Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Alsace

Alsace Ranska

Colmar – kauniit talot ja ikimuistoiset ikkunaluukut

torstai, 12 joulukuun, 2019

Noin vuosi sitten aloin huomioida Instagramissa kuvia Colmar nimisestä alsacelaisesta kaupungista. Kuvat vanhoista ristikkotaloista milloin kesäisessä auringonpaisteessa ja vielä useammin jouluisissa tunnelmissa saivat minut huokailemaan ihastuksissani. Missä kohtaa Ranskaa tuo satumaiselta näyttävä kaupunki sijaitseekaan? Ahaa, vain neljänkymmenen minuutin junamatkan päässä Strasbourgista. Silloin tiesin, että koska tahansa Strasbourgiin menenkin, Colmar tulee kuulumaan samaan matkapakettiin. Ja tämän vuoden keväällä tilailinkin jo lennot syyskuuksi Pariisiin ja bussiliput Strasbourgiin.

Saavuin Colmariin puolenpäivän tienoilla, ja hotellihuoneeseen pääsyä odotellessa oli hyvin aikaa käydä katsomassa se paikka, mistä suurin osa näkemistäni Colmar-kuvista oli. Petit Venice on tuo kaunis historiallinen alue Lauch-joen molempin puolin, jota reunustavat eriväriset ristikkokoristeiset talot. Talot kuuluivat entisaikaan viinikauppiaille, kalastajille ja käsityöläisille, nykyään niissä on lähinnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Taloja pääsee ihailemaan niin silloilta, kävelyreiteiltä kuin kanaalissa liikennoivistä pienistä veneistäkin käsin.

Aurinkoinen päivä tekee oikeutta taloille ja niiden välissä virtaavalle kanaalille. Ihmiset nauttivat venekyydeistään ja otattavat ryhmäkuvia. Paikalla on paljon italiaisia. Ilmeisesti tieto paikan kauneudesta on kiirinyt alkuperäisille venetsialaisille.

Petit Venicestä koillisen suuntaan kulkeva kävelykatu Quai de la Poissonnerie tunnetaan myös kalakauppiaiden alueena. Talot ovat hempeän keltaisia, vaaleansinisiä ja -punaisia. Kuin pastelliliiduilla väritettyjä.

Ikkunoita koristavat kauniit kukkaistutukset. Ikkunaluukut näyttävät siltä kuin ne olisivat tipahtamaisillaan. Kävelenköhän sittenkin satukirjan sivuilla?

Matkalle jää kauppahalli ja sen ravintolaterassi. Ihmiset syövät herkkuaterioitaan ja nautiskelevat viinejään. Lasillinen rieslingiä kuuluu hyvään alsacelaiseen päivään.

Siniturkoosin talon kohdalla pysähdyn. Tämä, jos mikä voisi olla minun taloni. Ainakin lasillisen viiniä voisin sen edustalla juoda.

Talot ovat toinen toistaan koristeellisempia. Vain mielikuvitus voi rajata sitä, mitä talojen seinälle voi nostaa koristeeksi. Tuoleja, pieniä hyllyjä ja kakkuvuokia. Ja joulu saa näkyä kesäkuukausinakin.

1600-luvulla rakennettu Maison des Têtes eli House of Head edustaa saksalaista renessanssia ja sitä koristaa 106 erilaista päätä tai naamiota. Monet erilaiset kasvot, joita katsella. Ja monet, jotka tuntuvat katsovat takaisin. Hiukan likaisenruskean talon julkisivussa on jotakin kiehtovaa, ehkä mystistäkin.

 

1400-luvulla rakennettu Koifhus on Colmarin vanhin julkinen rakennus. Se on historiansa aikana toiminut sekä varastorakennuksena että kaupankäynnin keskuksena. Se on toiminut näyttämönä monille Alsacen alueen hallinnollisesti tärkeille taphtumille sekä myöskin teatterirakennuksena että kouluna. Nykyisin siellä myyvät tuotteitaan paikalliset käsityötaiturit.

Lopuksi vielä katsaus colmarilaisiin ikkunaluukkuihin. Missään en ole nähnyt yhtä kauniita. Ränsistyneinä, kuluneina ja osin graffiteja pinnassaan, ne ovat ehkä kuitenkin lopulta se, minkä ensimmäisenä tulen muistamaan Colmarista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alsace Ranska

Kipaisu Kehliin

keskiviikko, 27 marraskuun, 2019

Koskapa Strasbourgista pääsee ratikalla Saksan puolelle Kehliin, oli tuo mahdollisuus käytettävä. Hyppäsin siis keskustassa D-linjan ratikkaan kohti saksalaista naapurikaupunkia. Jossain kohtaa alkoi soida saksalainen marssimusiikki, melko tunnelmallista matkantekoa julkisilla siis. Linjan pääteasema oli Kehl Rathausen kohdalla, ja siitä oli helppoa lähteä tutkimaan tätä pikkuruista kaupunkia.

 

Strasbourgista saapuvan raitiovaunun päätepysäkki on Kehl Rathausin edustalla

 

Kehl oli ensimmäinen kosketukseni saksalaiseen maaperään ja jotenkin kaupungista tulikin fiilis, että nyt ollaan muulla kuin Ranskassa. Toki jo itse katukylttien ulkonäkö ja kieli ilmoittaa, että olemme saksankielisellä alueella. Mutta niin myös talojen arkkitehtuuri ja pienen pääkadun liikkeiden mainokset. Ja tietysti ravintolat ja ruokapaikat.

Friedenskirche on Markplatz-aukiolla sijaitseva evankelinen kirkko

Lounaspaikaksi halusin valita jotain perinteisempää saksalaista kuin lukuisat kebabpaikat, joita kaupungissa riitti jonkin verran. Niinpä pysähdyin erään perinteisemmän oloisen ruokapaikan kohdalla ja koska lista näytti hyvältä, astuin sisään kestikievarin puutarhaan. Ehkäpä se oli tähänastisen elämäni erikoisin salaattiannos leikkelemakkaroineen, mutta hyvänmakuinen silti. Myös olut oli oikein maistuva. Ja juttuseura, jota sain naapuripöydän vanhemmasta herrasmiehestä, oli oikein mukava lounaslisä soolomatkailijalle.

Lounas Baldner’s Gasthof Schwanenissa toi päivääni mukavaa keskikievarin tunnelmaa

St. Johannes Nepomuk on katolilainen kirkko Kehlin Rosengarten puiston vieressä. Eksyin puistoon ja kirkon eteen vallan sattumalta ja jäin hetkeksi ihailemaan kaunista kirkkorakennusta ulkoapäin. Puistosta olisi lähtenyt myös kävelykierros Der blaue Weg, joka olisi ollut varmasti mielenkiintoinen reitti seurattavaksi.

 

St. Johannes Nepomukin katolilainen kirkko

Halusin kuitenkin jo ”kotimatkalle” Ranskaan. Se hoituikin mukavasti kävellen Passerelle de Deux Rives siltaa pitkin. Tämä kevyenliikenteen silta on avattu näiden kahden kaupungin ja valtion välille vuonna 2004.

Passerelle des Deaux Rives johdattaa Saksasta Rein-joen yli Ranskaan

 

Olen pikkutytöstä asti innokkaasti tutkinut karttoja, niin kuin luullakseni ja kuullakseni moni meistä matkailuun hurahtaneista. Siksi tunne siitä, että seison nyt kahden eri valtion rajalla yhden Euroopan kuuluisimpien jokien ”päällä” oli hauska ja hymyilyttävä. Nyt voin laittaa sisäiseen karttaani täplän Rein-joen päälle.

Näkymä Rein-joen Strasbourgin puoleiselta rannalta Kehliin

 

 

 

 

 

Alsace Ranska

Strasbourgia siemaillen

lauantai, 16 marraskuun, 2019

Saavuin Strasbourgiin illan suussa, auringon jo painuessa mailleen. Ja katedraalille mielin heti ensimmäiseksi. Oijoi, eihän se mahdu edes kuvaan.

Jotain samaa kuin Reims’n katedraalissa. Silti niin erilainen. Se on varmasti tuo kiven väri, joka muuttaa tunnelman.

Kierrän kirkon ympäri. Värisävy mietityttää yhä. Mutta on se kaunis.

Seuraavana aamu Petit Francessa. Lintujen lento on samanaikaisesti vahvaa, mutta herkkää. Peilikuvinakin näen talot ja niiden ristikot.

Jatkan kohti Barrage Vaubanin patoa. Taivas on hehkuvan sininen. Minä mietin paikan historiaa.

Ristikkotaloja riittää. Niitä reunustavat hempeät kukat. Pääsisinpä vierailulle, mietin.

Aurinko, kukat, kanaalin heijastava pinta. Koen kauneutta, jota ei Suomessa näe. Ei se ole parempaa, mutta erilaista, unenomaistakin.

Katedraalin sisätilat ovat näkemättä, sinne siis suunta. Astronominen kello kerää yleisöä ja kuvaajia. Minä muiden mukana, täydellistä kuvaa metsästäen.

Kirkot ja katedraalit ovat eräänlainen taidenäyttely. Ikkunoiden lasimaalaukset viehättävät täälläkin. Seurassa on myös modernimpaa taidetta, kuten eräs katselmus viimeisestä ehtoollisesta.

Strasbourg, sinun iltasi ovat ihmeelliset, herkät ja hehkuvat. En ole saanut sinusta tarpeekseni, tuskin koskaan tulen saamaankaan. Mutta siemauksistasi, niistä olen nauttinut, au revoir!