Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Museoiden maailmassa

Museoiden maailmassa

Kulttuuria kesään VB-valokuvakeskuksen Kätketty vapaus-näyttelystä

sunnuntai, 12 heinäkuun, 2020

Kuluvan kesän kulttuurisuositukseni Kuopiossa on VB-valokuvakeskuksessa kesäkuussa avautunut Gertrude Bellin ja Meeri Koutanimen yhteisnäyttely Hidden freedom – Kätketty vapaus. Kannattaa tulla kokemaan valokuvataidetta niin läheltä kuin kauempaakin kotimaasta.

Kuopion VB-valokuvakeskuksen kesässä pääsee pienelle, mutta vaikuttavalle valokuvamatkalle Lähi-Itään ja Aasiaan kahden eri aikakauden naisen valokuvien kautta. Englantilainen Gertrude Bell (1868-1926) ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen valokuvajournalisti Meeri Koutaniemi ovat molemmat dokumentoineet elämää omalla aikakaudellaan sellaisilla alueilla maailmassa, joissa yksin matkaileva naiskuvaaja on ollu harvinaisuus. Meeri Koutaniemen kuratoimaa valokuvanäyttelyä täydentää valokuvakeskuksen kellarissa nähtävillä oleva videotallenne, jossa Koutaniemi kertoo sekä perehtymisestään Bellin laajaan tuotantoon että omista kenttäkokemuksistaan dokumentaristina ja lisäksi päiväkirjatekstien merkityksestä matkoilla vastaan tulleiden kokemusten ja niiden aiheuttaminen reaktioiden tallentamisessa.

Pidin näyttelystä paljon. Itsessäni se herätti monia erilaisia tuntemuksia naisten matkustamisesta, naisten asemasta erilaisissa yhteiskunnissa sekä myös kiinnostusta esimerkiksi Lähi-Idän matkailuun. Näyttelykäynnillä pystyin kyllä keskittymään valokuvien visuaaliseen tutkimiseen, tekstinäytteisiin ja videotallenteen antiin, mutta jotenkin minulle jäi sellainen olo jo heti näyttelyyn tutustumisen alkuhetkillä, että näyttely sisältää niin paljon monitasoisia elementtejä, etten millään pysty imemään kaikkea haluamaani mukaani yhdellä kertaa. Siksipä ajattelin jo silloin, että käyn ehdottomasti katsomassa näyttelyn vielä uudelleen kesän aikana. Museokortin ja Kuopiossa asumisen ansioista se käy onneksi helposti lähes koska vaan.

Kuvat Gertrude Bellistä ja Meeri Koutaniemestä Barson kellarissa pyörivästä videosta tallennettuna.

Näytteillä olevista Gertrude Bellin valokuvista itseäni puhutteli eniten tämä.

Meeri Koutanimi on valokuvannut matkoillaan paljon muun muassa nuoria naisia.

Valokuvien lisäksi näyttelyssä esitellään otteita molempien naisdokumentaristien matkoillaan kirjoittamista kirjeistä ja päiväkirjateksteistä.

VB-valokuvakeskus on rakennuksena itsessäänkin niin viehättävä, että jo sen vuoksi uudelleen vierailu piakkoin on erittäin mieluisa. Kesäaikaan myös puutarha ja siellä avoinna oleva kahvila Vohoveli luovat omaa tunnelmaansa. Valokuvakeskus on saanut nimensä valokuvaaja Victor Barsokevitschiltä (1863-1933), jonka ateljee sijaitsi aikoinaan samassa viehättävässä keltaisessa puutalossa kuin missä vuonna 1987 aloittanut keskus edelleen sijaitsee. Valokuvakeskus on maamme ensimmäinen alueellinen valokuvakeskus ja sen tehtävänä on edistää valokuvakulttuuria erityisesti Pohjois-Savossa ja Itä-Suomessa, mutta sillä on paljon sekä kotimaista että kansainvälistä yhteistyötoimintaa.

Valokuvakeskuksen ovi on avoinna valokuvataiteen upeaan maailmaan.

Valokuvaaja Viktor Barsokevitch aloitti toiminsa tässä nykyisen valokuvakeskuksen puutalossa vuonna 1894.

Valokuvakeskuksen sisäpihan puutarhaidylliä.

Kahvila Vohoveli tuo veikeyttä perinteisen puutaloympäristöön.

Kurkistus kellarista puutarhaan.

Vaikka olen viime vuosina käynyt paljon katsomassa itseäni kiinnostavia näyttelyitä ja tutustumassa eri kaupunkien kulttuuritarjontaan siksi, että koen ne joka kerta innostavina ja omaa luovuutta ruokkivana, antoi tämä näyttelykokemus tietenkin eri tavalla virtaa arkeen ja luovuuteen pitkän kotoilukevään jälkeen. Ja kuten valtaosa on sen tämän poikkeuksellisen ajan keskellä todennut, on omalla lähiympäristöllä antaa meille matkailusta ja kulttuurielämyksistä nauttiville paljon kokemuksia myös täällä kotimaassa.

Mikä on sinun suosituksesi kotimaan kulttuuritarjonnasta tälle kesälle?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Museoiden maailmassa

Museoiden maailmassa: Colmarin Musée Unterlinden

tiistai, 17 joulukuun, 2019

Museovierailut sekä Suomessa että ulkomailla ovat minulle yksi rakkaimmista harrastuksista.  Siksi päätin aloittaa niille oman postaussarjan Museoiden maailmassa. Ensimmäinen osa vieköön Colmarin Musée Unterlindeniin.

Tämän 1200-luvun dominikaaniluostarina toimineen museon sisäpiha henkii historiaa. Rakennuksen pieniä yksityiskohtia voisi katsella ja kuvata vaikka kuinka kauan. Huomioni kiinnittyy etenkin vesikaivon koristeellisiin kuvioihin.

Museon sisäpihan kaivo.

Vanhat luostarikäytävät ovat valoisat ja korkeat. Isokokoiset alttaritaulut keräävät ympärilleen lukuisia katsojia ja niiden tarinoita kerrotaan lukuisille turistiryhmille. Alttaritaulujen ympärillä on ahdasta ja minun kärsivällisyyteni ei riitä jäädä tutkimimaan, mikä näistä oli se museon kuuluisuus, jota tullaan katsomaan ympäri Keski-Euroopan.

Museorakennus on alun alkujaan 1200-luvun dominikaaninen luostari.

Sen sijaan viehätyn pienemmästä, hennon sinisensävyjä tulvivasta seinämaalauksesta. Vaikka en ole uskonnollinen, raamatun tarinoiden taidokas kuvaaminen herättää kunnioitukseni kuvantekijää kohtaan. Kuvantekijä on myös tarinankertoja, joten kuvaa katsellessa pysähdyn ja annan oman tulkintani virrata.

Kaunis, taidokas ja vaikuttava seinämaalaus, joka muistuttaa vahvasti rakennuksen historiana luostarina.

Museon sisäpihalla pääsen ihastelemaan kenties kuuluisimman colmarilaisen, Frėdéric Auguste Bartholdin muotokuvaveistosta. Bartholdin tunnetuin teos, Vapaudenpatsas, lienee tekijäänsä tunnetumpi. Colmarissa on myös mahdollisuus tutustua Bartholdin synnyinkotiin.

Colmarissa syntyneen kuvanveistäjä Frédéric Auguste Bartholdin patsas museon sisäpihan käytävällä.

Museossa on esillä runsaasti puusta veistettyjä patsaita ja reliefejä. Eläviä pintoja ja ilmeikkäitä kasvoja. Taidolla veistettyjä yksityiskohtia, hiuskiehkuroita ja kankaiden laskoksia.

Museon puuveistokset olivat erittäin kauniita.

 

Tämä oli eräs kauneimpia näkemistäni puuveistoksista.

Harmain kehyksin reunustettujen lasitöiden äärellä menee huomaamatta muutama tovi. Kristinuskonaiheet toistuvat näissäkin kuvissa, joka on jälleen vahva todiste siitä, kuinka pitkään ihmiskunnan historiassa uskonnot, kuten toki muutkin uskomukset, ovat kulkeneet käsi kädessä taiteen kanssa.

Taidokasta lasityötä.

Eräs mielenkiintoisimmista museon osista on käytävä, jossa on esillä alsacelaista rakennushistoriaa. Vielä nykyisinkin kaupunkikuvassa näkyvät metallista valetut koristeelliset kyltit ja viirit ovat kiemuraisia ja koristeellisia. Avaimet ja suurikokoiset kellot  kertovat myös alueen rakennushistoriasta.

Vanhojen alsacelaisrakennusten historiaa.

 

Museossa oli esillä useita vanhoja, koristeellisia avaimia.

 

Lienee vanha kirkonkello.

Tein myös pikaisen katsauksen luolamaiseen Cave alsacienne -huoneeseen, joka esittelee Alsacen alueen elämää arkipäiväisten asioiden muodossa. Isot puiset työkoneet, oluttynnyrit ja tuopit vievät hetkessä menneeseen aikakauteen.

Cave alsacienne eli alsacelainen luola esittelee Alsacen alueen historiaa muun muassa vanhojen tynnyrien ja työvälineiden muodossa.

Maalaustaidetta oli myös esillä mukavasti, mutta ei liialti. Alsacelaista kansanperinnettä ja maisemia, samoin modernimpia tyylisuuntauksia 1900-luvun alusta aina nykypäivään.

Alfred Pabst tallensi maalauksiinsa alsacelaista kansanperinnettä.

 

Robert Delaunay’n taidetta 1900-luvun alun Ranskasta on myös nähtävillä museossa.

Eräs hauskimmista, mutta samalla myös hiukan surullisimmista muutoistöistä oli tehty vanhaan yleiseen kylpylärakennukseen. Kylpylästä oli tehty sali erilaisille tapahtumille. Tila oli osittaisine laattalattioineen tunnistettavissa kylpyläksi, vaikka altaan tilalla olikin parkettilattia. Mieluummin olisin kuitenkin nähnyt allasosaston alkuperäisemmässä asussaan, sillä esillä olleiden kuvien perusteella allasta koristivat alkuperäisesti viehättävät art deco -tyyliset laatat. Onneksi rakennus oli kuitenkin ulkoapäin kunnostettu vanhaa rakennushistoriaa kunnioittaen.

Eräs museorakennuksen osista on vanha kylpylä, josta on tehty tapahtumasali.

 

Kylpylärakennus ulkoapäin.

Musée Unterlinden oli mielestäni hyvin monipuolinen museo, jossa on ikään kuin vähän kaikkea: kansanperinnettä, arkkitehtuuria ja modernia taidetta. Jo itse museomiljöö on kokemisen arvoinen. Jos koskaan satut vierailemaan Colmarissa, tämä museo kannattaa mielestäni ottaa mukaan matkaohjelmaan.