Yleinen

Reims’n riemut

keskiviikko, marraskuu 6, 2019

Ensi hetkestä alkaen Reims tuntui iloiselta, värikkäältä ja ilmapiiriltään lämpöiseltä. En ollut osannut odottaa mitään, koska ainoa syyni piipahtaa kaupunkiin yhdeksi yöksi matkalla Pariisista Strasbourgiin oli katedraali. Muuten ajattelin kaupungin olevan perinteinen ranskalainen kaupunki, kaunis, historiallinen, mutta hiukan kylmä ja etäinen. Mutta sehän olikin jotain aivan muuta.

Ensinnäkin, hotellin vastaanotossa minua oli vastassa ystävällinen, hyvin englantia puhuva nainen, joka järjesti minulle pikkuruisen, mutta viehättävän huoneeni kolmisen tuntia etuajassa. Olin enemmän kuin kiitollinen reissattuani kaupunkiin muutaman tunnin Pariisin hostelliltani metrolla, bussilla ja junalla. Huoneeni värimaailma ja sisustus sai minut innostuneeksi: koin olevani maailman onnellisin nainen siitä, että voitin aikanaan yksinäisyyden pelkoni ja kykenen nyt matkustamaan yksin vieraissa maissa ja kaupungeissa. Tätä rohkeutta en tahdo antaa enää koskaan pois! Hotellisuositus budjettireissaajalle: https://www.hotel-azur-reims.com/

Rue de Tambour oli saanut pintaansa väriä. Lilaa, keltaista, punaista, mustaa, sinistä ja vihreää. Lähdin hipsimään tuota katua pitkin poikettuani ensin hotellini lähellä sijaitsevassa kauppahallissa ja ohitettuani monta katuruokakojua. (Edelleen mietin miksi en pysähtynyt lounaalle.) Myös kaupungintalo jäi matkan varrelle. Mutta minulla oli kiire nähdä katedraali.

   

Saavutin katedraalia pohjoisesta. Suunnistin kohti sen ruusuikkunaa. Vähitellen pohjoisjulkisivu paljastui. Siirryin sivukujaa katedraalin edessä olevalle aukiolle ja katsoin taakseni vasta kun tiesin näkeväni näkeväni läntisen, koko kirkon pääjulkisivun kellotorneineen. Ja kun käänsin pääni, sisälläni kupli ilo ja riemu. Tuo Unescon maailmaperintökohteisiin kuuluva goottilaisluomus seisoi ylväänä edessäni.

 

Pääportaalin koristeelliset veistokset yksityiskohtineen olivat suorastaan mykistävän kauniita. Veistotaide on taiteenlajina monivaiheista ja vaatii avaruudellista hahmottamista, joten en voi kuin ihailla heitä, jotka ovat osallistuneet tämän katedraalin suunnitteluun ja käytännön toteuttamiseen. Ja kuinka monta työtuntia kaikkien noiden veistosten valuun onkaan kulunut. Yli kahden tuhannen veistoksen joukosta kuuluisin on Hymyilevä enkeli (Le Sourire de Reims), joka osaltaan vaurioitui ensimmäisen maailmansodan pommituksissa.

    

Veistotaidenäyttely jatkui kirkon sisällä ruusuikkunoiden lasitaiteen väriloisto seuranaan. Istuin kirkon penkille ja hengitin rauhaa. Sytytin kynttilän niin kuin toisinaan teen ulkomailla kirkoissa vieraillessani. Siihen ei liity mitään uskonnollista, mutta paljon henkisyyttä. Kynttilän liekissä paloi nytkin kiitollisuus, toivo ja pieniä pyyntöjä paremmasta maailmasta.

Katedraaalivierailun jälkeen olotila oli rauhallinen, mutta virkistynyt. Mitäs seuraavaksi? Hmmm. En kai jättäisi kokematta Reims’n toista kuuluisuutta? Kyse oli tietenkin samppanjasta. Siispä lähdin taittamaan noin kahden ja puolen kilometrin matkaa kohti hotellivirkailijan suosittelemaa samppanjataloa. Jotenkin päädyin taas väärälle puolelle risteystä, josta suora tie Vranken Pommeryn samppanjatalolle olisi mennyt. Ystävällinen vanhempi rouva huomasi eksymiseni ja avusti minut hersyvällä ranskallaan kohti toista reittiä. Mietin jo oliko tässä retkeilyssäni taas mitään järkeä, kunnes huomasin aukon tietä ympäröivän muurissa ja sieltä pilkottavan viinitarhan (Parc de Champagne). Järjestä viis, tunsin olevani juuri oikeassa paikassa kun pihistin makean mutta raikkaan rypäleen suuhuni. Rypäleen voimalla jaksoin korjata eksymiseni jäljet ja pian olinkin jo Vranken Pommeryn pihamaalla ja edelleen viileässä viinikellarissa.

Omatoimikierrokseni kymmenen lämpöasteen viinikellarissa oli jotain ennen kokematonta. Kellariin laskeuduttiin pitkiä rappusia pitkin. Samppanjapulloja eri vuosikymmeniltä lepäsi pölyttyneinä ympärilläni. Merkinnät kertoivat yksityiskohtaista tietoa pullojen sisältämistä vuosikerroista. Olisin varmasti saanut kierroksesta enemmän kiinni oppaan avulla, mutta yleisesti ottaen olen todella huono seuraamaan mitään ohjattua kierrosta esimerkiksi museoissa vaan mieluummin koen kaiken ominpäin ja etsin tarvittaessa tietoa vaikkapa nettisivuilta. Harrastin kyllä välillä pientä salakuuntelua sattuessani jonkun toisen ryhmän kanssa samoihin viinikellarin osasiin.

Kellari oli tietenkin pimeä, mutta siellä oli mukava ottaa tunnelmallisia valokuvia. Välillä mietin, voisiko kellariin eksyä. Löytyisikö jostain salainen käytävä? Selviäisikö tässä kylmyydessä yön yli? Malttaisiko silloin olla avaamatta yhtä pulloa tuota vanhaa kuplivaa juomaa? Mieleeni muistuivat myös viinikellareihin sijoittuvat dekkarit. Täytyisiköhön lukea se yksi hyvä dekkari uudelleen? Kirjasuositus: Kåre Halldenin Samppanjaruhtinas

Kellarissa oli esillä paljon erilaista taidetta. Osa vanhaa, osa uutta. Pienet hiirihahmot siellä täällä kellarissa vartioivat pulloja. Tämä nykytaide sopi mielestäni upeasti viinikellarin historialliseen ja kolkkoon miljööseen. Myös itse pullot ja niistä tehdyt asetelmat olivat tietynlaista taidetta. Pöly pullojen pinnoilla vain lisäsi niiden kiehtovuutta.

Esillä oli myös vanhaa, historiallista taidetta. Taulut ja reliefit kuvasivat juhlia, joissa naiset olivat pukeutuneet kauneimpiin mekkoihinsa ja samppanjamaljoja nostettiin korkealle. Kierros tauluineen sai minut kiinnostumaan samppanjan valmistusprosessista ja tämän kyseisen samppanjatalon voimanaisesta, madame Pommerysta. Taidankin selvittää, onko hänestä kirjoitettu elämäkertaa.

Kierroksen loputtua oli samppanjalasillisen aika. Lasillista juodessa oli tunnelmallista palata kellarikierroksella otettuihin valokuviin, kuunnella ympärillä kuuluvaa ranskankielistä keskustelua ja vain pysähtyä nauttimaan rauhaisasta tunnelmasta. Tyytyväisyys siitä, että päiväni oli ollut jo tähän asti täynnä jotain ennenkokematonta ja mieltä virkistävää paistoi varmasti läpi väsyneiden kasvojeni. Ja kyllä, samppanja oli maistuvaa.

Reims’ssa sijaitsevia samppanjataloja ovat mm. Veuve Clicquot, Vranken Pommery, Taittinger ja Lanson. Monella hotellilla on sopimuksia samppanjatalojen kanssa, jolloin hotellikuittia vastaan kierroksen hinta putoaa hiukan. Maksoin omasta itsenäisesti tehdystä kierroksestani 15€. Hintaan kuului lasillinen talon brut royal samppanjaa. 

Maaginen. Se lienee ainoa oikea sana kuvailemaan tuon lauantaipäivän loppua Reims’ssa. Tästä taianomaisesta musiikillisesta katedraalin pääjulkisivulle heijastettavasta valoshowsta vastasi Regalia. Ilmainen, kaikille kaupunkilaisille ja matkailijoille tarkoitettu valoshow oli henkeäsalpaavan vaikuttava. Valoshow pidettiin tuona iltana kahdesti, itse osallistuin aiempaan näytökseen yhdeksän maissa illalla. Tummassa mutta lämpimässä syyskesän illassa seisoimme suurena kansanjoukkona Place du Parvis’n aukiolla ja huokaillen ihailimme tuota tarinaa, joka puki katedraalin milloin tricolorin väreihin, milloin lämpöiseen kultaan tai hohtavaan kuninkaiden kruunuun. Reims’n riemuissa vietetty päiväni ei tule löytämään vertaistaan.

 

Lisätietoa katedraalin valoshown esitysaikatauluista  sekä kaupungin muista nähtävyyksistä ja tapahtumista voi lukea Reims’n kaupungin matkailusivuilta: https://www.reims-tourism.com/

 

 

 

 

 

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Terhi keskiviikko, marraskuu 6, 2019 at 10:00

    Jotenkin ylläri että kellarista löytyi taidettakin 🤔

    • Reply reetaeevi keskiviikko, marraskuu 6, 2019 at 22:42

      Aivan, en minäkään sitä osannut odottaa, mutta toisaalta Ranskassa taidetta löytyy kaikkialta, mikseipä siis myös viinikellareista!

    • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas lauantai, marraskuu 16, 2019 at 21:33

      Onpa hieno tuo kirkko eri valoissa. Luulenpa niin, että minullekin tuosta paikasta tulisi suosikki. Johtuen ihan noista Shampanjaa paikoista.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas sunnuntai, marraskuu 10, 2019 at 11:10

    Minä olen ollut Reimsissä tasan samppanjan perässä, ja vieläpä kahdesti. Ensin olimme samppanjamatkalla naisten kesken ja sitten vielä työnantajan viemänä toiseen otteeseen. Silloin tosin vain käväistiin Reimsissä päiväseltään G.H. Mumm -samppanjatalolla. Ihana kaupunki ja samppanja riittää minulle siihen tosiaankin <3

    • Reply reetaeevi keskiviikko, marraskuu 13, 2019 at 04:55

      Samppanja on aina riittävän hyvä syy!

  • Reply Stacy Siivonen maanantai, marraskuu 11, 2019 at 08:19

    Valoshow jäi näkemättä ja mietin, että tuskin sitä silloin edes oli. Katedraalin olen kuitenkin nähnyt. Silloin se ei vielä ollut maailmanperintökohde. Aika monet sodat on katedraali kyllä nähnyt. Sattumoisin luin Odessan katakombeista ja kuinka niitä käytettiin pommisuojina. Ehkäpä shamppanjaluolastoja kanssa on käytetty siihen tarkoitukseen.

    • Reply reetaeevi keskiviikko, marraskuu 13, 2019 at 04:59

      Valoshow ei ole jatkuva, mutta nytkin mainostettiin taas marras-joulukuun näytöksiä tuolla Reims’n matkailusivuilla. Mä en tiennyt asiasta mitään ennen kuin hotellin vastaanottovirkailija siitä mainitsi.

  • Reply Maarit- niceMatkaaja maanantai, marraskuu 11, 2019 at 12:40

    Pitääpäs panna Reims korvan taakse, ihan jo samppanjan vuoksi. Mutta kyllä näyttää upealta katedraalikin, sekä valaistuna että originaalina. Varmasti ikimuistoinen elämys.

    • Reply reetaeevi keskiviikko, marraskuu 13, 2019 at 05:00

      Oli kyllä elämys koko päivä 😀

  • Reply Travelloverin Annika torstai, marraskuu 14, 2019 at 13:11

    Tämähän vaikutti varsin houkuttelevalta kohteelta! Minulle Ranska oli kylmä ja epäystävällinen oltuani vain Pariisissa ja Nizzasta, mutta kun menin muualle, meininki oli ihan muuta. Tähän asti suosikkejani ovat olleen Lyon ja Lille. Sampanjan ystävänä epäilemättä voisin joskus päätyä tuonne.

    • Reply reetaeevi torstai, marraskuu 14, 2019 at 19:44

      Mä tykästyin myös Lyoniin, Lillessä en olekaan käynyt.
      Laitapa Reims korvan taakse, käymällähän se selviää, tykästyykö 😊

  • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, marraskuu 15, 2019 at 23:26

    Tämä kohdevinkki täytyykin pistää talteen! En ole käynyt Ranskassa vuosiin ja jotenkin olen viime aikoina kokenut vetoa palata taas sinne päin. Samppanjaloma Reimsissa olisi ihan mun juttuni ja päälle vähän arkkitehtuuria ja historiaa! Tutustuin hiljattain Veuve Clicquot -samppanjatalon historiaan ostaessani merkin samppanjaa lahjaksi ystävälleni ja kävisin mielelläni tutustumassa lähemminkin ”Keltaisen lesken” syntysijoihin.

    • Reply reetaeevi sunnuntai, marraskuu 17, 2019 at 03:06

      Arkkitehtuuri ja historia ovat vahvoja syitä mun Ranska-rakkauteen. Ja Reims toi siihen kyllä lisää lämpöisiä sävyjä. Täytyypä tutustua itsekin Keltaisen lesken tarinaan. Veuve Clicquot’ n kaunis keltaetikettinen pullo toki tuttu, mutta tarina taustalla tuntematon.

  • Reply Maiju lauantai, marraskuu 16, 2019 at 13:30

    Tykkään kirjoitustyylistäsi. Tuli fiilis, että haluan itsekin päästä kokemaan erityisesti tuollaisen kellarin. Myöskin värikkäät mukulakivet on kiehtovia!

    • Reply reetaeevi sunnuntai, marraskuu 17, 2019 at 02:56

      Kiitos 😊 Kellarissa oli kyllä oma viehättävä tunnelmansa. Kokemus yllätti positiivisesti.

  • Reply espanjaan lauantai, marraskuu 16, 2019 at 21:56

    Samppanjan perässä en matkusta, mutta voi kunpa pääsisin näkemään tuon katedraalin! Olen muutaman tuollaisen valoshown nähnytkin, viimeisimmän Berliinissä valoviikon yhteydessä. Aina ne ovat hienoja. Kiitos tästä!

    • Reply reetaeevi sunnuntai, marraskuu 17, 2019 at 02:37

      Kiitos. Katedraali on mykistävän kaunis. Ja valoshow siihen huima lisä.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun alla tiistai, marraskuu 19, 2019 at 23:23

    Olipas kiva uusi kohde ja matkakokemus! 🙂 En ole kaupungista aiemmin kuullutkaan, tai en ainakaan tähän hätään muista. Todella vaikuttava näky tuo katedraali, täytyy ehdottomasti pistää tämä muistiin Ranskan matkailua ajatellen! Tuo värikäs katu houkuttelee myös luokseen kovasti, suloinen näky. Ranskassa on kyllä niin paljon kaunista koettavaa ja nähtävää. 🙂

  • Reply reetaeevi keskiviikko, marraskuu 20, 2019 at 03:57

    Ranskassa on niin paljon kaikkea mitä nähdä; kuten katedraaleja, linnoja ja muita vanhoja historiallisia rakennuksia. Reims oli mulle jollakin tavalla kartasta tuttu, mutta sitten kun näin instagrammissa sattumalta kuvan katedraalista, tiesin että haluan tuohon kaupunkiin. Ja olihan siellä tosiaan paljon muutakin, koettavaa jäi seuraavallekin kerralle.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.