Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Kuala Lumpur

Kuala Lumpuria kolmella tapaa

sunnuntai, 26 huhtikuun, 2020

Kuala Lumpurista saa parhaiten irti kun käyttää jalkojaan, hyppää bussin kyytiin ja uskaltautuu korkealle. Tässä Kuala Lumpuria kolmella tapaa, olkaa hyvät!

 

Kävellen

Kuala Lumpurissa kannattaa ehdottomasti kävellä, jotta saa tuntumaa paitsi hurjana kiitävään liikenteeseen, myös pilvenpiirtäjien korkeuteen. Kuala Lumpur tunnetaan erityisesti Petronasin kaksoistorneista, jotka kannattaa käydä kokemassa paitsi tornin juurella Suria KLCC kauppakeskuksen kupeessa, myös viereisessä KLCC Parkissa.

Bukit Bintangin alueella saa kokemusta suurista ja moderneista aasialaisista ostospaikoista. Kauppoja, ravintoloita ja kahviloita ostoskeskuksissa riittää. Ja vaikka niissä en kauaa jaksanut pyöriä, oli niissä ihanan viileää ja esimerkiksi isot ruokakaupat olivat kivoja tutkiskelupaikkoja. Samoin Japanista kulkeutunutta leipomokulttuuria ja sen tuotteita tuli testattua, nam! Suria KLCC kauppakeskus Petronas towereiden juurella on myös kokemisen arvoinen, vaikka ei shoppailijaluonne olisikaan.

Nälän tullen kannattaa myös piipahtaa food courteissa, joissa saa edullisempaa ruokaa kuin ostoskeskusten ravintoloissa. Myös katuruokaa kaupungissa on tarjolla.

Petronas towers.

Kaksoistornien juurelta, Suria KLCC kauppakeskuksen aukiolta alkaa KLCC Park.

Petronas towers KLCC Parkista päin kuvattuna.

KLCC Parkia ympäröi kaksoistornien lisäksi lukuisat muut pilvenpiirtäjät.

KLCC Parkin kukintaa joulukuussa.

Bukit Bintangin ostoskeskusalue.

Sateenvarjoin ja Malesian lipuin koristeltu food court käytävä.

 

Bussin kyydissä

Monella foorumilla oli suositeltu varsinkin soolomatkaajia käyttämään Kuala Lumpuriin tutustumiseen hop on-hop off busseja. Päätin ottaa kierroksen kokeiluun. Ja tämän vinkin jaan mielelläni itsekin. Bussi kiertää Kuala Lumpurin tunnettuja paikkoja ja maamerkkejä, jotka ovat hiukan hajallaan eri puolilla kaupunkia ja joiden saavutettavuus julkisella liikenteellä voi vaatia hiukan sumplimista. Bussin kyytiin hyppäämällä myös eri kaupungin osat tulevat tutuiksi. Reittejä on kaksi ja ne risteävät Bukit Bintangin alueella, jossa on helppo vaihtaa reitiltä toiselle.

Bussin kyydistä pääset ihailemaan Kuala Lumpurin monesta eri näkövinkkelistä.  Pilvenpiirtäjiä on siellä sun täällä. Välillä tuntuu kuin ajaisi suurissa elokuvakulisseissa palmuja reunustavilla kaduilla. On myös rähjäisempiä alueita. Dataran Merdeka aukiolla arkkitehtuuri puolestaan on kauneimmillaan.  Lisäksi ohitamme Chinatownin ja intialaisten kaupunginosan. Bussi kiemurtelee myös ylös KL Towerin juurelle ja tietenkin yksi pysäkki löytyy Petronaksen kaksoistorneilta.

Itse hyppäsin pois Perdana Botanical Gardensin alueella. Valtavalla alueella on monia erilaisia puistoja, ja minun oli hiukan vaikea hahmottaa missä kohtaa olisi hyvä jäädä bussista pois. Tarkoitukseni oli mennä perhospuistoon, mutta päädyinkiin lintupuistoon. Ei olisi kannattanut. Lentopinta-alaltaan maailman suurimpana lintupuistona itseään mainostavalta puistolta odotin enemmän. Vaikka en olekaan lintujen hyvinvoinnin asiantuntija, jotenkin minulle jäi fiilis, että tätä puistoa en halua suositella. Lippukassalla sai töykeää palvelua, alue oli likaisen oloinen, roskainenkin ja osa linnuista oli  mielestäni huonokuntoisia ja käytöshäiriöisiä. Lintujen tehtävänä tuntui olevan kerätä rahaa erilaisin yhteisvalokuvin, ei niinkään olla siellä suojelun ja tutkimuksen kohteena. Noh, kerran sisällä olin, päätin tutkia millaisia lintuja alueella on. Riikinkukkojen, erilaisten sarvinokkien ja haikaroiden lisäksi alueella oli muun muassa pöllöjä, papukaijoja ja myös pari emua. Mutta jos lintupuisto jotain opetti, niin sen että Aasiassa on valtavasti kauniita lintuja, joiden alkuperäistä elintilaa on tärkeää suojella. Elättelin vielä toivetta, että lintupuistosta pääsisi jotenkin kätevästi perhospuistoon, mutta ne olivatkin luultua kauempana toisistaan ja lippu piti tietenkin ostaa erikseen. Perhoset jäivät siis näkemättä.

Ja jos jotain muutakin jäin Kuala Lumpurista katumaan niin sitä, etten vieraillut islamilaisen taiteen museossa. Kaakkois-Aasian suurin islamilaisen taiteen museo esittelee kertoman mukaan monipuolista koristetaidetta usean kerroksen laajuudelta. Korut, keramiikka taide ja museorakennuksen koristeellinen kupoli vaikuttivat museon nettisivujen perusteella kiehtovilta. Museo on yksi hop on hop off-reitin pysäkeistä. Siitä olisi ollut myös lyhyt kävelymatka kansallismoskeijalle, joka kantaa nimeä Masjid Negara. Jos joskus vielä Kuala Lumpuriin päädyn, luulen että nämä kaksi paikkaa tulevat olemaan käyntilistallani.

Hop on hop off -bussin kyydissä palmujen ja rakennusten keskellä.

Näkymää bussin kyydistä Kuala Lumpurin Chinatowniin.

Lintupuiston vesiputouksilla päivystävä haikara.

Dataran Merdeka aukion rakennushistoriaa.

Katukuvan värikkyyttä.

Korkeutta ja koristeellisuutta.

Kattobaarista

Kuala Lumpur tuntui hyvältä paikalta nousta kattobaariin ihailemaan näkymiä myös lintuperspektiivistä. Ja kun vielä sain seurakseni uuden kanadalaisen ystäväni, totesimme yhteistuumin, että on drinkkien aika. Valitsimme monen muun matkailijan tavoin Traders-hotellin kattobaarin, josta on esteettömät näkymät Petronas towersille. Litsicocktail maistui paitsi hyvältä, ei myöskään ollut kallis maisemiin nähden. Ajankohdaksi valitsimme tietenkin hetken ennen auringonlaskua, jolloin saimme nauttia paitsi allamme näkyvästä KLCC Parkin vihreydestä, pimeän tultua myös Kuala Lumpurin kuuluisimmista valoista.

Traders-hotellin kattobaarista on kaiketi parhaimmat näkymät kaksoistornien suuntaan.

Kippistelyä litsicocktaililla!

Ikimuistoiset Kuala Lumpurin valot.

Kuala Lumpurissa voi toki ajella myös taksilla, busseilla (joista osa ilmaisia), junalla, monoraililla ja Grab-palvelu on todella suosittu. Hindujen pyhälle paikalla Batu Cavesille menimme myös julkisilla, temppeliä esitellään seuraavassa postauksessa.

Millaisia kokemuksia sinulla on Kuala Lumpurista? Mitä kohteita suosittelisit?

 

Kuala Lumpur

Kuala Lumpurin Forest Eco Park – sademetsää ja pilvenpiirtäjäreunoja

sunnuntai, 12 huhtikuun, 2020

Kuala Lumpur ei alunalkujaan kuulunut lainkaan Aasian reissusuunnitelmiini. Malesian pääkaupunkia oli kuvailtu jopa hiukan tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi kohteeksi Bangkokin ja Singaporen rinnalla, mutta toisaalta kaupungissa tuntui olevan muutamia mielenkiintoisia kohteita, joiden näkemistä tuskin katuisin. Ja koska tarvitsin jonkun kohteen poistua Thaimaasta kolmenkymmenen päivän maassa olon jälkeen palatakseni sinne joulunviettoon, nousi Kuala Lumpur varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.  Siispä suuntasin viideksi päiväksi pilvenpiirtäjien kaupunkiin, jonka muistan kyllä muustakin, kuten ensimmäisen iltapäivän rankkasadekuurosta ja kaupungin painostavan trooppisesta ilmanalasta.

Yksi etukäteen houkuttelevimmista paikoista Kuala Lumpurissa oli KL Forest Eco park, aivan ydinkeskustan kupeessa oleva palanen aitoa sademetsää. Matka majapaikastani puiston portille kesti kävellen noin kymmenisen minuuttia ja tämän ylämäkivoittoisen matkan aikana kohtasin muun muassa rinteestä tielle rymyävän apinaperheen. Puiston sisäänpääsyalue on aivan KL Towerin kupeessa, jonne päästäkseen kävelijän on kiivettävä se samainen apinaperheen valloittama ylämäki. Itse jätin teletornivierailun välistä ja suuntasin vehreiden puiden sekaan risteileville sademetsäpoluille.

Kuala Lumpurin keskustassa voi nauttia palasen verran sademetsäelämää.

KL Tower, joka tunnetaan myös nimellä Menara Kuala Lumpur, on kaupungin tunnetuimpia rakennuksia.

Canapy walk on lyhyehkö riippusiltareitti, joka mutkittelee korkealla puiden lomassa. Riippusiltojen välissä on pienet tornit, joissa liikutaan rappusia pitkin korkeudelta toiselle. Linnunlaulu ja puiden lehtien havina saattelee kulkijaa. Varjot ja auringonpaiste vuorottelevat. Samaan aikaan olen keskellä metsän vehreyttä ja kaupunkimaisemaa. Näkökenttään piirtyvät pilvenpiirtäjät muistuttavat, että sademetsäpuiden lisäksi minua ympäröi lähes kahden miljoonan asukkaan moderni suurkaupunki.

Canapy walkilla riitti muitakin kävelijöitä, vaikka puisto oli yllättävän rauhallinen.

Soolomatkailijan selfie

Riippusiltareitin lisäksi kävelytreittejä kulkee toki myös maantasalla. Niiden varrella on kyltein merkattu puistossa kasvavia puulajeja. Kuitenkin eräskin reitti tuntui liian synkältä ja huonosti hoidetulta lähdettäväksi kiertämään sitä yksin, varsinkin kun olin hetkeä aiemmin lukenut varoituskyltin puistossa elävistä ihmiselle vaarallisista eläinlajeista. Käärmeitä ja skorpioneja, trrrr.

Kaupunkimaiseman ja alkuperäisen sademetsäluonnon välistä kontrastia.

Vaellusta puiden korkeudella.

Korkeuksissa.

Olivatko nämä sitten kauneimmat koskaan näkemäni maisemat? Eivät. Mutta tietyllä tavalla puistovierailu oli kokemuksena yksi ihmeellisimmistä. Kontrasti alkuperäisen sademetsäluonnon ja modernien pilvenpiirtäjien välillä trooppisen ilmaston keskellä herättää Sisä-Suomessa kuusimetsän keskellä kasvaneelle jotain samankaltaista ihmetystä kuin Afrikan laajat savannit tai Keski-Euroopan mahtipontiset katedraalit. Se ihmetys sisältää ajatuksia siitä, kuinka ympäri laajan maailman löytyy toinen toistaan erilaisempia kosketuspintoja sisältäviä luonnon luomia maisemia ja ihmisen toteuttamia rakennelmia. Ja siitä, kuinka nämä erilaiset ympäristöt luovat matkailijan sisälle sitä kokemusmaailmaa, joka vastaa pienen yksittäisen ihmisen loputtomaan uteliaisuuden kutsuun maailman ja elämän monimuotoisuutta kohtaan. Uteliaisuus herättää reissaajan mielenkiinnon jotain kohdetta kohtaan ja kosketuspinnat luovat kohteille henkilökohtaisia merkityksiä. Minua sademetsäkohtaus kaupunkikohteen keskellä muistutti siitä, että vaikka olen innokas kaupunkilomailija ja kulttuurikohteiden koluaja, on vielä tärkeämpää päästä välillä luonnon ytimeen. Siten elämässä säilyy eteenpäin työntävä voima ja ihmisyyden hedelmällisin kasvualusta.