Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Museoiden maailmassa

Kulttuuria kesään VB-valokuvakeskuksen Kätketty vapaus-näyttelystä

sunnuntai, 12 heinäkuun, 2020

Kuluvan kesän kulttuurisuositukseni Kuopiossa on VB-valokuvakeskuksessa kesäkuussa avautunut Gertrude Bellin ja Meeri Koutanimen yhteisnäyttely Hidden freedom – Kätketty vapaus. Kannattaa tulla kokemaan valokuvataidetta niin läheltä kuin kauempaakin kotimaasta.

Kuopion VB-valokuvakeskuksen kesässä pääsee pienelle, mutta vaikuttavalle valokuvamatkalle Lähi-Itään ja Aasiaan kahden eri aikakauden naisen valokuvien kautta. Englantilainen Gertrude Bell (1868-1926) ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen valokuvajournalisti Meeri Koutaniemi ovat molemmat dokumentoineet elämää omalla aikakaudellaan sellaisilla alueilla maailmassa, joissa yksin matkaileva naiskuvaaja on ollu harvinaisuus. Meeri Koutaniemen kuratoimaa valokuvanäyttelyä täydentää valokuvakeskuksen kellarissa nähtävillä oleva videotallenne, jossa Koutaniemi kertoo sekä perehtymisestään Bellin laajaan tuotantoon että omista kenttäkokemuksistaan dokumentaristina ja lisäksi päiväkirjatekstien merkityksestä matkoilla vastaan tulleiden kokemusten ja niiden aiheuttaminen reaktioiden tallentamisessa.

Pidin näyttelystä paljon. Itsessäni se herätti monia erilaisia tuntemuksia naisten matkustamisesta, naisten asemasta erilaisissa yhteiskunnissa sekä myös kiinnostusta esimerkiksi Lähi-Idän matkailuun. Näyttelykäynnillä pystyin kyllä keskittymään valokuvien visuaaliseen tutkimiseen, tekstinäytteisiin ja videotallenteen antiin, mutta jotenkin minulle jäi sellainen olo jo heti näyttelyyn tutustumisen alkuhetkillä, että näyttely sisältää niin paljon monitasoisia elementtejä, etten millään pysty imemään kaikkea haluamaani mukaani yhdellä kertaa. Siksipä ajattelin jo silloin, että käyn ehdottomasti katsomassa näyttelyn vielä uudelleen kesän aikana. Museokortin ja Kuopiossa asumisen ansioista se käy onneksi helposti lähes koska vaan.

Kuvat Gertrude Bellistä ja Meeri Koutaniemestä Barson kellarissa pyörivästä videosta tallennettuna.

Näytteillä olevista Gertrude Bellin valokuvista itseäni puhutteli eniten tämä.

Meeri Koutanimi on valokuvannut matkoillaan paljon muun muassa nuoria naisia.

Valokuvien lisäksi näyttelyssä esitellään otteita molempien naisdokumentaristien matkoillaan kirjoittamista kirjeistä ja päiväkirjateksteistä.

VB-valokuvakeskus on rakennuksena itsessäänkin niin viehättävä, että jo sen vuoksi uudelleen vierailu piakkoin on erittäin mieluisa. Kesäaikaan myös puutarha ja siellä avoinna oleva kahvila Vohoveli luovat omaa tunnelmaansa. Valokuvakeskus on saanut nimensä valokuvaaja Victor Barsokevitschiltä (1863-1933), jonka ateljee sijaitsi aikoinaan samassa viehättävässä keltaisessa puutalossa kuin missä vuonna 1987 aloittanut keskus edelleen sijaitsee. Valokuvakeskus on maamme ensimmäinen alueellinen valokuvakeskus ja sen tehtävänä on edistää valokuvakulttuuria erityisesti Pohjois-Savossa ja Itä-Suomessa, mutta sillä on paljon sekä kotimaista että kansainvälistä yhteistyötoimintaa.

Valokuvakeskuksen ovi on avoinna valokuvataiteen upeaan maailmaan.

Valokuvaaja Viktor Barsokevitch aloitti toiminsa tässä nykyisen valokuvakeskuksen puutalossa vuonna 1894.

Valokuvakeskuksen sisäpihan puutarhaidylliä.

Kahvila Vohoveli tuo veikeyttä perinteisen puutaloympäristöön.

Kurkistus kellarista puutarhaan.

Vaikka olen viime vuosina käynyt paljon katsomassa itseäni kiinnostavia näyttelyitä ja tutustumassa eri kaupunkien kulttuuritarjontaan siksi, että koen ne joka kerta innostavina ja omaa luovuutta ruokkivana, antoi tämä näyttelykokemus tietenkin eri tavalla virtaa arkeen ja luovuuteen pitkän kotoilukevään jälkeen. Ja kuten valtaosa on sen tämän poikkeuksellisen ajan keskellä todennut, on omalla lähiympäristöllä antaa meille matkailusta ja kulttuurielämyksistä nauttiville paljon kokemuksia myös täällä kotimaassa.

Mikä on sinun suosituksesi kotimaan kulttuuritarjonnasta tälle kesälle?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Thaimaa

Kurkistus Krabi Towniin

sunnuntai, 5 heinäkuun, 2020

Krabi Town on kohde, johon moni Krabin lomailija tutustuu yleensä vain Krabi Town Night Marketin muodossa Ao Nangilta käsin, mutta itse vietin kaupungissa muutaman päivän hidastellen, kirjoittaen ja hotellihuoneessa laiskotellen. Mutta jäi kaupungista toki muitakin muistoja. Tässä pieni kurkistus niihin.

Aamulenkkimaisemia

Aamulenkit suuntautuivat usein sataman lähistölle, josta olisi päässyt veneillä myös monille retkille. Itse olin vain ohikulkumatkalla ihaillen kauempana kohoavia vuoria ja nauttien auringon paahtavasta lämmöstä. Ja sattuipa matkalle myös taideteoksia.

 

Temppelialueen elämää

Krawi Townin päätemppeli Wat Kaew kohoaa pienen mäen päällä pääkatu Maharad roadin eteläpäässä. Kiipeily portaita pitkin kannattaa, sillä pieni ja sympaattinen temppeli on kuin eri maailmasta pääkadun pakokaasujen ja mopotaksitarjousten jälkeen. Itse kohtasin temppelin pihalla kukon ja kanaemon poikasineen, jotka olivat yhtä suurta perhettä alueella liikuskelevien kulkukoirien kanssa.

 

 

Temppelialueen rauhaisaa yhteiseloa.

 

Katutaidetta

Kun Wat Kaewilta jatkaa mäen päällä olevaa katua etelään päin, pääsee ihailemaan Krabi Townin katutaidetta. Betoniseinään maalatut kuvat kertovat Krabin alueen elämästä meren läheisyydessä. Karstikivikallioita, kalastajaveneitä, taivaalla vapaana liiteleviä lintuja ja punertavia auringonlaskuja.

 

Hyvää ruokaa

Krabi Townin ehdoton ruokapaikkasuositus on Krabi night marketin (joka on siis eri paikka kuin muutaman kerran viikossa iltamarkkinoiksi avautuva Krabi Town Night Market) pieni ruokapaikka, jonka pöydissä tuntui aina riittävän asiakkaita. Paikan nimeä en tietenkään tiedä taikka muista, vaikka söin siellä useamman kerran Krabin kaupunkipäivien aikana. Aivan Night Marketin vieressä sijaitseva May and Mark’s House puolestaan on sisustukseltaan länsimaalaisempi ruokaravintola, josta saa kuitenkin aitoja Thaimaan makuja ja erittäin hyvää kahvia. Ja koska kaipasin pizzaa, kävin testaamassa sitä pienessä ja viehättävässä Bistro Monacossa. Ei nyt aivan italialaisen veroista, mutta silti hyvää ja maistuvaa.

Krabi Night Marketin hyvää currya.

May and Mark’s housen lounasherkkua.

Joskus elämässä on parasta hyvä kahvi. (May and Mark’s house.)

Bistro Monacon tunnelmallinen pizzaillallinen.

 

Taidetta Andamaaneilta

Andamaanien taidemuseo ei ole rakennuksena kovinkaan kummoinen (se on osa Andamaanien kulttuurikeskusta) eikä siellä tietenkään ole tarjolla maailman kuuluisimpia teoksia, mutta se oli vierailunarvoinen paikka juuri siksi.  Sen kautta pystyi aistimaan sen, miten Andamaanien alueen taiteilijat näkevät luontonsa, elinympäristönsä, kulttuurinsa ja arkensa. Ja se vahvisti näkökulmaa siihen, että Thaimaassa voi todella tehdä muutakin kuin makoilla hiekkarannoilla. Andamaanien kulttuurikeskuksessa on myös esimerkiksi Andaman Beads Museum, jossa voi tutustua alueen koruhelmien historiaan ja nykypäivään. Kulttuurikeskuksen museoihin oli ilmainen sisäänpääsy, mitä vähän ihmettelin, olisin ilomielen jonkun bahtin tälle kulttuuritoiminnalle antanut pääsymaksun muodossa.

Kulttuurikeskuksen etupihaa koristavat monet suuret ja raikkaan väriset helmitaideteokset.

Tämä nousi museovierailupäivän suosikkiteokseksi.

Karstikivikalliot puhuttavat luonnollisesti myös alueen taiteilijoita.