Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Lappi

Kotimaa Lappi

Rakas Riisitunturi

sunnuntai, 1 syyskuun, 2019

Rakas Riisitunturi,

palaan jälleen luoksesi, tänään näin kirjeen muodossa. Ensimmäiseksi haluan kiittää sinua siitä kuumalta tuntuvasta kesäisestä iltapäivästä, jonka sain viettää luonasi. Ensikohtaamisestamme oli tuolloin kulunut yli kuusi vuotta ja kaikkien noiden vuosien ajan olin muistellut sinua lämmöllä ja kaihoten. Olin odottanut seuraavaa tapaamistamme, ja uskoin sen vielä koittavan. Ja niin saapui se päivä, kun pääsin jälleen astelemaan polkujasi pitkin ja aistimaan tunnelmaa, jota loit ympärillesi. Ja tuo kaikki tuntui aivan yhtä kotoisalta kuin aiemminkin.

Polkusi tuntuivat kevyeltä kulkea. Alkuun riitti hiljalleen etenevää nousua, joka sai sydämen pamppailemaan. Ja kun käännyin katsomaan taakseni, sait silmäni loistamaan. Puiden koristama, alaspäin viettävä rinteesi saavuttaa ensin havumetsän rajan ja sitten Kitkajärven sinen. Kitkajärven saaret ja Kuusamon vaaroista muodostuva horisontti kohtaavat vaaleansinisen kesätaivaan. Taivaalla leijailee hentoja valkoisia hapsupilviä. Olette kaikki yhdessä täydellinen kokonaisuus.

Rinnesoittesi sylistä moni kivenlohkare löytänyt kodin. Isoimmille lohkareille on kulkijoiden, niin pienempien kuin isompienkin, mukava kiivetä ja levähtää hetki maisemia ihaillen. Suomen komeimmiksi rinnesoiksi rinteitäsi kutsutaan eikä minulla ole mitään syytä epäillä tätä kunniamainintaa.

Taukopaikkojesi harmaat penkit houkuttelevat myös pysähtymään, ei niinkään siksi,  että väsyttäisi, vaan siksi että olisi sääli jättää niin kaunis lepopaikkakokemus välistä.

Korkeimmalla kohdallasi olevaa taukopaikkaa koristaa käkkyrämäntä. Sen latva on kääntynyt kohti koillista. Mihinkähän se kasvullaan kurkottaa?

Huipultasi katselen ihaillen ikuista ystävääsi, Pientä Riisitunturia. Teidän välillä oleva matka on näillä seuduilla hyvin lyhyt, mutta siihen mahtuu paljon avaraa tilaa, puhtautta ja tilaa hengittää. Maisema toimii kuin kutsukorttina pohjoisen avaraan luontoon, sen rauhaan ja kunnioitettavaan voimaan. Kutsuun on helppo vastata kyllä.

Sinun ja Pienen Riisitunturin huipun väliin jäävä Ikkunalampi on hurmannut monet kulkijat. Siitä kuulee puhuttavan aina kun nimesi mainitaan. Mutta ei se jättänyt edelleenkään kylmäksi minuakaan, sillä ei moista ainutlaatuisuutta tule ohitettua joka päivä. Ikkunalammen pintaan heijastuvat pilvet ja puiden hahmot. Tahtoisin pulahtaaa sen viileältä tuntuvaan veteen ja uida altaan toiseen laitaan ihailemaan Kitkajärven selkää ja Kuusamon vaarajonoa.

Kun olimme kiertäneet lyhyen päiväreittisi, oli aika jättää jäähyväiset. Tälläkin kertaa tapasimme vain tämän hetken ajan. Olisin halunnut viipyä huomassasi pidempään. Olisin lähtenyt etsimään merkkejä Riisin riettaasta. Olisin sytyttänyt valkean Uusilammen kodalle. Olisin käynyt katsomassa miltä näyttävät ne Liittolammet, joista veljeni on minulle kertonut. Ne jäävät edelleen odottamaan aikaa parempaa, sitä ajankohtaa, että minulla on mahdollisuus olla useampi päivä lähelläsi.

En olisi tietenkään millään halunnut poistua luotasi. Viimeiset askeleet otin tahallaan hitaasti viivytellen. Kyykistyin koskettamaan tupasvillan pehmeää kukkaa. Pyyhin kyyneleen silmäkulmastani.  Sinä toit taas jälleen sieluuni niin paljon valoa talletettavaksi. Toivon, että yhteinen aikamme tulee taas.

Edelleen kaipaavin terveisin,

R

 

 Matkaa Riisillä kanssani taittoivat sisareni S sekä tädin parhaat vaelluskaverit S, S & J.