Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yearly Archives

Muu maa nacho, oma maa hevonen

Oho, aika pikkasen paljon nachoja! Todelliset herkkupläjäykset ja laihduttajan unelmat meille tarjoili Cantina West eräänä joulukuisena lauantai-iltana. Cheddar-juustokuorrutuksen alta löytyy BBQ-kanaa, salsaa, punasipulia, jalapenoja ja tietysti myös niitä nachoja. Kanaversion lisäksi nacholautasen saa myös chili con carnella tai kasvisversiona, jolloin lihatäytteen tilalla on oliiveja.

Nacholautaset löytyvät ruokalistalta snackseista, mutta hervoton annos sopii oikein hyvin pääruoaksi, niin iso ja täyttävä se on. Ruokajuomaksi suosittelen ehdottomasti Coronaa tai Solia, ja jos sinulla on niin iso nälkä, että otat nachot alkuruoaksi, niin pääruoaksi suosittelen tietysti hevosta. Minusta ja Ukkelista tuntuikin kovin vaikealta tilata kerrankin jotakin muuta kuin heppaa, mutta Nachos Tico Tico oli oikein hyvä hepan korvike. Ensi kerralla on kuitenkin varmaan pakko tilata taas ikilemppariani hevospihviä, vaikka Cantina Westin lista onkin täynnä toinen toistaan houkuttelevamman kuuloisia annoksia. Voi miksei joka päivä voi olla Cantina West -päivä..

Jotta ruokailun jälkeinen ähky olisi varmasti sietämätön, päätimme tilata nachojen ahmimisen jälkeen vielä jälkiruokaakin, sillä sehän menee tunnetusti eri mahaan kuin suolainen ruoka. Ensin ajattelimme tilata vain jonkin pienen makean jutun yhteiseksi, mutta jälkkärilistaa tutkailtuamme suustamme putkahti vahingossa ”juustokakku ja mutakakku”. Oho. Mutakakku mangosorbetin, vadelmakastikkeen ja vaniljavaahdon kera vei kieleni mennessään, kun taas lime-juustokakku vadelmakastikkeen ja kermavaahdon kanssa oli Ukkelin lemppari. Herkullisia siis molemmat ja ähky todella oli melkoinen tämän satsin jälkeen. Uh.


Tarta de Queso con Limon


Mudcake

Jamien sienirisotto

Jamie Oliverin ylistys jatkukoon. Tällä kertaa touhusin erään lauantai-illan ratoksi keltaisessa keittiössä sienirisottoa, joka sai jo pelkillä tuoksuillaan polveni veteliksi. Valmis tuotos oli niin makoisaa etten kohta enää suostu tekemään muita kuin Jamien ruokia.

Lauantai-iltaan risoton tekeminen sopii erinomaisesti, sillä ruoanlaiton alkuvaiheessa pitää avata viinipullo ja lorauttaa pari desiä valkkaria keitokseen. Ja voi että, nyt kun tämä viinipullo on kerran avattu niin pitäähän sen sisältö juoda pois. Kiireettömän risoton hämmentelyn ohessa lasillinen valkoviiniä maistuikin paremmin kuin hyvin ja loput viinit säästin itselleni ruokajuomaksi. Henkkakin oli illan omilla teillään, joten meitä oli vain minä, Jamie ja risotto. Ja risottohan syntyi näin:

Sienirisotto

4-6 annosta

    – 1,5 litraa kanalientä
    – kourallinen kuivattuja herkkutatteja (mulla oli isiltä saatuja orakkaita)
    – oliiviöljyä
    – sipuli
    – 2 sellerinvartta
    – 400 g risottoriisiä
    – 1,5 dl valkoviiniä tai vermuttia
    – suolaa ja pippuria
    – 4 suurta kourallista tuoreita sieniä (Mieluiten mitä tahansa muita kuin herkkusieniä. Mulla oli portobelloa ja se oli nam.)
    – muutama tuoreen persiljan (tai kirvelin tai rakuunan) oksa
    – 1 sitruunan mehu
    – 25 g voita
    – 2 kourallista parmesaania

Laita kanaliemi kuumenemaan. Samalla voit laittaa kuivatut sienet likoamaan pieneen kulhoon, jossa on vettä. Pilko sipuli ja selleri pieniksi paloiksi ja kuullota niitä öljyssä ainakin 10 minuuttia, niin että ne ovat hieman läpikuultavia. Lisää pannulle vähän lämpöä ja heitä riisi sekaan. Sitten on vuorossa parhaan tuoksuinen vaihe, sillä pannulle lisätään viini. Tuoksuttele ihania aromeita rauhassa, sillä nyt ei voi muuta kuin odotella, että viini on imeytynyt.

Lisää pannulle seuraavaksi kuivatut sienet ja niiden makuja imenyt liotusneste sekä ensimmäinen kauhallinen lämmittämääsi kanalientä. Lisäile lientä kauha kerrallaan aina kun edellinen on imeytynyt riisiin melkein kokonaan. Maistele samalla valkoviiniä ja nauti rauhallisesta tekemistä.

Liemen lisäilyn loppuvaiheilla voit alkaa pilkkoa tuoreita sieniä ja paahtaa ne kuumalla kuivalla pannulla. Kun sienet ovat paahtumassa voit pilkkoa persiljan. Sekoita persilja, paahdetut sienet sekä sitruunan mehu toisiinsa. Itse lisäsin vielä hieman mustapippuriakin, vaikkei Jamie niin käskenytkään. Hyvin toimi.

Kun olet imeyttänyt kaiken kanaliemen risottoon, ota pannu pois liedeltä ja sekoita risoton joukkoon voi sekä parmesaani. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Anna risoton levätä kannen alla 3 minuuttia, vaikka tiedän kyllä, että sitä tekisi mieli alkaa hotkia heti paikalla.

Annostele lautaselle risottoa, sieniä sekä parmesaania ja kruunaa koko komeus vielä Jamie Olivermaisella lorauksella oliiviöljyä. Kaada itsellesi lasi valkkaria ja nautiskele ruoasta kaikessa rauhassa. Ihan törkeän hyvää!

Katso myös nämä postaukset:
Helpot sienipasteijat
Jokirapurisotto

Täydellinen syyssunnuntain ruoka


Jamie Oliver on aikamoinen epeli. Aiemmin kokkaamani katkarapupasta todisti miehen olevan nero mitä tulee makujen yhdistelyyn, ja pastasta innostuneena tartuin innolla ostamaani Jamien kotona -kirjaan. Kirjan reseptit on jaoteltu vuodenajoittain ja syksyn kohdalta löytyi täydellinen syyssunnuntain ruoka. Mausteista porsaanliha-chili-paprikagulassia muhitetaan uunissa monta tuntia ja lopputulos on ihanan murea ja mehevä lihakastike. Raikas sitruuna-persiljasmetana kruunaa koko komeuden.
Keltaisessa keittiössä gulassi muhi uunissa ihanan laiskana sunnuntaipäivänä, jolloin oli ihan ok vaan lojua sohvalla hyvän kirjan parissa (allekirjoittanut suosittelee Kellokosken Prinsessaa), katsella välillä telkkarista ratsastuskilpailuja ja tuoksutella uunista tulvivia ihanan mausteisia tuoksuja. Sapuskasta riittää useammaksikin päiväksi, joten alkuviikon ruokahuolet oli ratkaistu jo sunnuntaina.

Jamie Oliverin possugulassiin tarvitset:

– 2 kg luutonta porsaanlapaa
– merisuolaa ja mustapippuria
– oliiviöljyä
– 2 punasipulia
– 2 tuoretta punaista chiliä
– 2 ruokalusikallista paprikajauhetta
– 2 tl kuminaa
– tuore meiraminippu (tai oregano)
– 5 paprikaa (mun vuokaan mahtui vain kaksi kappaletta)
– 1 tlk paahdettuja paprikoita
– 1 tlk kuorittuja tomaatteja
– 4 rkl punaviinietikkaa
– 400 g riisiä
– 1,5 dl smetanaa (meillä oli 2 dl)
– 1 sitruuna
– pieni nippu tuoretta persiljaa
Aloita rääkkäämällä possua. Poista lavasta kamara, mutta jätä rasva jäljelle. Viillä rasvaan ristikuvio, mausta liha suolalla ja pippurilla ja paista possua rasvapuoli alaspäin. Ruoka on tarkoitus tehdä kannellisessa uunipadassa, mutta hätä ei ole tämän näköinen jos et omista sellaista. Emme nimittäin omista mekään, joten käytin tavallista uunivuokaa, jonka peitin kannen puutteessa foliolla. Ylivaluvia nesteitä varten tyrkkäsin syvän uunipellin ritilällä hengailevan vuoan alle. Alkuvaiheiden paistamiset ja kuullotukset hoidin ihan tavallisella paistinpannulla, vaikka toki kätevämpää olisi paistaa kaikki alusta alkaen padassa, ja tyrkätä koko hela hoito lopuksi sellaisenaan uuniin.
No mutta kuitenkin, kun possun lapa on paistunut pannulla tai padassa vartin verran, siirrä possusi hetkeksi sivuun odottamaan. Seuraavaksi on nimittäin pilkottujen sipulin, paprikan ja chilin vuoro hengata pannulla. Poista chilistä siemenet niin sen tulisuus ei peitä muita makuja alleen. Kuullota kaveruksia öljytyllä pannulla paprikajauheen, kuminan, pilkotun meiramin sekä suolan ja pippurin kera. Lisää kuullotuksen jälkeen mukaan myös paahdetut paprikat ja tölkkitomaatit. Pilko heidätkin ensin hieman pienemmäksi.
Nosta liha pataan (tai heivaa liha ja pannulla kuullottamasi kaverit uunivuokaan). Peitä vedellä niin että liha juuri ja juuri peittyy. Lisää sekaan viinietikka ja kiehauta koko homma vielä liedellä ennen kuin hylkäät patasi tai vuokasi 180-asteiseen uuniin vähintään kolmeksi tunniksi. Minä jätin padan puutteessa kiehauttamisen väliin ja tyrkkäsin vuoan uuniin sellaisenaan, minkä takia kypsymisaika piteni hieman.
Liha on valmista kun se hajoaa helposti kahdella haarukalla vedettäessä. Meillä liha oli tarpeeksi mureaa vasta lähemmäs neljän tunnin kohdalla, vaikka uunista napsimani maistiaispalat olivatkin kovin herkullisia jo kolmen tunnin kohdalla. Tarjoile kastikkeen kanssa pitkäjyväistä riisiä sekä smetanaa, johon olet sekoittanut sitruunasta raastamaasi kuorta ja pilkottua persiljaa.
Jamie ei tälläkään kertaa pettänyt, vaan ruoasta tuli aivan uskomattoman hyvää. Meikätyttö lusikoi lautaselle jääneet kastikkeetkin viimeistä tippaa myöten suuhunsa, sillä mitään näin hyvää ei vaan voi jättää lautaselle.

Kaikki muut matkustaa ja mä en pääse.


Tonne mä haluun. Muun muassa.

Keltaiseen keittiöön on rantautunut viime kuukausina ihania tuliaisia kamujen ulkomaanmatkoilta. Raukat eivät uskalla tulla takaisin Suomeen tyhjin käsin, vaan roudaavat meille peloissaan vaikka mitä kivoja ylläreitä.
Maajussipariskunta toi Turkin reissultaan ison kasan mausteita. Niitä on käytetty jo muun muassa jauhelihapötkylöiden maustamiseen, porsaanlihapataan sekä kanafileen päälle ripoteltuna. Kuva mausteista on kadonnut hyvin epäjärjestyksessä olevien kuvakansioideni syövereihin, mutta voitte kuvitella mielessänne pieniä pusseja täynnä värikkäitä mausteita.

Insinöörin, Kälyn ja Kodan antamassa synttärilahjapussissa oli Insinöörin työmatkalta tuomia Moonpie -keksejä. Moonpie on supermakeaa vaahtokarkin ja suklaan makuista höttöä, joka selättää makean himon alta aikayksikön. Itselleni on riittänyt kerrallaan mutusteltavaksi neljännes keksistä, sillä suurempi määrä menisi jo yliannostuksen puolelle, niin makeaa Moonpie on. Riittävätpähän pidempään kun ei tule ahmittua kerralla kaikkea.
Kahden kuukauden päästä avioituvat (mä niiiin odotan jo talvihäitä!) Käly ja Insinööri kävivät lokakuun alussa Liettuassa. Sen lisäksi että saimme heidän harmaan kuningattarensa hoitoon siksi aikaa, oli matka meidän kannaltamme mukava myös siksi, että saimme aivan epäreilun paljon tuliaisia.
Kultaharkon sisällä hengailee viinapullo ja nähtävyyksien kuvilla koristeltu rasia sisälsi (huomaa mennyt aikamuoto) uskomattoman herkullisia suklaakonvehteja. Lisäksi saimme juts…ööö, siis tähtipipareita sekä Liettua-kynttilän, joka pääsee seuraavaan olohuoneen pöytää koristavaan kynttiläasetelmaan, kunhan saan vanhan asetelman jämät poltettua loppuun.

Suklaakonvehtirasian kannen alta paljastui mukavan pirtsakoita kirsikkatäytteisiä konvehteja (paras), talvisia rommi-vaniljakonvehteja (toiseksi paras maku) sekä pehmeitä suklaatäytteisiä namuja (kolmanneksi paras). Ihania, kiitos kovasti maailmanmatkaajille!

Mitä kävi!?

Kesääni kuului Maajussin morsiamen polttareiden lisäksi myös toiset polttarit, jotka sujuivat riemukkaasti muun muassa private shoppingin, tankotanssin ja mökkeilyn merkeissä. Syödäkin polttareissa toki piti, mutta koska otin viikonlopun aikana yhteensä vain muutaman valokuvan, ei edes sapuskoista löydy todistusaineistoa blogiin lisättäväksi.

Voin kuitenkin kertoa että Ravintola Vespan alakerta on ihanan tunnelmallinen ja siellä olisi voinut viipyä pidemmänkin tovin hyvän ruoan ja viinilasillisen äärellä. Aikataulu painoi kuitenkin päälle ja hilppaisimmekin pian ruokailun jälkeen Forumin Vilaan privaattishoppailemaan kuohuviinilasi toisessa ja vaahtokarkki toisessa kädessä.

Vespassa söin ravintolan nimikkomenun, joka sisälsi antipastolautasen, tattirisottoa, sisäfileepihvin sekä marengilla kuorrutettua appelsiini-passionhedelmäkakkua. Varsinkin risotto, jälkiruoka sekä antipastolautasen prosciutto ja meloni olivat herkkua. Sen sijaan pääruoan vuohenjuusto-perunarösti oli hieman kummallinen myös muiden kuin minun mielestäni. Se oli hippasen kuivahkoa ja maustettu jollakin ei-niin-hyvällä mausteella/yrtillä, jota en kuitenkaan tunnistanut. Muuten kaikki neljä annostani olivat herkullisia, eivätkä muutkaan tuntuneet valittavan omista sapuskoistaan.

Ruokailun ja shoppailun jälkeen menimme vielä drinkeille taannoin haukkumaani Kampin Memphisiin, jonka pisteet nousivat tämän vierailun myötä. Meille oli varattu iso nurkkapöytä ja mukava tarjoilija kantoi pöytäämme vesikannuja sekä drinkkejä tilaustemme mukaan. Laaja mojito-valikoima sai minut pauloihinsa ja valitsinkin listalta yhden makoisan kuuloisen mojiton.

Omani lisäksi myös muiden mojitot olivat kuulemma hyviä ja naapurin mansikkamargaritakin maistui siltä miltä pitikin, kun törkkäsin pillini pahaa aavistamattoman Tepan drinkkiin. Ei vaan, ihan sovussa maistoimme toistemme drinksuja, vaikka kummallisten ihmissuhdekuvioidemme takia jotkut saattavat olettaa meidän olevan verivihollisia, ja ehkä parasta viihdettä onkin katsella muiden kummastuneita reaktioita heidän kuullessaan mitä kautta oikein tunnemme toisemme. Tapanamme on myös repiä tilanteesta erittäin huonoa huumoria ja mökilläkin hekottelimme keskenämme erinäisille asioille, joita on turha edes yrittää selittää tässä.

Sunnuntaina vuokramökiltä lähdettyämme menimme vielä Ellin perheen takapihalle lojumaan hikisen kuumaan heinäkuun aurinkoon. Odottelimme siippojamme saapuvaksi toisen osapuolen polttareista ja virkistäydyimme välillä puutarhaletkusta suihkuavan veden alla. Pian miehet saapuivatkin toiset enemmän ja toiset vähemmän väsyneinä, ja näin oli taas yksi kesän mahti viikonloppu tullut päätökseensä.