Singaporen päivistäni on kulunut aikaa jo kohta kolme vuotta, mutta silti tuntuu kuin olisin pujahtanut Chinatownin vilinään vasta ihan äskettäin. Chinatown oli lentokentän jälkeen ensikosketukseni Singaporeen ja vaikka olin jo saanut kokemusta esimerkiksi Bangkokin ihmismassoista, oli kuhina ja tunnelma Singaporen kiinalaiskorttelissa jotain aivan omanlaistaan.
Ensihetket Singaporen Chinatownissa ovat piirtyneet mieleeni näin.
Pystyn yhä palauttamaan mieleeni painavan ja hieman tahmean lämmön, joka otti minut vastaan astuessani löydettyäni metrosta tien ulos Pagoda streetille. Tuoksumuistossa sekoittuu lähiravintoloiden ruokien aromit ja seläntakaisen runsasliikenteisen tien pakokaasut. Oli jo lounasaika, mutta ensin halusin eroon rinkastani, joten lähdin etsimään jossain lähikadulla sijaitsevaa hostelliani.
Pagoda Streetin ostoskadun maisemassa sekoittuvat kiinalaistyyliset talot ja kaukaiset pilvenpiirtäjät.
Kirjauduttuani majapaikkaani ja jätettyäni matkatavarani hostellin huomaan, lähdin etsimään lounasta. Yleensä ohitan turistisimmat ostoskadut ruokapaikkaa valitessani, mutta koskapa nälkä oli jo kova ja erään Pagoda Streetin ravintolan terassilla oli länsimaisten turistien lisäksi myös kiinalaistaustaista väkeä, kelpuutin sen lounaspaikakseni. Ruokalistalta löytyi lempiherkkuani munakoisoa, joten valinta ei ollut vaikea. Kiinalaisittain valmistetusta munakoisosta ei puuttunut makua eikä tulisuutta, joten lounaan seurana nautittu olut oli loppua kesken. Syötyäni maltoin hetken aikaa ihmetellä tämän itselleni uuden maan, kaupungin ja kaupunginosan ohikulkevaa elämää, mutta pian uteliaisuus voitti eikä aikaisen aamulennon takia lyhyeksi jääneet yöunet enää painaneet paljoakaan.
Ensimmäinen ateriani Singaporessa oli maukas ja tulinen: munakoisoa & muita kasviksia ja tietenkin riisiä.
Lähikatujen tunnelmaa leimasi vahvasti lähestyvä kiinalainen uusivuosi. Katuja oli koristeltu näyttävästi ja kojut möivät koristeita pienistä pehmoleluista paperilyhtyihin. Pähkinäkauppiaalla riitti asiakkaita. Kujilla riitti kulkijoita.
Lähestyvä kiinalainen uusivuosi näkyi Chinatownin katukuvassa muun muassa runsaana erilaisten koriste-esineiden tarjontana.
Pähkinäkaupoilla.
Pagoda Streetin läheinen, vilkkaasti liikennöityjen New Bridge Roadin ja toiseen suuntaan kulkevan Eu Tong Sen Streetin välinen viherkaistale koristellaan kiinalaisen uudenvuoden lähestyessä näyttävästi. Vierailuni aikaan oltiin menossa kohti rotan vuotta, joten suuret ja värikkäät rottakoristeet ilahduttivat ohikulkijoita iloisesti.
New Bridge Rd oli saanut kiinalaisen uudenvuoden lähestyessä iloisia rotta-asukkaita.
Vietin Singaporessa kaikkiaan viisi yötä ja vaikka monena päivänä seikkailuni keskittyivät toisiin kaupungin osiin, palasin aina viimeistään alkuiltapäivästä takaisin kotikaupunginosaani ja päivän voimien mukaan kiertelin lähialueita.
Chinatownin suosituin kulttuurinähtävyys lienee Buddha Tooth Relic temppeli. Temppelissa sanotaan säilytettävän buddhan hammasta. En tutkinut oliko hammas jossain esillä, vaan keskityin lähinnä ihailemaan temppelin kattovalaisimia ja muita pieniä yksityiskohtia.
Chinatownin katutaide ei ole yhtä värikästä ja eivätkä kuvat ole yhtä massiivisia kuin Little Indiassa tai Haji Lanella, mutta ne ovat hyvin taidokkaita ja yksityskohtiin on selkeästi keskitytty.
Tämä lohikäärmeen selässä istuva tyttö koristi seinää aivan hotelliini läheisyydessä, joten pääsin ihailemaan sitä usein ohikulkiessani.
Nämä iltaisin valaistut teokset olivat taidokkaita ja toivat Chinatownin iltoihin oman tunnelmansa.
Palaan Chinatowniin usein muistoissani. Singaporessa vietetyt päivät olleet yksi reissuelämäni suurin kokemus. Tulevaisuus yksin tietää palaanko tuohon moni-ilmeiseen kaupunkivaltioon. Mutta jos palaan, tahdon taas kokea kiinalaiskaupunginosan kuhinan, tutkia ovatko suosikkiseinämaalaukset vielä paikallaan ja istua pitkään lounaalla ohikulkevia ihmisiä ja elämää ihmetellen.
