Vietin vuodenvaihteessa yli viikon Koh Lantalla. Siellä minua vaivasi reissuväsymys, koti-ikävä ja tunne, että heitän hukkaan aikaani, koska minua ei oikein huvittanut mikään. Saaren kiertely olisi houkutellut jonkun verran, mutta se olisi vaatinut skooteria, jota en aja ja sen kyydissäkin olo tuntuu epämukavalta. En oikein jaksanut olla sosiaalinenkaan, mitä nyt hostelliporukan kanssa käytiin joitakin kertoja yhdessä iltaisin syömässä. Se, ja yhteiset aamupalat ja rupatteluhetket dormissa riittivät sosiaaliseksi kanssakäymiseksi, pitkälti viihdyin yksikseni. Sen sijaan, että olisin soimannut itseäni tai puskenut itseäni väkisin retkille tai sosiaalisiin tilanteisiin, opettelin kääntämään katseeni pieniin kauniisiin asioihin ja mikä tärkeintä, nauttimaan niistä. Tässä niitä, pieniä kauniita hetkiä Koh Lantalla.
Merimatka perille
Lauttamatka Ao Nangista Koh Lantan Saladanin satamaan sujui tietenkin ennakkoon ilmoitettua huomattavasti hitaammin. Lisäksi kansipaikalla oli aivan liian kuuma siinä kohtaa kun odottelimme satamaan pääsyä lähemmäs puoli tuntia muutamaa sataa metriä ennen satamaa, sillä lautassa oli ilmeisimmin liikaa lastia ja odottelimme paikallaan pyörien pikavenetteä, johon osa porukasta joutui kamppeineen siirtymään loppumatkaksi. Ja koska tiedotus oli thaimaalaiseen tapaan olematonta, alkoi moni kulkija olla yhtä kiukkuinen kuin ampiainen, minä niiden joukossa. Ei ollut paras olotila saarelle saapumiseen siinä kohtaa.
Kuitenkaan en voi katua valintaani ottaa lautta automatkan sijasta (pääseehän Koh Lantalle Krabin mantereelta myös maateitse sillan ja lossintapaisen ansiosta). Merimatkan ajan sain kuitenkin tuijotella horisontissa kohoavia saaria. Chicken islands (Koh Poda Nok) lähisaarineen näkyivät pitkälti alkumatkan ajan ja loppumatkasta siinsivät kauempana myös Phi Phi saaret. Vesi roiskui, pärskyi ja vellosi ympärilläni. Ilmavirta heilutti hiuksia ja tuuletti mieltä. Oli menossa vuoden 2019 viimeiset päivät ja oli aikaa miettiä menneitä kuukausia, niiden mukanaan tuomia muutoksia ja siihen astisen reissun antia. Oli aikaa uneksia tulevaisuudesta ja pohtia vaihtoehtoja. Miettiä mitä olivat ne asiat, joihin tahtoisin ensi vuonna panostaa, mille haluaisin antaa ja mille ottaa enemmän aikaa. Merellä olon vapaus teki eloisaksi. Tämän fiiliksen muistan onneksi paremmin kuin sen parin tunnin päässä odottavan kiukkuisen ampiaisen.
Chicken islands ja sitä ympäröivät lähisaaret.
Auringonlaskut
Koh Lanta tarjosi koko Aasian reissun kauneimmat auringonlaskut. Uintireissun jälkeen oli mukava istua rantahiekalle ja katsella miten taivas, aurinko, meri ja laineilla lipuvat veneet näyttäytyivät ilta toisensa jälkeen upeissa luonnon omissa maisematauluissa.
Klong Dao Beachin auringonlaskunäytelmää katsomassa, osa 1.
Klong Dao Beachin auringonlaskunäytelmää katsomassa, osa 2.
Klong Dao Beachin auringonlaskunäytelmää katsomassa, osa 3.
Klong Dao Beach auringonlaskun jälkeen.
Aurinko uppoamassa Andamaanienmereen Phra Ae Beachilla
Viidakkomaisemat
Klong Dao Beachin läheisyydessä vietin vuoden vaihteessa muutaman yön yksinäni omassa hotellihuoneessa ja oma rauha tulikin tarpeen reilun viikon hostellielämän jälkeen. Luksushuoneeseen en sijoittanut, mutta kuinka nautinkaan joka aamu ikkunasta avautuvasta näkymästä. Tuijottelin aamulla sängystä pienen vihreänä hehkuvan viidakkorinteen profiilia. Tutkailin sen takaa nousevia harsopilviä. Ruma parveke, vielä rumempi mainostaulu ja sähköjohdot eivät haitanneet fiilistä, minä näin vain sen vihreyden. Sillä tiesin, että Suomessa jatkui se ikuinen marraskuu ja katuja peitti niljakas jää. Ja oli kerrankin aikaa vain tuijotella. Ei kiireettä, ei aikatauluja eikä oravanpyörää odottamassa.
Ravintola Galapagos
Galapagos ravintolan rennon fiiliksen aisti jo kadulta. Ravintola oli uusi ja siisti, mutta peltikattoineen ja avonaisine ikkunoineen kuin kalastusmaja, joka kunnioittaa thaimaalaista rantaelämähenkeä. Ihailin paikan sisustusta, sen pieniä yksityiskohtia ja kauniita tekstiilejä. Juttelin omistajanaisen kanssa, joka kertoi siitä kuinka on muuttanut Bangkokista Koh Lantalle, pitänyt jo aiemmin ravintolaa ystävänsä kanssa toisaalla saaressa, mutta päättänyt irtaantua yhteisestä sujumattomasta hankkeesta ja luonut itselleen oman ravintolan. Nainen itse oli suunnitellut ja toteuttanut ravintolan sisustuksen. Ihailin hänen kättensä jälkeä ja kerroin, että jos itse perustaisin vielä jonain päivänä haaveilemani kesäkahvilan, saisin tästä niin paljon inspiraatiota. Hän myös kokkasi itse kaiken ruuan. Ja teki sen sydämellisesti asiakasta palvellen.
Palasin ravintolaan lähtöäni edellisenä päivänä ja en voinut olla ottamatta samanlaista kasvisleipäannosta uudelleen, koska se ensimmäinen oli niin taivaallinen. Ja koska nainen muisti, että pidän sienistä, niitä löytyi tällä kertaa leivän välistä ekstrapaljon. Lähtiessäni halasimme pitkään ja vaikka olin jo muuten enemmän kuin valmis jatkamaan matkaa pois saarelta, olisin ehkä voinut jäädä vielä päiväksi tai toiseksi niiden kasvisleipien takia ja tämän lämminsydämisen naisen bisnestä tukeakseni.
Löydät paikan facebookista nimellä Galapagos cozy cafe and bistro
Ehkäpä maailman paras kasvisleipä
Kookoskahvia
Aamukävelyt rannalla
Kävelin rannalla Koh Lanta päivien jokaisena aamuna. Välillä reippaammin lenkkarit jalassa, välillä paljain jaloin, varpaat aalloissa viivähtäen. Toisinaan kuuntelin äänikirjaa ja katselin maisemia, toisinaan vain kuuntelin aaltojen rantaan lyöntiä. Joskus pysähdyin kuvaamaan, joskus vain katsomaan. Hengitin tropiikkia ja imin itseeni sen aamujen pehmeää valoa. Ja ajattelin, että tällä jaksaisin odottaa Suomen kesään asti.
Phra Ae Beachin pohjoispää.
Phra Ae Beachin karikkoisia maisemia.
Andamaanien meri ja aamun rauha.