Bangkokin ehdottomasti kiinnostavimpina kohteina pidin etukäteen sen temppeleitä ja ne olivatkin paikkoja, mistä minulle jäi ne sykähdyttävimmät ja kauneimmat muistot. Seuraavaksi mennään muistelumatkalle Wat Pho temppeliin, joka on kuuluisa makaavasta Buddhastaan. Minut siellä hurmasivat ennen kaikkea lukuisat joogaavat patsaat ja korkeuksiin nousevien stupatornien värikkyys pienine yksityiskohtineen.
Vuosi sitten vietin vajaa pari tuntia Wat Phon temppelialueella hiljalleen kuumenevassa ilmanalassa muutama päivä sen jälkeen kun Suomen marraskuu oli jäänyt taakse. Vastakohtana harmaudelle ja pimeille päiville olin saapunut johonkin itselleni entuudestaan lähes tuntemattomaan värien ja muotojen harmoniaan, joka kaikessa runsaudessaan toimi rauhoittavana paikkana. Ihmeteltävää ja valokuvattavaa löytyi niin paljon, että tässä Bangkokin vanhimmassa ja suurimmassa temppelikompleksissa viettäisi mielellään uudelleen tovin jos toisenkin.
Temppelialueella oli lukuisia kiinalaistyylisiä patsaita.
Temppelialueen puiden kätköissä pienemmät patsaat muun muassa joogasivat.
Jo pelkkä yksittäisen kukan väri sai pysähtymään pitkäksi toviksi.
Temppelialueen monivivahteinen ja sekavakin arkkitehtuuri sisältää paljon myös tätä thaimaalaisittain hyvin yleistä temppelien koristeellista ja kullanhohtoista tyyliä.
Tässä puolestaan väriltään vaatimatonta, mutta vaikuttavan kaunista.
Osa pienten patsaiden ilmeistä oli synkkiä, mutta tässä hehkuvaa iloisuutta.
Wat Pho temppelialueen rakentamisen alkuajankohta on tuntematon, mutta se oli olemassa jo nykyisen Thaimaan ensimmäisen Chakri-dynastiaan kuuluneen Rama I:n noustessa valtaan vuonna 1782, jolloin myös Bangkokista tuli Thaimaan pääkaupunki. Rama I kuitenkin uudisti temppeliä merkittävästi ja siitä tuli hänen päätemppelinsä. Rama I hallitsijakauden jälkeen monet hänen seuraajansa jättivät kukin oman jälkensä temppelialueen rakennushistoriaan. Wat Phota pidetään myös Thaimaan ensimmäisenä julkisena kouluna, jonka oppimateriaalina ovat toimineet temppelirakennusten seinillä tähän päivään asti säilyneet piirustukset muun muassa ihmiskehosta ja sen energiakanavista. Nykyään temppelissä toimii Thaimaan arvostetuin thaihierontakoulu.
Temppelin seinän piirrokset ovat nykyään osa UNESCO:n Maailman muisti -ohjelmaa, joka tarkoituksena on suojella maailman asiakirjallista ja kirjallista kulttuuriperintöä.
Usean hallitsijan mieltymykset ja aikakaudet näkyvät temppelialueen moni-ilmeisessä rakennusarkkitehtuurissa.
Mainio joogaympäristö.
Syvemmällä temppelialueen uumenissa taivasta kohti kohoaa neljä muista suurempaa stubatornia (kaakkoisaasialaisittain näitä kutsutaan myös nimellä chedi), jotka on temppelialueen monien pienempien stupien tavoin koristeltu mosaiikkityylillä. Näiden yli neljänkymmenen metrin mittaisten stubien värimaailma on monipuolinen eikä koristeellisuudessakaan ole säästelty. Nämä neljä stupaa on omistettu Thaimaata edelleen hallitsevan Chakri-dynastian neljälle ensimmäiselle kuninkaalle, jotka ensimmäisen Rama I:n jälkeen olivat Rama II, Rama III ja Rama IV. Jokaisen kuninkaan tuhkat on haudattu omaan kullekin kuninkaalle omistettuun stupaansa.
Korkeuksiin kohoavaa kauneutta.
Hymy stupatornien keskellä.
Tunnetuin Wat Phon temppeli on makaavasta Buddhastaan, joka 46 metriä pitkänä ja 15 metriä korkeana lepää yhdessä temppelialueen rakennuksista. Rakennuksen sisään mennään buddhalaisuutta kunnioittaen ilman kenkiä ja vaikka tungos on mahtipontisen, kultaisen Buddha-patsaan ympärillä on hiukan ahdistava, onnistun nappaamaan muutaman kelvon valokuvan.
Lepäävä Buddha on yksi Thaimaan suurimmista Buddha-patsaista.
Kuningas Rama III rakennutti temppeliin lepäävä Buddha-patsaan 1830-luvulla.
Buddhan valtavat ja taidokkaasti helmiäiskoristellut kantapohjat.
Lopuksi vielä katsaus mosaiikkimaisesti koristelluiden stubien värikkäisiin yksityiskohtiin.
Oletko vieraillut Wat Pho temppelissä? Mikä on ollut mieleisin temppelivierailusi Thaimaassa?