin paljon aivokapasiteettia, että päätös olisi jaksanut jäädä pidempiaikaiseen muistiin. Listaa jälkikäteen netistä tutkiessa veikkaisin kuitenkin että kuvassa poseeraavat mansikkakohokas sekä valkosuklaa ganache. Kymmenen pistettä sille joka tietää mitä tuo g:llä alkava sana tarkoittaa ja miten se lausutaan, itselläni ei ainakaan ole harmainta eikä edes ruskeintakaan hajua asiasta.
Hotellihuoneessa hemmottelimme itseämme pitkin päivää kuohuviinillä sekä Tallinnan reissulla laivalta napatulla suklaarasialla. Autolämpimät löllösuklaat laitoimme huoneen minibaariin viilentymään, sillä raukat olivat koko päivän kuumassa autossa hengailtuaan vaihtaneet olomuotoaan nestemäisempään suuntaan. Tämä oli muuten kesän ensimmäinen hellepäivä ja tästä eteenpäin mieletöntä lämpöä jatkuikin ainakin täällä etelässä melko tarkkaan kaksi kuukautta. Huh mikä kesä! Kerrankin aurinko paistaa möllötti kunnolla.

Vastavalmistunut insinöörini levitteli suklaat jääkaappiin tuolla lailla erilleen, sillä niin ne kuulemma viilentyvät nopeammin. On mulla sitten viisas insinöörimies kun se tuollaistakin tietää. Tai sitten olen itse niin tyhmä, että ihan vaan maalaisjärjenkin käyttö tekee miehestä minun silmissäni vastustamattoman älykkään.
Aamulla kirmasimme takaisin Le Soleiliin ja aamiasbuffetin kimppuun kuin mitkäkin nälkämaan lapset. Edessä olisi pitkä ajomatka Etelä-Suomen toiselle puolelle mökkeilemään, ja nyt pitäisi tankata hyvin jottei tarvitse heti viiden minuutin ajomatkan jälkeen pysähtyä syömään (kuten erään sadepariskunnan miespuoliskolla on tapana tehdä…).

Naantalin kylpylän aamupala oli herkullinen ja mahat ahdettiin todella täyteen sapuskaa, mutta silti autossa suoritetuilta aamupäikkäreiltä herättyäni himoitsin jo Hämeenlinnan kohdalla juustohampparia. Mutta kun syöminen on niin kivaa ja se hampurilainen näytti niin hyvältä siinä jättimäisellä mainoslakanalla..

Kaksi wee

Rakas blogilapsoseni täyttää tällä viikolla (tarkemmin ottaen perjantaina jolloin blogissa odottaa yllätys ellen jänistä tai kanista) huimat kaksi vuotta ja ajattelin viimevuotiseen tapaan kurkistaa synttärin kunniaksi menneen vuoden kohokohtiin. Viime vuosi oli jälleen kerran myllerrysten aikaa ja päällimmäisinä mieleen jäi ainakin Ukkelin ja minun fuusioituminen samaan kämppään, talven raastavat yt-neuvottelut sekä rentouttava Egyptin matka. Työpaikalla puhalsi yt-neuvotteluiden lisäksi muitakin muutoksen tuulia kun firmamme muutti uusiin toimitiloihin, teki uuden ison yhteistyösopimuksen (tai itseasiassa parikin) ja tuplasi henkilöstömääränsä. Merkittäviä asioita on siis tapahtunut niin siviilissä kuin työelämässäkin.

Mennyt vuosi on ollut myös polttareiden ja häiden aikaa. Allekirjoittaneella oli kunnia toimia kaasona Maajussin morsiamen häissä ja iloinen häähumu värittikin mukavasti alkukesää. Osittain häiden ja polttareiden ansiosta mukaan on tarttunut myös riemastuttavan paljon uusia tuttavuuksia, kavereita ja ystäviä, mikä on melko harvinaista näin aikuisiällä. Aikuisiästä puheen ollen olen viimeisen vuoden aikana lähestynyt pelottavan paljon aikuisuutta, ja ikäkriisistä vitsaillen olenkin luullut melkein koko vuoden olevani vuoden vanhempi kuin mitä oikeasti olen. Hupsheijaa, mikä dementia muka?

Menneen vuoden aikana innostuin myös hevosista muutenkin kuin ruokalautasellani. Maajussin morsiamen polttarit käynnistyivät islanninhevosvaelluksella ja pari viikkoa sitten aloitimme niin ikään Maajussin morsiamen kanssa viikoittaiset ratsastustunnit, mikä on tehnyt hyvää niin pääkopalle kuin sisäreisillekin. Myös muu liikunta on maistunut ilahduttavan hyvin, mikä on ollut osittain välttämätöntäkin parista stressaavasta ajanjaksosta selviämisen kannalta.

Tällä hetkellä katse on suunnattuna pitkälle tulevaisuuteen ja elämmekin melko jännittäviä aikoja. Niistä jutuista puhutaan kuitenkin lisää vasta myöhemmin, sillä nyt on ruokapuolen parhaiden palojen vuoro:

1. Paras salaatti

Kaikista salaateista lemppareimman paikan on ryövännyt itselleen Picnicin kana-caesar -salaatti, jota olen rohmunnut lounaaksi törkeän usein viimeisen vuoden aikana. Omatekemistä salaateista tämä kuvassakin hengaileva rusinainen salaatti yllätti täysin.2. Paras keitto

Luottoreseptilläni tehty keitto on tänäkin vuonna ykkönen. Valitaanpas viimevuotisen torvisienikeiton sijaan tällä kertaa vaikkapa paahdetuista paprikoista tehty keitto.3. Paras pasta

Kampin kauppakeskuksen Don Corleonen pastat ovat vakuuttaneet maukkaudellaan, mutta silti ehkä tämä kuvaankin edustamaan päässyt Ukkelin tekemä yllätyspasta on ollut kokonaisuutena ihanin.
4. Paras kalaruoka
Ehdottomasti Maajussin morsiussaunailtana tekemämme sushi. Tähänkin vaikuttanee ihana seura, mukava tunnelma ja iloinen mieli, jotka olivat läsnä sympaattisen rumien sushipalluroiden syntyessä.5. Paras juoma

Fransmannin laku-kaakaodrinkki oli ihan mielettömän hyvää. Myös irtoteet ovat olleet kovassa huudossa pitkin vuotta.6. Paras ravintolaruoka

Jos heppaa ei saa sanoa joka vuosi, niin valinta on Fransmannin lämmin suklaakakku7. Paras naposteltava

Ruisnapeilla on herkuteltu useaan otteeseen.

8. Paras kokonaisuus

Koska Fransmanni on edustanut täällä jo niin usein, valitsen Naantalin kylpylässä nauttimamme kolmen ruokalajin illallisen, joka odottaa vielä esittelyään.9. Paras liharuoka

Kaikki tietävät että Cantina Westin heppapihvi on ikuinen ykkönen listallani, mutta yksitoikkoisuuden välttämiseksi nostan esiin kakkossijaa pitävän perkaleen herkullisen valkosipulilla ja koskenlaskijalla täytetyn lihamurekkeen.

10. Paras kanaruoka

Chimichanga on ihan sikke hyvää!

11. Paras lisuke

Lihakategorian voittajan kaveri wasabimuussi on ehdottomasti vuoden paras, vaikka myös bataatti ja rosmariiniperunat taistelivat kiivaasti ykkössijasta.

12. Paras leipä

Valkosipulipersiljavoileipä on epäterveellisyydestään huolimatta aivan ihana kaveri.

13. Paras jälkiruoka

Hyviä jälkkäreitä on tullut syötyä useasti, mutta jos joku on saanut nimeensä etuliitteen ”täydellinen” on se kruunattava vuoden parhaaksi. Ukkelin syntymäpäivää varten pyöräyttämämme täydellinen suklaakakku (josta puuttuu kuvassa kuorrute) on vaan jotakin niin hyvää, etten ole raaskinut pyyhkiä sen jättämiä suklaajälkiä vieläkään jääkaapin katosta (moi me ollaan hygieenisiä).

+ Erityismaininta

”..Tänä vuonna viimeinkin rakastuin mä etanaan joka valkosipulivoissa on ja chilissä ja juustossa..”

Miehille

Hohoi kaikki miehet, nyt korvat hörölle jos haluatte ilahduttaa sitä isompipyllyistä puoliskoanne, jota myös naiseksi kutsutaan. Näillä ohjeilla ei vaan voi mennä metsään, joten nyt hopi hopi, nappaa seuraavat ohjeet mukaan, aja sillä rakkaalla autollasi kauppaan ja sitten takaisin kotiin lieden ääreen ennen kuin naisesi tulee kotiin töistä. Ohje toimii parhaiten tavallisena arkipäivänä, mutta on toteutettavissa myös viikonloppuisin.
1. Suunnittele ruokalista valmiiksi parille seuraavalle päivälle, mene kauppaan ja osta sieltä jääkaappi täyteen naisesi lempiruokia. Mieti mitä hän haluaa laittaa leipänsä päälle ja osta sitä. Osta myös leipää. Ja osta pasta-ainekset esimerkiksi seuraavan ohjeen mukaan: pastaa, kanaa, kermaa (kevyttä ettei naisen pylly leviä entisestään), pekonia, valkosipulia ja sinihomejuustoa.
2. Tyhjennä kauppakassit jääkaappiin ja ala valmistella pastaa. Paista kana ja pekoni, keitä pasta ja lisää kerma kanan ja pekonin joukkoon. Mausta kastike naisesi lempimausteilla ja lisää valkosipulia jos naisesi pitää siitä. Lisää valkosipulia paljon jos naisesi on hulluna siihen. Sekoita myös osa sinihomejuustosta pastan sekaan. Kata pöytä valmiiksi ja kaiva esiin myös ne hemmetin servetit, vaikket ymmärräkään mitä niillä tehdään. Ajoita ruoan valmistuminen juuri siihen hetkeen kun naisesi tulee nälkäisenä töistä kotiin. Ripottele sinihomejuustoa annoksen päälle juuri ennen syömistä, kuitenkin niin että se ehtii vähän sulaa.

3. Mene naista ovelle vastaan ja kerro että olet tehnyt teille ruokaa. Anna hänen ihastella valmiiksi katettua pöytää ja ota kehut vastaan. Halaa naista vaikka sinulla olisikin kuuma. Kerro myös mitä ruokaa aiot valmistaa seuraavana päivänä ja esittele jääkaapin sisältö, jotta naisesi löytää sen ostamasi maksamakkaran aamulla leipää tehdessään. Anna naisen ehdottaa että avaatte punaviinipullon ja tarjoile ruoka hänelle pöytään.
4. Anna naisen valita mitä katsotte telkkarista ruokailun aikana, paitsi jos nainen ei pidä siitä että katsotte telkkaria syödessänne. Katso naisen valitsemaa ohjelmaa kiinnostuneena, vaikka se olisikin Rokkarille morsian. Pelaa hänen kanssaan myös erä vammaista lautapeliä, jota on ihan tyhmä pelata kahdestaan. Anna naisen voittaa peli.
5. Ruoan jälkeen korjaa astiat pöydästä. Kaiva kaapista pussillinen sydänsuklaata kun naisesi alkaa mumista seuraavia lauseita: ”Nyt tekisi mieli jotakin makeaa..”, ”Voi kun olisi pieni pala suklaata jälkkäriksi..”, ”Suklaa sopisi myös tämän viinin kanssa, oijoi kun sitä olisi edes yksi pala”. Vie suklaan käärepaperit roskiin ennen kuin nainen ehtii edes ajatella niiden poistamista näköpiiristä.

6. Ole tyytyväinen itseesi. Teit naisesi juuri todella onnelliseksi. Jos nainen jaksaa vielä valittaa jostain, on vika naisessa, ei sinussa.

Että kiitos vaan Ukkeli tästäkin ihanasta keskiviikkoylläristä!

Etanapilleet

Helteisenä heinäkuun perjantaina kuumassa kaksiossa on vallan mainio idea päräyttää uuni täysille ja paistaa monta pannullista etanoita. Huh hikeä. Onneksi oli sentään kylmää valkkaria. Ja ihan oikeasti se kyllä oli hyvä idea: Erilaisilla maustevoilla ryyditetyt etanat maistuivat Ukkelin jo minun lisäksi mainiosti myös kyläilemään tulleille Tepalle ja pohjoisen herra J:lle.
Vierailun alkuperäinen syy oli mekon lainaus Tepalle (niitä juhlamekkoja on ihan oikeasti kaapeissani enemmän kuin riittävästi), mutta mikäs sen parempi tekosyy laittaa hyvää ruokaa kuin vieraiden saaminen kylään. Istukeehan siis alas ja ottakeehan siideriä/kaljaa/lonkeroa, niin me käräytämme paahtoleivät mustiksi sillä aikaa. Tällä kertaa paahdoimme etanoiden kaveriksi tarkoitetut leivät, ja ihan hyvin homma toimi, vaikkei niiden olisi tarvinnutkaan olla ihan niin rapean ruskettuneita..
Valkosipuli-persilja etanat
Sinihomejuustoiset etanat

Etanoita varten sekoittelimme kolmea eri maustevoita: Perinteistä valkosipuli-persiljaa, aurajuustoista versiota (med valkosipuli) sekä ihan uutta kokeiluamme chilivoita (med valkosipuli tämäkin). Chilivoihin lurautimme hieman uutta chilikastikettamme, jota herranjestas sentään ei ole vielä esitelty täällä, eikä siitä ole edes kuvaa tähän hätään! Ounou. Poppamieheltäkin saatavasta valkosipulisesta chilikastikkeesta on kuitenkin kyse ja sillä maustetut etanat potkaisivat juuri sopivasti, vaikkei niillä ole edes jalkaa. Hohoho.
Kaikki etanat olivat herkullisia, enkä osaa millään sanoa mikä maustevoi oli parasta. Tai joo osaanpas, sillä voiton vei ehdottomasti se vika pannu jossa oli kaikkia maustevoita sekaisin.
Sekapannu
Tepan ja J:n mukanaan tuoma valkkari oli oikein raikas ja kesäinen tuttavuus ja pullo etiketteineen kaunis kuin etana. Ei kun siis kaunis kuin…kesä? No siis kaunis kuitenkin. Kuvakin pullosta olisi, mutta kun en tiedä missä. Hieman käsitystä pullon ulkonäöstä voi saada postauksen yläpäässä olevasta kattauskuvasta, jossa pullo nököttää pöydällä. Sillä aikaa kun etsin kunnon kuvaa pullosta ja sen etiketistä (jota tuskin tulen koskaan löytämään) voitaisiin miettiä millä muulla etanoita voisi maustaa kuin valkosipulilla, persiljalla, sinihomejuustolla ja chilillä. Ideoita? Tahtoo kokeilla jotain uutta!