Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Thaimaan temppeleillä

Thaimaa Thaimaan temppeleillä

Wat Pho – suurenmoisuuden ja pienten yksityiskohtien valtakunta

sunnuntai, 15 marraskuun, 2020

Bangkokin ehdottomasti kiinnostavimpina kohteina pidin etukäteen sen temppeleitä ja ne olivatkin paikkoja, mistä minulle jäi ne sykähdyttävimmät ja kauneimmat muistot. Seuraavaksi mennään muistelumatkalle Wat Pho temppeliin, joka on kuuluisa makaavasta Buddhastaan. Minut siellä hurmasivat ennen kaikkea lukuisat joogaavat patsaat ja korkeuksiin nousevien stupatornien värikkyys pienine yksityiskohtineen.

Vuosi sitten vietin vajaa pari tuntia Wat Phon temppelialueella hiljalleen kuumenevassa ilmanalassa muutama päivä sen jälkeen kun Suomen marraskuu oli jäänyt taakse. Vastakohtana harmaudelle ja pimeille päiville olin saapunut johonkin itselleni entuudestaan lähes tuntemattomaan värien ja muotojen harmoniaan, joka kaikessa runsaudessaan toimi rauhoittavana paikkana. Ihmeteltävää ja valokuvattavaa löytyi niin paljon, että tässä Bangkokin vanhimmassa ja suurimmassa temppelikompleksissa viettäisi mielellään uudelleen tovin jos toisenkin.

Temppelialueella oli lukuisia kiinalaistyylisiä patsaita.

Temppelialueen puiden kätköissä pienemmät patsaat muun muassa joogasivat.

Jo pelkkä yksittäisen kukan väri sai pysähtymään pitkäksi toviksi.

Temppelialueen monivivahteinen ja sekavakin arkkitehtuuri sisältää paljon myös tätä thaimaalaisittain hyvin yleistä temppelien koristeellista ja kullanhohtoista tyyliä.

Tässä puolestaan väriltään vaatimatonta, mutta vaikuttavan kaunista.

Osa pienten patsaiden ilmeistä oli synkkiä, mutta tässä hehkuvaa iloisuutta.

Wat Pho temppelialueen rakentamisen alkuajankohta on tuntematon, mutta se oli olemassa jo nykyisen Thaimaan ensimmäisen Chakri-dynastiaan kuuluneen Rama I:n noustessa valtaan vuonna 1782, jolloin myös Bangkokista tuli Thaimaan pääkaupunki. Rama I kuitenkin uudisti temppeliä merkittävästi ja siitä tuli hänen päätemppelinsä. Rama I hallitsijakauden jälkeen monet hänen seuraajansa jättivät kukin oman jälkensä temppelialueen rakennushistoriaan. Wat Phota pidetään myös Thaimaan ensimmäisenä julkisena kouluna, jonka oppimateriaalina ovat toimineet temppelirakennusten seinillä tähän päivään asti säilyneet piirustukset muun muassa ihmiskehosta ja sen energiakanavista. Nykyään temppelissä toimii Thaimaan arvostetuin thaihierontakoulu.

Temppelin seinän piirrokset ovat nykyään osa UNESCO:n Maailman muisti -ohjelmaa, joka tarkoituksena on suojella maailman asiakirjallista ja kirjallista kulttuuriperintöä.

Usean hallitsijan mieltymykset ja aikakaudet näkyvät temppelialueen moni-ilmeisessä rakennusarkkitehtuurissa.

Mainio joogaympäristö.

Syvemmällä temppelialueen uumenissa taivasta kohti kohoaa neljä muista suurempaa stubatornia (kaakkoisaasialaisittain näitä kutsutaan myös nimellä chedi), jotka on temppelialueen monien pienempien stupien tavoin koristeltu mosaiikkityylillä. Näiden yli neljänkymmenen metrin mittaisten stubien värimaailma on monipuolinen eikä koristeellisuudessakaan ole säästelty. Nämä neljä stupaa on omistettu Thaimaata edelleen hallitsevan Chakri-dynastian neljälle ensimmäiselle kuninkaalle, jotka ensimmäisen Rama I:n jälkeen olivat Rama II, Rama III ja Rama IV. Jokaisen kuninkaan tuhkat on haudattu omaan kullekin kuninkaalle omistettuun stupaansa.

Korkeuksiin kohoavaa kauneutta.

Hymy stupatornien keskellä.

Tunnetuin Wat Phon temppeli on makaavasta Buddhastaan, joka 46 metriä pitkänä ja 15 metriä korkeana lepää yhdessä temppelialueen rakennuksista. Rakennuksen sisään mennään buddhalaisuutta kunnioittaen ilman kenkiä ja vaikka tungos on mahtipontisen, kultaisen Buddha-patsaan ympärillä on hiukan ahdistava, onnistun nappaamaan muutaman kelvon valokuvan.

Lepäävä Buddha on yksi Thaimaan suurimmista Buddha-patsaista.

Kuningas Rama III rakennutti temppeliin lepäävä Buddha-patsaan 1830-luvulla.

Buddhan valtavat ja taidokkaasti helmiäiskoristellut kantapohjat.

Lopuksi vielä katsaus mosaiikkimaisesti koristelluiden stubien värikkäisiin yksityiskohtiin.

Oletko vieraillut Wat Pho temppelissä? Mikä on ollut mieleisin temppelivierailusi Thaimaassa?

 

 

 

 

Thaimaa Thaimaan temppeleillä

Thaimaan temppeleillä: Lumoava Wat Chedi Luang

lauantai, 29 helmikuun, 2020

Chiang Main vallihaudan ympäröivän vanhan kaupungin sisäpuolella reissaaja löytää lukuisia temppeleitä. Osaan temppelialueista peritään muutaman kymmenen bahtin pääsymaksu, moneen pieneen temppeliin pääsee kurkkaamaan ilmaiseksi. Osassa temppelialueen rakennuksista ovet voivat olla suljettuina, mutta rakennusten kauniista arkkitehtuurista ja pienistä yksityiskohdista pääsee nauttimaan vaikka vain käyskentelisi ulkona temppelialueella.

Wat Chedi Luang on yksi kaupungin suosituimpia temppeleitä. Temppelialueen historia ulottuu aina 1400-luvulle, miltä ajalta on peräisin kaunis, punertavan ruskeasta kivestä rakennettu, osin jo romahtanut norsupatsain koristeltu chedi. Chedin rauniot voi nähdä sieltä täältä vanhan kaupungin katuja kulkiessaan, koskapa sillä on korkeutta yli viisikymmentä metriä.

Oma vierailuni osui päivään, jolloin kaipasin rauhoittumista ja tilaa omille ajatuksille useimman aktiivisen reissupäivän jälkeen. Ja tälle rauhoittumiselle temppelialue antoi täydelliset puitteet. Nautin temppelialueen historiallisesta tunnelmasta jalkojeni kuljettaessa minua rakennukselta toiselle. Istuin päärakennuksen sisällä temppelialttarin edessä kultaista buddhapatsasta tuijotellen samalla kun seurasin, kuinka isohko pitkäjalkainen hämähäkki käveli kangaskassini yli. Tutkin koristeellisia pylväitä, joiden kultaiset koukerot muodostivat toinen toistaan kiehtovampia kuvioita mustapohjaisten pylväiden pinnalle. Tarkkailin kamerani läpi vastakohtia, jotka muodostuivat kun rosopintainen, kivinen cheditorni ja pinkkiä hehkuva kukkarypäs tallentuivat samaan kuva-asetelmaan.

 

Temppelikierros alkoi lohikäärmeiden värikästä kutsua temppelin päärakennukseen seuraten.

 

Päärakennuksen alttarisaliin luovat loisteliasta tunnelmaa kultaiset buddhat ja koristeelliset pylväät.

 

Kiinalaisen horoskoopin mukaiset eläinhahmot koristavat koristeviirejä, joita roikkui temppelin katosta.

 

Temppelin päärakennuksessa oli esillä jokaiselle kiinalaisen vuoden eläimelle oma pienoischedinsä.

 

Myös jokaiselle viikonpäivälle löytyi oma pienoisbuddha.

 

Alttarin sivusta katsottuna buddhapatsaat näyttätyvät aivan uudesta näkökulmasta.

 

Tähän buddhapatsaaseen sai ostaa pieniä lehtikultaliuskoja, jotka kiinnitettiin patsaan pintaan rukousten saattelemana.

 

Lepäävä buddhapatsaat eivät ole yhtä yhtä yleisiä kuin istuvat, mutta silti niitä näkee useilla temppeleillä. Tämä patsas lepää yhdessä Wat Chedi Luangin katetussa ulkorakennuksessa.

 

1400-luvulla rakennetun chedin raunioita vartioivat useat buddhapatsaat.

 

Raunioituneen chedin portaita koristavat käärmepatsaat.

 

Tämä patsas on puettu oranssinkeltaiseen vaatteeseen. Keltaisen ja oranssin värit liittyvät buddhalaisuudessa yleisesti juhlaan ja valaistumiseen.

 

Osa Wat Chedi Luangin pienemmistä temppelirakennuksista olivat väritykseltään tummanpuhuvia.

 

Korkealla, vanhan chedin raunioiden suojissa hohtaa myös kullan sävyinen patsas.

 

Wat Chedi Luang otti minut lumoihinsa ja siellä otettuja kuvia katsellessa saan nauttia uudelleen temppelialueen kauneudesta. Kuvia katsellessa mieli rauhoittuu.  Vierailun aikana pyörittelin mielessäni ajatuksia siitä, kuinka hetkessä eläminen vaatii itseltäni tämänkaltaisia pysähtymisiä kauniissa ympäristössä. Ja kun matkustaa hitaasti, löytyy siihen myös aikaa ja tilaa.

 

 

 

Thaimaan temppeleillä

Thaimaan temppeleillä: Chiang Main Wat Phrathat Doi Suthep

lauantai, 15 helmikuun, 2020

Wat Phrathat Doi Suthep on Pohjois-Thaimaan Chiang Maissa, Doi Suthep vuorella sijaitseva luostaritemppeli. Koristeelliset lohikäärmefiguurit toivottavat vierailijan tervetulleeksi. Ne on koristeltu sinisen ja vihreän sävyisin pienin mosaiikkipalasin. Niiden pitkät aaltoilevat vartalot seuranamme lähdemme kiipeämään kohti varsinaisia temppelirakennuksia.

Temppelille päästäkseen saa joko kiivetä näitä lohikäärmefiguurein koristeltuja portaita pitkin tai käyttää hissiä.

Hetki, jolloin kiipeilyurakka on vielä edessä.

Kiipeilyn jälkeen on tasattava hetki hengitystä. Mutta pian on otettava esille kamera, sillä portaat ovat johdattaneet meidät alueelle, jolla ikuistettavaa riittää. Kultaisiin koristeisiin osuva iltapäivän aurinko tekee kuvaamisesta haastavaa, mutta tallennan silti. Temppelirakennusten katot yhdessä puiden vihreyden kanssa ovat tähän vuodenaikaan jotain niin ainutlaatuista, että on kokeiltava, millaisia asetelmia niistä saa kameralla taltioitua.

Thaimaan temppeleille tyypillinen kattosilhuetti.

Temppelialueen ulkokehää kiertää kävelytie, jota reunustavat kukkivat bougainvilleat ja pienet buddhapatsaat. Monen muun Thaimaassa näkemäni temppelialueen tavoin koen käveleväni kauniiksi koristellussa puutarhassa. Jumitun ihailemaan patsaiden yksityiskohtia. Minulle ne ovat taidetta ja mystiikkaa, monelle muulle täällä kävijälle pyhiä veistoksia.

Temppelialuetta koristavat lukuisat pienet patsaat.

Kun kävelyreitti saavuttaa vuoren itäisen puolen, pääsemme nauttimaan huimaavista näköaloista Chiang Main kaupunkiin. Taivas on kirkkaansininen. Kaupungin yllä roikkuvat poutaiset pilvet. Lentokentältä nousee kone.

Näkymä Doi Suthep vuorelta Chiang Main kaupunkiin.

Kameralle riittää töitä. Kuvia räpsitään monesta suunnasta ja useasta kulmasta. Yritän siristää silmiäni, että hahmottaisin missä onkaan vanhakaupunki jossa majoitun. Auringonvalo häikäisee. Joulukuinen maisema on tänä vuonna aiemmista poiketen kovin toisenlainen. Kotimaan lehdettömät puut ovat vaihtuneet palmuihin ja päivien pimeys auringon häikäisyyn.

Palmupuita ja poutapilviä.

Temppelin sisäpihalle saapuessaan jokaisen on riisuttava kenkänsä. Sukkasiltaan astelen keskelle kullankimallusta, jollaista en ollut aiemmin nähnyt missään. Alueen keskellä kohoaa lehtikullalla päällystettey korkea chedi. Buddhalaisuutta harjoittavat vierailijat kiertävät chediä kukat kämmentensä välissä. Olen unohtanut kaikki koulussa oppimani buddhalaisten riittien merkitykset. Opiskeltavaa ja kerrattavaa elämässä riittää.

Wat Phrathat Doi Suthepin kultainen chedi

Minä keskityn ihailemaan ympärilläni istuvia ja makaavia buddhapatsaita. Niiden värit ja materiaalit vaihtelevat. Niiden seassa kukkivat muoviset kukat, jotka näyttävät erehdyttävän aidoilta. Punaiseen kaapuun pukeutunut buddha kiehtoo minua useasta kuvakulmasta.

Chedia ympäröivät monet erilaiset buddhapatsaat.

Temppelialueen rakennelmat ovat mielessäni nimeä vailla. Lupaan itselleni täydentää myöhemmin nämä aukot sivistyksessä. Nyt keskityn niiden katseluun, ihailuun ja ikuistamiseen. Hetkessä eläminen ei ole näköjään edelleenkään helppoa, mieli harhailee moneen suuntaan.

Joulukuisessa iltapäivässä riitti temppelivierailijoita ympäri maailman.

Katonrajassa roikkuvat rukouskellot. Niiden sydämet tuovat mieleeni lähestyvän joulun ja piparkakut. Niitä minä en tulevana jouluna kokisi. Mutta mielessäni risteilevät myös ajatukset tulevaisuuteen liittyvistä toiveista ja odotuksista. Paljon haluaisin vielä nähdä ja kokea.

Rukouskellot helisevät tuulessa.

Chedin  luona istuvan ilmeikkään buddhapatsaan luona muistutan itseäni kiitollisuudesta. Siitä, kuinka onnekas olin, että sain mahdollisuuden lähteä tälle matkalle. Kaukana kotoa vieraassa kulttuurissa kokee ja näkee paljon sellaista, mitä ei koe ja näe silloin, jos tutusta turvallisuudestaan ei koskaan hyppää pois. Thaimaan temppelit ilmentävät minun matkamuistoissani niitä kokemuksia, joita en koskaan olisi saanut missään muualla maailmassa. Temppelirakennusten kauneus ja kimallus on minulle maallista, mutta niihin tehdyt vierailut ovat pysyvä osa elämäntarinaani. Sillä niillä vierailin aina mieli täynnä mietteitä ja sydämessä kannettuja toiveita.

Temppelivierailusta jäi muistoksi monia valokuvia, mutta myös mietteitä matkailusta ja sen merkityksestä.