Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Yleinen

Kymmenen paikkaa, joista tahtoisin kirjoittaa tarinoita

perjantai, 5 helmikuun, 2021

Tässä eräänä aamuna kun ajatus ja elämä ei kulkenut oikein mihinkään, aloin miettimään mihin kaikkialle sitä olisikaan ihana vielä joskus tulevaisuudessa matkustaa, mitkä kaikki mielenmaisemaa puhuttelevat paikat sitä niin mielellään näkisi ja kokisi. Ja johan alkoi ajatus virtaamaan. Kaikkiin niihin vieraisiin maihin ja kaupunkeihin, joista olin ehkä kuullut ystäviltä tai lukenut kirjojen sivuilta. Sillä kai sitä haluaisi matkustaa ihan kaikkialle. Mutta koska piti vähän rajata, tässä listattuna tuon aamun fiilisten pohjalta kymmenen paikkaa Suomen rajojen ulkopuolella, joissa en ole koskaan käynyt, mutta joihin mielisin matkustaa. Ja joista varmasti löytyisi aiheita ja kokemuksia kirjoittaa. Ranskasta löytyvät kohteet jätin suosiolla tämän listauksen ulkopuolelle, sillä niille voisin omistaa oman kokonaisen postauksensa.

1. Amsterdam

Amsterdamilla on pieni rooli yhdessä  meneillään olevassa kirjoitusprojektissani ja siksi tahtoisin nähdä kokea kaupungin tunnelman, nähdä sen kanaalit ja talot. Kulttuuritarjonnasta ykköskohteeni olisi Vincent van Gogh museo.

Vincent van Gogh huumaa Pariisin Atelier des Lumières- museossa syyskuussa 2019.

2. San Fransisco

Jos Jenkeistä pitäisi valita yksi ainut paikka niin se olisi Frisco. New York seuraava. Sitten Yosemiten kansallispuisto. En osaa perustella asiaa mikkään muulla kuin fiiliksellä, jonka paikat mielikuviini nostattavat.

3. Skotlanti

Skotlantiin olen hurmaantunut Outlander- televisiosarjan kautta. Minua kiinnostavat niin Ylämaiden luonto kuin Edinburghin jyhkeät rakennukset.

Kuva Frank Winkler/Pixabay.

4. Etelä-Korea

Jotain kiehtovaa ja mystistä tähän maahan liittyy. Kosketuksen korealaiseen kulttuuriin olen saanut sieltä kotoisin olevan ystäväni kautta, joka johdatti minut korealaisen ruuan saloihin. Toiseksi olen hyvin vaikuttunut korealaisen kirjailija Kuyn-sook Shinin romaaneista. Jään luoksesi romaanissa kävellään Soulin kaduilla ja syödään mitä mielenkiintoisimpia ruokia (tosin varpuset ruokana eivät kiehdo). Hovitanssija puolestaan vie lukijansa 1800-luvun lopun Koreaan ja sen kuninkaalliseen hoviin.

5. Japani

Unelma jostain hyvin kaukaa. Japani on kiehtonut Aasian maista pisimpään. Muistan jäljitelleeni japanilaista taidetta yläkoulun kuvataidetunneilla ja lukiossa valitsin Japanin aiheeksi pieneen maantiedon tutkielmaan. Paitsi että haluaisin kokea hetken Tokion sykettä, tahtoisin myös kävelemään Kioton puutarhoihin ja kuvaamaan sen temppeleitä. Ja tahtoisin myös kiitää nopeilla junilla ja nähdä edes vilauksen Fuji-vuoren figuurista.

 

6. Kiina

Tarkoitukseni oli mennä Kiinaan vuosi sitten kiinalaiseksi uudeksi vuodeksi Shanghaissa asuvan ystäväni kutsumana Aasian matkan yhteydessä. Mutta ilmeisesti mieleni valtasi joku etiäinen kun väsymys tuli jo viisuminhakua miettiessäkin ja päätin pysytellä helpoissa ja lämpimissä matkakohteissa. Sillä niinhän siinä kävi, että Kiina alkoi olla covidin kourissa noina viikkoina. Saa nähdä koska matkailu muihin maanosiin ylipäänsä tulee kohdallani mahdolliseksi, mutta kyllä edelleen haaveilen näkeväni Shanghain valot ja Pekingin kadut.

7. Tansania

Jos kerran vielä Afrikan auringon alle pääsisin. Olen päässyt jo kahdesti, mutta maanosa kiehtoo minua värikkyydellään varmaan päivien loppuun asti. Tansanian puolella kohoavaa Kilimanjaroa olen ihaillut lentokoneprespektiivistä ja nähnyt sen heikosti erottuvan huipun pilvien takaa Kenian puolella Tsavo Westistä, mutta nähdä sekä se koko komeudessaan esimerkiksi Kenian puolelta Ambosellin kansallispuistosta että kokea Tansanian upeita kansallispuistoja olisivat minun Afrikka-unelmani täyttyneet taas hetkeksi.

Elefantit ja monet muut savannien eläimet olen jo Afrikassa nähnyt, mutta leijonaa en.

8. Irlanti

Lampaat nummella. Ja pubitunnelma Dublinissa. Ne riittänevät syyksi haaveilla Irlannista.

9. Norja

Bergen erityisesti. Kaupungin historia ja kulttuuri alkoivat kiehtoa sen jälkeen kun ne toimivat näyttämönä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta kirjasarjan toisessa osassa Myrskyn sisar.

10. Pietari

Eremitaasi. Siinä syy. Paluumatkalla pysähtyisin Viipurissa.

 

Onko näissä paikoissa sinulle tuttuja kohteita? Tai onko meillä samankaltaisia matkaunelmia?

Jos et ole koskaan tai hetkeen listannut kymmentä unelmien matkakohdetta, olisiko nyt sen aika?

Yleinen

Intohimoina matkailu ja kirjoittaminen, olisiko jo blogin aika?

lauantai, 27 heinäkuun, 2019

Vastaus on kyllä.  Vihdoinkin! Koska vaikka matkattu on, niin kirjoitettu ei siitä vielä koskaan.

Tein ensimmäisen aikuisiän ulkomaanreissuni Kreikan Samokselle vuonna 2006. Tuo matka toi silloiseen elämääni paljon valoa, uusia näkökulmia ja herätti uinuvia unelmia. Tuosta syyskuisesta aurinkomatkasta alkoi aikakausi, jolloin matkailu täytti reissu reissun jälkeen sydämeni lokeroita ja kietoi minut lämmittävän pikkusormensa ympäri. Reissujen suunnittelu ja toteuttaminen olivat parasta irtaantumista sen hetkisen elämän henkisistä haasteista.

Kreikkalaista maisemaa olen päässyt ihastelemaan muun muassa Kalymnoksella ja Telendoksella kesällä 2009.

Seuraavien lähivuosien aikana sain kokea Kreikan auringon vielä useasti sekä Kreetalla, Lefkaksella, Kalymnoksella että Kefaloniassa. Pääsin myös toteuttamaan lapsuudenunelmani nähdä edes joskus pala Afrikkaa lomaillessani sekä viikon Gambiassa vuonna 2009 että kaksi viikkoa Keniassa vuonna 2012. Myös Madeiran, Pariisin ja Nizzan sain merkata karttaani nuppineuloin noiden vuosien saatossa.

Keniassa Tsavon kansallispuiston norsut suojaavat itsensä auringolta alueen maaperän punertavalla savella.

Syksyllä 2012 aloittamani opiskelut saivat minut taloudellisista syistä pitämään taukoa ulkomaanmatkailusta aina kolmen vuoden ajan. Pitäessäni taukoa ulkomaanmatkailusta pääsin kuitenkin näkemään kotimaisia luonnonkaunottaria, kuten Kolin ja Riisitunturin. Suomalaisen luonnon puhtaus, monimuotoisuus ja karukin estetiikka antoivat sekä kaivattuja lepohetkiä työntäyteiseen arkeen että olivat oivallista heijastuspintaa kulttuurisen ohjaustoiminnan opiskelulle. Ja kuinka omat henkiset kivutkin tuntuivat hetken pienemmiltä Pielisen pinnanmuotoja tutkaillen.

Pieliseen laskeutuva sateenkaari Kolilla kesällä 2012.

Kaipuu päästä lentokoneeseen ja uusiin, ennen kokemattomiin maihin kyti kuitenkin koko ajan rinnassani. Syyskuussa 2015 pääsin jälleen siiville ystäväni turvin ja laskeuduimme Roomaan, jossa italialaissieluni vaeltelee edelleen aika-ajoin. Seuraavana vuonna ostin uuden matkalaukun, jota kutsuin uudeksi parhaaksi ystäväkseni ja suuntasimme serkkuni kanssa kesälomalla Riikaan ihailemaan jugend-rakennuksia ja tuon kauniin kesäkaupungin kukkaloistoa.

Colosseum ja Rooman taianomainen kuu.

Vuonna 2017 opettelin matkustamaan yksin. Ensin kävin harjoittelemassa sooloreissaamista viiden päivän mittaisella syntymäpäivämatkalla jo ennestään tutussa Nizzassa. Vahvuus tehdä asioita yksin myös ulkomailla kasvatti rohkeutta ja itsetuntemusta. Myöhemmin keväällä toteutin unelmani omasta pienestä tour de Francesta ja ranskan kielikurssista autenttisessa ympäristössä. Ranskan kieli ujuttautuikin päähäni jotenkuten junaillessani vajaan kuukauden aikana Nizzan seutuvilta Marseillen ja Aix-en-Provencen kautta Montpellieriin. Ranskan eteläosista matkani jatkui kielikurssin jälkeen Lyonissa vietettyjen päivien jälkeen Pariisiin. Pidin Ranska-viikkojen aikana matkapäiväkirjaa Instagrammissa ja Facebookissa, ja valokuvat olivat pääosassa  kirjoittamisen rajoittuessa lopulta pieniin somepäivityksiin ja matkalla syntyneisiin runoihin. Soolomatkailuvuosi huipentui uusintakierrokseen Roomassa, missä marraskuinen auringonvalo, museoiden loppumaton taide ja munakoiso-artisokka-sienipizza saivat minut tuntemaan oloni etuoikeutetuksi ja onnekkaaksi. Italialaissieluni toinen versio pääsi myös vapaaksi ja kenties nautiskelee siellä parhaillaankin proseccoa sen ensimmäisen, vuonna 2015 vaelluksensa aloittaneen version kanssa.

Aix-en-Provencessa Cezannen jalanjäljillä keväällä 2017.

Kesällä 2018 päätin toteuttaa Gaudin taiteesta lumoutuneena Barcelonan matkan ja siihen suunnitelmaan istui sopivasti junamatkailu Ranskan puolelle Montpellieriin tervehtimään korealaista kielikurssiystävääni. Riian matkaseuralaisserkku lähti mukaani ja reissun aikana muun muassa suuntasimme köysiradalla Montserratin benediktiiniläisluostariin ja harjoittelimme orastavaa espanjankielentaitoa tapaksia tilaillen. Joulun ja uuden vuoden välipäivät viime vuonna puolestaan vietin siskon perheen kanssa Lontoon vilinässä. Häivähdys auringonvaloa Hyde Parkissa kuin yhtä kaikki Harrods’n jouluinen värimaailma valoineen toi pohjolan pimentämään sieluun voimaa jatkaa kohti uutta kevättä ja uusia matkasuunnitelmia. Niistä onkin tarkoitus tulevina kuukausina kirjoittaa tässä blogissa.

Luonnonhistorillinen museo oli yksi ensimmäisen Lontoon matkani suosikkipaikkoja joulukuussa 2018.

Nämä edellä kuvailemani matkamuistot ovat kaikki jääneet elämään sisimpääni ja ovat lokeroituneet vahvasti osaksi minuuttani menneiden reilun kymmenen vuoden aikana. Tuona aikana elämäntilanne on muuttunut siten, että ensimmäiset, silloisen puolison kanssa pariskuntana tehdyt aurinkomatkat ovat vaihtuneet yhteisiin reissuihin ystävien ja muiden läheisten kanssa sekä itselleni suureksi yllätykseksi myös soolomatkailuun. Joitakin vuosia takaperin en olisi voinut kuvitella, että minä, kaikkea hiukan jännittävä ja pelokaskin ujo maalaistyttö, uskaltaisin lähteä yksin Suomen rajojen ulkopuolelle kun vielä muutama vuosi sitten kävely yksin Helsingin keskustassakin aiheutti paniikkihäiriön oireita. Mutta koska jossain sisimmässäni olin oivaltanut sen, että jos jokin asia sekä samanaikaisesti pelottaa mutta silti kiinnostaa, sitä kohtaan on syytä lähteä vaeltamaan. Niinpä tilasin itselleni syksyn 2016 aikana kielikurssimatkan Ranskaan seuraavalle keväälle ja päätin, että muu elämä järjestyisi sitä mukaellen. Ja päätin, että minusta on löydyttävä edes sen verran rohkeutta, että uskallan tuon unelmani toteuttaa. Enkä ole katunut päätöstäni. Tulin reissulta kotiin paitsi ainoa luottokorttini lyonilaisessa pankkiautomaatissa, myös rohkeuteni vähintäänkin tuplanneena. Ja kuten kaikkien muidenkin reissujen jälkeen, sydän täynnä onnea, sielu valoa ja mieli uusia reissu-unelmia!

Vaeltajasielu, joka nauttii paitsi tarinoiden kirjoittamisesta, myös kaikenlaisten kirjojen lukemisesta.

Ja tässä minä olen, utelias vaeltajasielu ja innokas tarinankertoja, valmiina lähtemään tämän nyt elettävän iloisen kesän jälkeen etsimään sitä valoa, jota joka vuodenkierto pimeiden kuukausien aikana kivunomaisesti kaipaan. Ja lähden tänä vuonna etsimään sitä jostain muualta kuin kirkasvalolampuista tai automarketin jouluvalo-osastoilta. Jos suunnitelmani käyvät toteen, vaellukseni on suuntautuva syyskuussa Pariisiin ja siitä itäiseen Ranskaan Alsacen maakuntaan sekä marraskuussa Aasian auringon alle. Sitä ennen pääsette kuitenkin lukemaan pieniä tarinoita, jotka sijoittuvat ainakin kesäiseen Koillismaahan ja minulle rakkaaseen pohjois-savolaiseen maaseutuun!

Tervetuloa mukaan tarinamatkalle valoisiin maisemiin!

-Reeta