Kuluvan kesän kulttuurisuositukseni Kuopiossa on VB-valokuvakeskuksessa kesäkuussa avautunut Gertrude Bellin ja Meeri Koutanimen yhteisnäyttely Hidden freedom – Kätketty vapaus. Kannattaa tulla kokemaan valokuvataidetta niin läheltä kuin kauempaakin kotimaasta.
Kuopion VB-valokuvakeskuksen kesässä pääsee pienelle, mutta vaikuttavalle valokuvamatkalle Lähi-Itään ja Aasiaan kahden eri aikakauden naisen valokuvien kautta. Englantilainen Gertrude Bell (1868-1926) ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen valokuvajournalisti Meeri Koutaniemi ovat molemmat dokumentoineet elämää omalla aikakaudellaan sellaisilla alueilla maailmassa, joissa yksin matkaileva naiskuvaaja on ollu harvinaisuus. Meeri Koutaniemen kuratoimaa valokuvanäyttelyä täydentää valokuvakeskuksen kellarissa nähtävillä oleva videotallenne, jossa Koutaniemi kertoo sekä perehtymisestään Bellin laajaan tuotantoon että omista kenttäkokemuksistaan dokumentaristina ja lisäksi päiväkirjatekstien merkityksestä matkoilla vastaan tulleiden kokemusten ja niiden aiheuttaminen reaktioiden tallentamisessa.
Pidin näyttelystä paljon. Itsessäni se herätti monia erilaisia tuntemuksia naisten matkustamisesta, naisten asemasta erilaisissa yhteiskunnissa sekä myös kiinnostusta esimerkiksi Lähi-Idän matkailuun. Näyttelykäynnillä pystyin kyllä keskittymään valokuvien visuaaliseen tutkimiseen, tekstinäytteisiin ja videotallenteen antiin, mutta jotenkin minulle jäi sellainen olo jo heti näyttelyyn tutustumisen alkuhetkillä, että näyttely sisältää niin paljon monitasoisia elementtejä, etten millään pysty imemään kaikkea haluamaani mukaani yhdellä kertaa. Siksipä ajattelin jo silloin, että käyn ehdottomasti katsomassa näyttelyn vielä uudelleen kesän aikana. Museokortin ja Kuopiossa asumisen ansioista se käy onneksi helposti lähes koska vaan.
Kuvat Gertrude Bellistä ja Meeri Koutaniemestä Barson kellarissa pyörivästä videosta tallennettuna.
Näytteillä olevista Gertrude Bellin valokuvista itseäni puhutteli eniten tämä.
Meeri Koutanimi on valokuvannut matkoillaan paljon muun muassa nuoria naisia.
Valokuvien lisäksi näyttelyssä esitellään otteita molempien naisdokumentaristien matkoillaan kirjoittamista kirjeistä ja päiväkirjateksteistä.
VB-valokuvakeskus on rakennuksena itsessäänkin niin viehättävä, että jo sen vuoksi uudelleen vierailu piakkoin on erittäin mieluisa. Kesäaikaan myös puutarha ja siellä avoinna oleva kahvila Vohoveli luovat omaa tunnelmaansa. Valokuvakeskus on saanut nimensä valokuvaaja Victor Barsokevitschiltä (1863-1933), jonka ateljee sijaitsi aikoinaan samassa viehättävässä keltaisessa puutalossa kuin missä vuonna 1987 aloittanut keskus edelleen sijaitsee. Valokuvakeskus on maamme ensimmäinen alueellinen valokuvakeskus ja sen tehtävänä on edistää valokuvakulttuuria erityisesti Pohjois-Savossa ja Itä-Suomessa, mutta sillä on paljon sekä kotimaista että kansainvälistä yhteistyötoimintaa.
Valokuvakeskuksen ovi on avoinna valokuvataiteen upeaan maailmaan.
Valokuvaaja Viktor Barsokevitch aloitti toiminsa tässä nykyisen valokuvakeskuksen puutalossa vuonna 1894.
Valokuvakeskuksen sisäpihan puutarhaidylliä.
Kahvila Vohoveli tuo veikeyttä perinteisen puutaloympäristöön.
Kurkistus kellarista puutarhaan.
Vaikka olen viime vuosina käynyt paljon katsomassa itseäni kiinnostavia näyttelyitä ja tutustumassa eri kaupunkien kulttuuritarjontaan siksi, että koen ne joka kerta innostavina ja omaa luovuutta ruokkivana, antoi tämä näyttelykokemus tietenkin eri tavalla virtaa arkeen ja luovuuteen pitkän kotoilukevään jälkeen. Ja kuten valtaosa on sen tämän poikkeuksellisen ajan keskellä todennut, on omalla lähiympäristöllä antaa meille matkailusta ja kulttuurielämyksistä nauttiville paljon kokemuksia myös täällä kotimaassa.
Mikä on sinun suosituksesi kotimaan kulttuuritarjonnasta tälle kesälle?
